on tuntunut virheeltä alusta asti! Olen niin saamaton ja testeissäkin tyypitetty ihmiseksi, joka "antaa elämän sujua, itse siihen puuttumatta". Ja tämä on todellinen ja raskas totuus itsestäni! En enää tiedä mikä on oikein ja mikä väärin! En myöskään tiedä mitkä todelliset tunteeni miestäni kohtaan ovat. Olen kuin jäässä, tai elävä ruumis. Seksi ei meiltä suju, en halua, mies kylläkin. No, osasyynä tilanteeseemme on myös miehen seksuaaliaddiktio, joka on painanut suhteeseemme omat merkkinsä. Kun alussa asiasta puhuin, mieheni kielsi kaiken ja syytti minua vainoharhaiseksi. Musta kait sitten kehkeytyi läheisriippuvainen tässä liitossa. En vaan uskaltanut pitää puoliani ja väkisin nostaa kissaa pöydälle. Mun olisi pitänyt puhua tunteistani rohkeammin, mutta huono itsetunto piti kieleni ja mieleni kurissa. No, nyt olen sitten tilanteessa, jossa tunnen tulevani hulluksi. Jos tekisin sen mitä todella haluan, lähden pois. Mutta pelkään, että mitenkäs minä pärjään lasten kanssa sitten. Joku ääni mulle kuiskaa, että pärjään varmasti. Nyt tarttisin jonkun tuuppauksen. Onko muilla ollut samoja ongelmia ja mistä olette saaneet rohkeuden TEHDÄ asialle jotain.
Mitä tehdä kun tekis mieli lähteä
13
3075
Vastaukset
- miriam
minulla samoja mietteitä. myös pitkään ollut avoliitossa (8 v.), mutta en vain saa tehdyksi ratkaisuja, vaikka tällainen paikalllaan junnaaminen kyllästyttää. (meillä ei lapsiakaan ole)
minulla myös aika ajoin ollut (itseasiassa tosi usein) tuntemuksia, että tämä ei tule toimimaan, mutta mutta... tässä sitä vielä ollaan.
huono itsetunto on myös minulla, ja ujo olen. ja pelkään kaikkea uutta, etten pärjää jne. pelkään että masennun tyystin jos eroamme. vaikka toisaalta tuntuu, että ero saattaisi ollakin helpotus... ja sitten vasta osaisin alkaa rakentamaan omaa elämää.
olen ajatellut että jonkinlainen terapia auttaisi, mutta sekin on niin kallista:-( vai onko olemassa jotain edullista, esim. terv.keskuksessa... en tiedä..jos joku tietää, niin voisiko vinkata..???
sorry, kysyit neuvoja, mutta valitinkin tähän vain omaa oloani...- Samassa tilanteessa ollut
Lähde nyt, älä anna hänen satuttaa sua enempää. Koska hän varmasti satuttaa uudestaan - jos ei nyt, niin joskus
- jotka...
minulle olette jo vastanneet! Kiva kuulla, etten ole yksin ongelmineni. Toki tiesin, että on muitakin samassa tilanteessa olevia ihmisiä, mutta mukava oli lukea, että joku on lähtenyt ja jopa onnistunut. Niin uskon itsellenikin käyvän, JOS vaan uskallan puhaltaa pelin poikki. Tahdon pois tästä pökkelönä olemisesta. Mutta optimaalisinta olisi, jos voisin antaa miehelleni anteeksi kaiken menneen, ja elää tätä päivää. Jospa vain voisin saada omat tunteeni häntä kohtaan "auki". Onhan pitkässä liitossa omat puolensa, mutta HELVETTI kun on päässyt menemään pahasti pieleen, niin näitä raunioita on todella vaikea enää korjata. Siis tässäkö kärvistelen koko ainutlaatuisen elämäni loppuun asti........
- carita
Itsekin olen ollut yli kuusi vuotta avoliitossa ja ongelmia on ollut kausiluonteisesti koko tämän ajan. Aina vaan on luullut, että kyllä kaikki korjaantuu ja kumpikin yrittää sitten parastaan. Meillä suurimmat kulmakivet ovat erilaiset tulevaisuudenhaaveet/-suunnitelmat sekä miehen alkoholinkäyttö välillä. Itsekin kyllä käytän kohtuudella alkoholia, mutta miehellä tuntuu aina olevan tarve vetää kauheat lärvit ( joka viikonloppu ). Sitä ei sitten ole kiva katsoa, jos esim. ollaan kaveriporukalla jossain. Tai sitten mies menee omien kavereidensa kanssa ja tulee joskus seuraavana iltana kotiin...
Sitten meillä ei pelaa kommunikaatio ollenkaan, eli jos haluaisin keskustella minulle tärkeistä ja suhteeseen vaikuttavista asioista, riita tulee alta aika yksikön. Järkevästi olen yrittänyt aloittaa puhumaan, mutta sitten alkaa syyttely ja iso riita on valmis. Sopiminen ei myöskään ikinä ole ollut avokille kovin helppoa.. Hän ottaa marttyyriasenteen tai suuttuu uudestaan tai jotain ihan ihmeellistä...
No joka tapauksessa nyt olen ajatellut etsiä itselleni oman kämpän mahdollisimman pian koska meillä nämä asiat menevät vuodesta toiseen saman kaavan mukaan. Lapsia ei meillä ole, joten siinä mielessä helpompi lähteä..
Eihän tämmöiset päätökset ikinä mitään helppoja ole, mutta pakko on muuttaa elämäänsä, jos aina vaan tuntuu, että mikään ei suhteessa muutu. Toivon sulle kaikkea hyvää ja rohkeutta tulevaisuuteen! - hanna
Ilmaista terapiaa on saatavilla ainakin seurakuntien perheasiain neuvottelukeskuksissa. Heillä on vaitiolovelvollisuus. Taitaa löytyä joka kaupungista.
Ei kannata heti antaa periksi. Jos molemmat haluavat yrittää, on vielä toivoa. Ei kannata antaa periksi. Aina on vara parantaa!
- Alicen
Minut jätettiin yli neljä vuotta sitten. Kaipa avomieheni paini samanlaisten asioiden edessä kuin sinä nyt. Minä jätetty olen onnellisempi nyt kuin suhteessamme. Lapset ovat nyt 10v ja 8v. Ja käyvät kahden kodin välissä, kaksi viikkoa iskällä ja kaksi minulla. Lomat isi pitää kokonaan itsellään ja samoin minä. Olen henkisesti ja ruumiillisesti paremmassa kunnossa kuin yhteiselomme aikaan. Älä pelkää lähtemistä. Minä tulen toimeen rahallisesti sihteerin palkallani, en saa asumistukea, mutta lapsilisät tulee minulle, koska lapset ovat kirjoilla minun luona. Minä ostan kaiken 18 ikävuoteen lapsilleni, iskä maksaa yhteensä 100 e kuukaudessa/lapsi. Ja pärjäämme. Tsemppiä kaikille yh-äideille.
15 vuotta yhdessä 7 vuotta siitä naimisissa ja 3lasta.Tekisi mieli viheltää peli poikki ja lähtee lasten kanssa pois.Oma mies ei enään kiinnosta,tuntuu että on pelkästään velvollisuudesta yhdessä.Mies ei enään sytytä niin kuin alussa kun kaikki oli ihanaa ja nyt ei tunnu miltään.Haluaisn kovasti tuntea sen tunteen uudestaan kun rakastuu johonkin ja se joku ei ole mieheni.Seksi on yksi puolista.josta mies nauttii mutta mulle se on tunne kuin olisi joku panopuu jota käytää kun mieli tekee.Vuosien aikana suhteesta on omalta osalta hävinnyt intohimo ja se tunne kun toista rakastaa kovasti
- ja huh
Arki tulee kaikille. Ei ole tutkimuksetkaan vielä löytäneet parisuhdetta, jossa sama intohimo kuin alussa, olisi voimassa vielä kolmen lapsen jälkeen. Panopuu olet myös erottuasi, sinä voit tuntea intohimoa, mutta mies ei hevillä ota vastuuta kolmesta lapsesta ja säilytä intohimoa kuin lapsiviikonlopuista vapaina, silloin käy pistäytymässä.
- ilkimys75
Mä menin ja petin miestäni niin se jätti mut!! Törkeä tapa mut pääsin eroon kun en muuten pystynyt sanomaan että en jaksa enää...
Mut en suosittele tätä...- jokke333
entäs jos olisi antanut anteeksi?
- myös...
Mulla on kans sellanen fiilis että haluisin lähteä, mutta yksinjäämisenpelko pitää varmaankin minut edelleen suhteessa. Samoin en ole aivan varma mitä tunnen miestäni kohtaa. Myös lasten kohtalo mietityttää jos eroaisimme. Olisi niin mukava päästä edes hetkeksi pois tästä ja elää hetki "omaa" elämää vapaasti ja kokea miltä se tuntuis. Jotenkin olen vaan niin väsynyt tähän kaikkeen. Mukava kuulla että on samassa tilanteessa olevia, ei ole niin yksinäinen ja orpo olo.
- äiti x3
itselläni tuli vain niin sanotusti mitta täyteen. Ajattelin laittaa elämän kokonaan uusiksi kun olen n.11 vuotta ollut mieliksi avomiehelleni.Liikaa p*skaa sattunut vuosien varrella eikä niitä pysty koskaan unohtamaan.Alkoholilla on osuutta tietenkin.Saas kattoo miten mun käy mutta olo on jo heti vahvempi.Tiedän että tuolla jossain on arvoiseni mies mutta aika näyttää huolinko edes ketään.
- nykyisin ihan onnellinen
Mietein itse samanlaisesti pari vuotta sitten. Olin 5 vuotta kestäneessä suhteessa, joka oli alkanut teini-iässä ja nykyisin olen parikymppinen. Oli yhteiset suunnitelmat ja yhteinen asunto. Pari vuotta riitelyä ja jahkaamista itselläni mielessä että lähdenkö vai en. Itkin monet illat enkä osannut tehdä päätöstä. Monta kertaa päätin lähteä ja kävin asuntoja katsomassa vuokralle, kerran jopa tein jo sopimuksen jonka peruin. Tämä kaikki oli vain vaikeutta uskoa itseensä ja tunteisiin. Olin masentunut pitkän aikaa, lähes toimintakyvytön kaiken stressin takia. Ei ollut ystäviä kun kaikki oli suhteessa jäänyt. Tunsin olevani täysin yksin. Keräsin liian kauan rohkeutta kun vihdoin ymmärsin ettei ihminen ollut minulle se oikea. Muutin omaan asuntoon, jossa mietein mitä seuraavaksi. Siitä asiat lähtivät rullaamaan pikkuhiljaa. Aluksi meni huonosti ja tuli juhlittua eikä pidettyä itsestä huolta, mutta kun siihen kyllästyi alkoi oikeasti elämä maistua ja tuli uusia hyviä asioita. Vaihdoin paikkakuntaa lähes hetken mielijohteesta ja päätin aloittaa alusta. Nyt sitten kirjoittelen oman ihanan mieheni kotoa, jota rakastan ja tiedän olevani oikeassa paikassa enkä enää joudu miettimään onko hän se oikea minulle.
Tarkoitus oli vain kirjoittaa, että rohkeus kannattaa. Kyllä sen sisimmissään tuntee onko jokin oikein vai väärin, välilllä ei vaan uskalla totetuttaa sitä omaa sisintään. Hetken tuntuu pahalta mutta sitten asiat kyllä menee parempaan suuntaan kun on surunsa surrut ja kuunnellut mitä sisin sanoo.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 14910891
- 525200
Taas ryssittiin oikein kunnolla
r….ä hyökkäsi Viroon sikaili taas ajattelematta yhtään mitään https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000011347289.html452413- 302113
Vanha Suola janottaa Iivarilla
Vanha suola janottaa Siikalatvan kunnanjohtaja Pekka Iivaria. Mies kiertää Kemijärven kyläjuhlia ja kulttuuritapahtumia131681Valtimon Haapajärvellä paatti mäni nurin
Ikävä onnettomuus Haapajärvellä. Vene hörpppi vettä matkalla saaren. Veneessä ol 5 henkilöä, kolme uiskenteli rantaan,421514Tiedän kuka sinä noista olet
Lucky for you, olen rakastunut sinuun joten en reagoi negatiivisesti. Voit kertoa kavereillesi että kyl vaan, rakkautta301221Känniläiset veneessä?
Siinä taas päästiin näyttämään miten tyhmiä känniläiset on. Heh heh "Kaikki osalliset ovat täysi-ikäisiä ja alkoholin v351166Daniel Nummelan linjapuhe 2025
Kansanlähetyksen toiminnanjohtajan Daniel Nummelan linjapuhe tänään. Rehellistä analyysiä mm. evlut kirkosta ja piispo92925TÄSTÄ TAITAA TULLA SUOMEN HISTORIAN SUURIN USKONNONVAPAUDEN OIKEUDENKÄYNTI.
Sinun täytyy hyväksyä se että jos sinä vetoat uskonnonvapauteen, silloin sinun tulee antaa myös muille vastaava vapaus o317882