Mul on sellanen ongelma, että rankasen itteeni satuttamalla. Näin tapahtuu yleensä vain, jos olen satuttanut jotain muuta. Esim. kun teimme mökillä ruokaa ja minulta roiskahti muutama pisarakuumaa öljyä itseni ja tätini päälle, häivyin muka vessaan, mutta oikeasti menin miettimään, miten saisin rankaistuksi itseäni, vaikka tätiä ei ollut edes sattunut paljon. Hän sanoi vain "ai ai ai!"ja se siitä. Purin (pienet) haavat kahteen rystyseeni ja sirottelin niihin suolaa. Tämä ei tietenkään kuulosta kovin pahalta, mutta pelkään, että menee pahemmaksi, koska minulla on ollut tätä jo useamman vuoden. Kävin pienenpänä useamman vuoden säännöllisesti psykologilla ja olin 9-vuotiaana muutaman viikon Lastenlinnassa hoidossa mielenterveydellisistä syistä.Jo silloin muistan purreeni itseäni (en kuitenkaan niin kovaa, että verta olisi tullut) ja siitä se on vain pahentunut. En uskalla viillellä, muta välillä yritän esim. murtaa varpaitani.Olen myös lyönyt itselleni mustelmia ja yrittänyt saada palovamman kuumalla vedellä. Kipukynnykseni on aika korkea ja pelkään joskus vielä tappavani itseni yrittäessäni saada kipua aikaiseksi. Toisaalta taas pelkään kuolemaa. En sairastu lähes ikinä flunssaan ym.,eikä minulle myöskään ikinä käy mitään (murtumia ym.), vaikka varsinkin pienenä olin paljon rasavillimpi kuin useimmat lapset. nyt olen alkanut pelkäämään, että mitä jos sittenjos minulle vihdoin tapahtuu jotain, se onkin sitten syöpä tai jokin muu, johon kuolen. Mitä pitäisi tehdä???
Pelkään!
tyttö 15v
8597
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Tyhmä pää niin kärsii koko ruumis.
Tekstisi on kuin avunhuuto ja lapsen yritys siirtää vastuu toiselle. En ole ikinä ymmärtänyt noita itsensä rankaisiajoita, ei siinä ole mitään järkeä.
Anteeksi, jos käsitit tekstini noin. En tarkoittanut hakea sääliä tai muuta vastaavaa. Lähinnä tarkoitukseni oli tiedustella, että olisinko edelleen hoidontarpeessa vai meneekö tämä itsestään ohi...
kuntoon.Terve ei rankaise itseään.
Rukoile Jeesusta avuksi.
Toi on oikeesti vakavaa, ja oot vielä nuin nuorikin. Jos pystyt, hae apua niin pian kuin mahdollista, jos kerta lapsesta asti olet jo kärsinyt! Toi voi olla vakavaa!
Niin, ehkä pitäis tehä jotain, mutku mä oon aika ujo, ni en oikeen uskalla hakee apuu... :(
sosiaalitoimistosta näin ennen koulun alkua..
siellä on töissä nuorten parissa työskentelevä sosiaalikuraattori..he osaavat auttaa ..
neuvolasta,terveydenhoitajan luota..heistä on hyvä lähteä liikkeelle..
tai voit soittaa kirkon perhetyön tekijälle se on maksuton ja sieltäkin neuvotaan eteenpäin..ihan sama mistä aloitat, ammattihenkilöt auttavat eteenpäin jos olet ujo tai epävarma asiastasi..
meillä vanhemmillakin ihmisillä tulee monesti asioita vastaan ettei tiedä onko normaalia vai ei ja silloin pitää vain pyytää apua!!mitä aiemmin on asian kanssa liikkellä sitä helpommin se on hoidettavissa..
voimia sinulle ja rohkeutta!!
Omalle kunnalliselle lääkärillesi voisit mennä ihan itsenäisesti. Ei sinun olisi pakko edeltä kertoa kenellekään, miksi olet varannut ajan lääkärille. Kokeile tehdä se. Tietänet systeemin. Tämä siis tuossa edellä olevien avunhakukanavien lisäksi.
Erittäin hyvin ilmaiset tässäkin itsesi ja tuon oireistosi, kyllä siihen pystyt jonkun virallisen kuuntalijankin luona ja tällöin on jo paljon voitettu. Alat saada neuvoja ja apua. Älä jatka näin, please. Et varmaankan parane itsestään.
Ihan kuin sinulla olisi niin sanottu sairas syyllisyydentunne. Ihan vääräksi vääntynyt, että 'olet tehnyt väärin ja tarviit nyt rangaistuksen'. Vai mikä ihmeen tavoite tässä mahtaa olla. Ainakin suuresti liioittelet muka pahoja tekojasi eli tapahtumia joita vain sattuu... mikähän sinut saa niin kovin herkästi kääntymään itseäsi vastaan!? - Kokeiletko itsesi satuttamisella jotenkin, että halloo 'olenko minä olemassa'? Purkautuuko sinun jokin itseinho (se ettet tunne itseäsi etkä identiteettiäsi) jotenkin noin, että kiusaat iteäsi. Masokisti!
Minustakin tilanteesi on paha ja kurja itsellesi ennenkaikkea. Sinulla on erittäin hyvä toivo päästä tästä parempaan suuntaan, koska olet semmoisessa sopivassa, muutoksille alttiissa iässä kuitenkin nyt. Nyt juuri kannattaisi kunnolla tarttua taas problematiikkaasi. Nuo vanhat hoitoyhteenvedot voivat olla myös avuksi, kun nykytilannetta jonkun ammattiauttajan kanssa hahmotat. Voih, älä nyt ole yksin tämän kanssa, niin erikoistakin sekä hurjaa tämä on.
Sinua rakastetaan. Yritä löytää semmoiset ihmiset ja ainakin ja varmasti sinun Luojasi sinua rakastaa ja sinusta välittää ja haluaa olla sinua eheyttämässä, luomassa sinuun sellaista uutta, että pääset tuollaisesta kärsimästä. Toivon, että tämä "profetia" pitää ihan paikkansa. Älä luovuta nyt, ota askel kerrallaan tietämääsi viisaasen suuntaan, please. - Kirjoittele vielä tähänkin viestiketjuusi. Hyvää yötä.