En ole tästä maailmasta

"(mutta tämän viestin kirjoitukseen meni vain 15min! ylensä kestää kauemmin... )"

Tuttua. Minä kirjoittelen useammin vastauksia, joita en lähetä, siinä saa muuten harjoitusta kirjoittamisessa. Tätäkin olen jo muokannut ties kuin kauan.

Minä ainakin kunnioitan ihmisiä, jotka eivät koe olevansa tästä maailmasta - sillä mitä muuta tämä maailma on, kuin epäoikeudenmukaisuutta, sortoa ja pahuutta? Se, joka tuntee olevansa jotain muuta, saa heti minun luottamukseni.

Minäkään en ole käytännössä koskaan kokenut omakseni ikätovereitteni joukkoa, ja kaikista vähiten juuri nuoruusiässä. Kun ajattelee, kuinka läpimätä tämä maailma on, on sellaisen, joka ei tunne siihen kuuluvansa, syytä tuntea jopa pientä ylpeyttä erilaisuudestaan.

Eli vika ei nähdäkseni ole sinussa, vaan juuri niissä muissa, "tavallisissa" ihmisissä. Onneksi kaikki eivät ole heidän kaltaisiaan.

En suostu uskomaan tuon kirjoittamasi perusteella, että olisit tylsä, tai tyhmä. Eivätkä ujous ja hiljaisuus välttämättä ole heikkouksia. Nuo ominaisuudet täytyy vain oppia muuntamaan voimanlähteiksi, luomaan sisäistä maailmaa.

Sitä paitsi eivät kaikki etsi kavereikseen sellaisia, jotka ovat aina niin suuna päänä ja meneviä ja pitävät ääntä itsestään. Minua ainakin kiinnostavat enemmän ujot ja hiljaiset, koska he ovat tavallaan jotenkin niin arvoituksellisia, sellaisia joista haluaa ottaa selvää. Ja usein olenkin löytänyt hiljaisista ihmisistä jotain niin hienoa, kun olen oppinut heitä tuntemaan. Toisaalta ujous saattaa mennä ohi iän myötä; itsellenikin on käynyt juuri niin.

Voi miten tuttua kuvausta. Sinä ollet ihan fiksu tyyppi, ei mittään vikkaa. Yhdyn täysin edellä kirjoittaneen (virall. nimimerkki) ajatuksiin.

Minun elämä on mennyt niin, että ystävikseni on tullut just' vähän erilaiset, erikoiset, syvälliset, ajattelevaiset ihmiset, myös ujot ja estyneet, kompleksiset, kuten itsekin olen. Näissä em. se elämän rikkaus on löydettävissä! Ei pintaa jaksa, ei nuorissa eikä vanhemmissa. Sitä paitsi, eiköhän ihmiset yleensäkin myös näyttele, pintaliitoa, hölötystä ja 'juhlintaa'. Oikeasti he saattavat hyvinkin olla sinunlaisiasi, tai minunlaisiani. Kannattaa pysähtyä tutustumaan.

Ei kannata kulkea ryhmätilanteissa, vaan kahdestaan tavata immeisiä. Silloin pääsee lähemmin puhumaan ja pohtimaan, siinä minusta on avain löytää Ihminen toisessa; ja löytää mahdollisia samanlaisuuksia ja toistensa ymmärtämystä. - Onnea matkaasi, toivoo jo vähän vanhempi henkilö...