Ikävä oli kova. Varsinkin kun viimeisin tapaamisemme päättyi surkeasti, kiukutteluun ja kyyneleisiin. Kadutti niin paljon, että olin valmis ajamaan hänen luokseen satoja kilometrejä pyytääkseni anteeksi, koska minulla ei ollut numeroa eikä mitään muutakaan keinoa saada häntä kiinni.
Niinpä kävikin onnellisesti, että hän soitti! Soitti, vaikka olin suutuspäissäni kieltänyt ottamasta yhteyttä. Soitti ja pyysi anteeksi omasta puolestaan. Rupateltiin niitä näitä, ja sovittiin, että taas hymyillään kun tavataan.
Joskus mahdoton tapahtuu, vaikken olisi ikinä uskonut hänen soittavan.
Tämä helpotuksen tunne on aivan sanoinkuvaamaton, olen leijunut pilvissä kaksi päivää. Toivottavasti pysyttelen täällä vielä jonkin aikaa ;)
Niinpä kävikin onnellisesti, että hän soitti! Soitti, vaikka olin suutuspäissäni kieltänyt ottamasta yhteyttä. Soitti ja pyysi anteeksi omasta puolestaan. Rupateltiin niitä näitä, ja sovittiin, että taas hymyillään kun tavataan.
Joskus mahdoton tapahtuu, vaikken olisi ikinä uskonut hänen soittavan.
Tämä helpotuksen tunne on aivan sanoinkuvaamaton, olen leijunut pilvissä kaksi päivää. Toivottavasti pysyttelen täällä vielä jonkin aikaa ;)
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kivaa:)
Kumpa minullekkin kävisi noin.
Yksin vietän kotona tinttajaisia.
...tana!!
- -
Tämä on ikävöintipalsta. Joskus harvoin tänne laitetaan tälläisiä onnen-palstalle kuuluvia viestejä. Ikävöijät saavat näistä pahan mielen, harmi että nettiyhteys toimii siellä pilvissä. Onneksi akkujen kestoaika ei ole kovin pitkä.