Mä olen polttanut kaikki sillat edestä ja takaa. En voi jäädä tähän, menneisyys on liian tukala taakka ja eteen päin en jaksa. Mietin aina että itsemurha on kuitenkin todella äärimmäinen ratkaisu eikä se tulisi kysymykseenkään. Mutta mitä oikeasti voi kun ei enää jaksa aamulla herätä, on aina sellainen olo kun joku olisi kuollut, itkeäkään ei enää uskalla. Lääkärit on käyty ja lääkkeet päällä tälläkin hetkellä. Ehkä sitä vaan kuuluu niiden joukkoon joista lehdissä lukee, omaiset kertoo läheisen itsemurhasta. Ei ne jutut tän ihmeellisempiä ole, ei vaan näkynyt valoa tunnelin päässä.
valoton
jatko
7404
0Äänestä
Vastaukset 7
Vanhimmat
Mulla oli vuosikausia niin että heräsin joka ikinen valtavaan syyllisyydentunteeseen. Niin paljon pahaa olen kokenut joten en tiedä mitä enää haluan. Periaatteessa haluaisin elää mutta jos elämässä tapahtuu edelleenkin pelkkää pahaa niin en tiedä...
Minusta tuo 'valoton' kytkeytyy paljolti siihen, että on päämäärätön. Puuttuu semmoinen potku ja tähtäys. Se on minulla niskassa, kun menneet haavat painavat ja tulevat näkymät eivät vedä?!
Etsin kovasti jotakin, mikä motivoisi eteenpäin ja yrittämään asioita, saisi koneistoani käyntiin. Pyrin etten pyrkisi täydellisyyteen, mutta jotakin suuntaa ja tavoitetta tarttis löytää, semmoista riittävän 'pakollista', joka siis veisi eteenpäin. - Yritetään yhdessä etsiä tavoitteita! Eikös ihmiset yleensäkin elä niiden voimasta?
"Polttanut sillat edestä ja takaa..." Eikös sinulla sitten olekin mahdollista - rakentaa ihan kaikki uudet sillat!
Parempi yks niskalaukaus kun kidutus ja kuolema, mä en halua tätä enää.
Tuntemattomuutesi täällä nettiosastolla säilyy kyllä, jos pistät vähän enemmän itsestäsi. Jätät meidät ihan kysymysmerkeiksi, että missä mättää niinku. Nimeä nyt jotakin elämästäsi. Mikä on aiheuttanut tämän umpikujen? Kerro jotakin elämäntiestäsi. Se kannattaisi, sillä saanet jotain semmoista kommenttia ja samaistumiskokemuksiakin, joita ei ole tullut mieleesikään. Niinpä saisit mieltäsi ja ajatuksiasi liikkeelle. - Please elä sie noin niukasti ilmoittele, kun kerran 'täällä olet'. Ei sinulla ole syytä tuollai kieltäytyä elämästä, sanoo tämä täti. Taistelua ja erilainen työ ja työstäminen on tämän elämän aikana meille kaikille annettu tehtävä, ei sitä kesken jätetä. Älä siä omasta päätöksestäsi lähde mihinkään, ethän edes tiedä minne menet. Siinä se pahin juttu mielestäni. En minä tuosta vain usko, että väkinäinen kuolemasi olisi apu johonkin tai edes vapautus tuskasta. Oletko pelastunut....
Jaksamista tähän päivääsi ja please, puhu lisää täällä tänään!
Sen vaan tietää koska aika tulee, ei vaan jaksa. Mä oon puhunu ja saanu ymmärrystä ja samoja kokemuksia mut tä elämä on vaan yhtä taistelua kaikilla ja niin myös mulla. Mutta heikot jää jalkojen alle. Ei mulla oo voimaa jatkaa, enkä mä halua. Miks mulle ei vaan anneta lupaa ja sanota että me ymmärretään, lähde vaan, sun on aika päästä lepäämään. Mä oon jaksanu tätä liian kauan. Antakaa mun lupa lopettaa tää, se tuntuis niin hyvältä. Miks kaiken sit pitää tapahtua yllättäen että jää niin monta kysymystä jälkeen, jos mä vaan voisin selittää ettei vika oo muissa eikä mua ois voitu auttaa. Jäähyväis kirjeet ei auta mitään, ne ei anna muille rauhaa siitä mitä tapahtui.
Jep, ja hello. Luin taas vastineesi. Hmmmm? Ootpa ittepäinen tyyliin 'se on ny näin ja pulinat pois'. Tuo sinun kirjoitus on kyllä niin täydellisen hyvä, että en saa mistään kiinni, mitä kommentoisin... Kaikesta välittyy, että et oo 'eilisen teeren poika'. - Mistähän mä kuvittelen, että olet mies. Nyt mietin ikääsi... et ehkä olekaan ihan nuorisoon kuuluva, vai? Mä tässä yritän hahmottaa Sinua. - Silti, kuuntele vanhemman neuvoa, se ei ole ratkaisu, se ei ole oikein, että itte päätät jotakin elämästäsi noin. Nyt olet tosi synkällä mielellä. Minun kokemus on myös, että noi im-ajatukset ja -päätökset ovat jotensakin tarttuvia! Yäk. - Oletkos yksin kotonas nyt vai missä? Tänään ainakin tässä kaupungissa on pilvinen päivä, joka jotenkin minunkin mielestä, 'painaa'. En silti kesäaurinkoakaan kaipaa. En tiedä mitä kaipaan, hyvä olo ei ole, mutta kyllä mun on täällä oltava ja katsottava vain nyt seuraava askel, askeleet. Eiköhän tämän päivän matka nyt riitä ja sitten kun jotenkin saa nukutuksi, on huomisen huoli eri juttu. Olokin saattaa olla reippaampi ja optimistisempi. Arkipäivät parempia. Näinhän se elo aaltoilee. Entä sinulla? Etkös keksisi minin 'hukuttautuisit' nyt justiinsa (tekemisiin tai toimintaan tai puuhaan), kun pahimmalta tuntuu, ja näyttää? - Kirjoita vielä, mä käyn netillä myöhään iltayöllä seur. kerran. Kaikki mahdoll. voima olkoon nyt sinulla, että jaksat katsoa - eteenpäin. Harmi, että täällä mielenterveyspalstoillakin on nyt aivan hiljaista. Mitäs ihmiset kaikki tekevät? Tietty parempi on, jos on muuta tekemistä kuin kirjoittaa ja lukea, olla mt-palstalla. Huokaus.
- Voih! Sinua suurella rutistuksella halaten, Täti.
Miten sinusta nyt tuntuu? Miten voit? Mitenkähän tämän päivän pääsit läpi...
Sinua muistaen ja puolestasi rukoilleen, t. sama.