Olen Sami ja kerron tässä omasta elämästäni ja siitä, miten olen selviytynyt elämäni ahdistuksista.
Minua kiusattiin koulussa haukkumalla ja potkimalla ja jotkut eivät voineet sietää minua. Se tuntui pahalta, mutta sitten elämääni tuli vielä sellainen asia, että yksi hyvin läheinen perhetuttumme alkoi käyttää minua seksuaalisesti hyväkseen. Sitä kesti muutaman vuoden ajan ja näitä asioita tapahtui rinta rinnan.
Olin todella masentunut ja ahdistunut ja ujo. Löysin sitten lehtijutun eräästä hyväksikäytetystä kaverista ja kirjoitin hänelle mailin ja siitä lähti sitten eheytymiseni. Hän toimi minulla tukena niissä olotiloissa mitä minulla oli, koska tiesi omien kokemustensa kautta, miltä minusta tuntui. Kirjoittelemme ja soittelemme vieläkin hänen kanssaan, mutta nyt ystävinä.
Masennukseni syveni niin, että jouduin psykiatriselle polille hoitoon ja käytin sekä rauhoittavia että masennuksenpoisto lääkkeitä, mutta samaan aikaan n. 1,5 vuotta sitten tapahtui jotain sellaista, joka muutti elämäni täysin, nimittäin tulin Jumalan armosta uskoon, ja olen jopa pystynyt antamaan hyväksikäyttäjälleni anteeksi hänen tekonsa puhtaalla sydämelläni, koska mitä sitä asiaa kantaa sisällään.
Nyt eletään päivä kerrallaan eteenpäin ja katsotaan rauhassa, mitä tuleman pitää.
Jos haluatte käydä tutkimassa kotisivujani ja löytää lohtua ja opastusta sieltä, niin kotisivuosoite on
http://samima1.tripod.com
Minua kiusattiin koulussa haukkumalla ja potkimalla ja jotkut eivät voineet sietää minua. Se tuntui pahalta, mutta sitten elämääni tuli vielä sellainen asia, että yksi hyvin läheinen perhetuttumme alkoi käyttää minua seksuaalisesti hyväkseen. Sitä kesti muutaman vuoden ajan ja näitä asioita tapahtui rinta rinnan.
Olin todella masentunut ja ahdistunut ja ujo. Löysin sitten lehtijutun eräästä hyväksikäytetystä kaverista ja kirjoitin hänelle mailin ja siitä lähti sitten eheytymiseni. Hän toimi minulla tukena niissä olotiloissa mitä minulla oli, koska tiesi omien kokemustensa kautta, miltä minusta tuntui. Kirjoittelemme ja soittelemme vieläkin hänen kanssaan, mutta nyt ystävinä.
Masennukseni syveni niin, että jouduin psykiatriselle polille hoitoon ja käytin sekä rauhoittavia että masennuksenpoisto lääkkeitä, mutta samaan aikaan n. 1,5 vuotta sitten tapahtui jotain sellaista, joka muutti elämäni täysin, nimittäin tulin Jumalan armosta uskoon, ja olen jopa pystynyt antamaan hyväksikäyttäjälleni anteeksi hänen tekonsa puhtaalla sydämelläni, koska mitä sitä asiaa kantaa sisällään.
Nyt eletään päivä kerrallaan eteenpäin ja katsotaan rauhassa, mitä tuleman pitää.
Jos haluatte käydä tutkimassa kotisivujani ja löytää lohtua ja opastusta sieltä, niin kotisivuosoite on
http://samima1.tripod.com
Vastaukset 10
Vanhimmat
Muaki kiusattiin aikoinaan yläasteella ja sitte meistä tuli kavereita yhen uskovaisen tyypin kanssa ja tulin lopulta itekki uskoon. Oon kokenu eheytymisen traumoista mitkä jäi yläasteelta. Enää niitä ei oo. Jeesus on niidenki yläpuolella. Enää en tunne katkeruuttakaan. Tosi huippuu ku nyt tietää ja kokeekin sen todellisena että Jeesus rakastaa mua just tällasena kun oon. Sen kokee yleensä nuortenilloissa ja kirkollistilaisuuksissa, rukouksissa...Yksinäisille suosittelisin että alkaisitte käymään nuortenilloissa. Helluntai,City ja Vapaaseurakunnan nuortenillat toimii ainaki erittäin hyvin täällä Joensuussa. Huomaatte että kuinka fiksua porukkaa siellä käy. Kannattaa mennä ehottomasti vaik saattaa vähän ujostuttaa mennä yksin niin kandee mennä ja rukoilla Jumalalta johdatusta ja apua elämään...ETTE PETY!!!
kuinka vanha sä olit kun nämä jutut alkoivat entä kun selvisit ongelmistasi? mietin vaan
Niiden alkaessa 13 v. ja selvisin niistä 25 vuotiaana.
sä oot joutunu kärsiin siisniinku 12 vuotta mutta nyt kaikki on ennallaan niinkö tai ainakin hyvin. miltä se tuntuu se uskoon tuleminen?
Aivan... kärsimyksiä kesti sen n. 12 vuotta, mutta olen päässyt sen yli, enkä tunne enää katkeruutta hyväksikäyttäjääni kohtaan.
Uskoontuloni myötä olen saanut Jumalalta voimaa antaa jopa hyväksikäyttäjälleni anteeksi puhtaalla sydämellä ilman, että olisin tehnyt sille asialle muuta. Olisi ollut toinenkin vaihtoehto, mutta...
Näin on parempi...
tuota, itse kärsin seksuaalisesta hyväksikäytöstä n 2 vuotta. Kaikki alkoi kun oli n 6 wee ja loppui siinä 7-8 kieppeillä. Juttu lähti purkautumaan kun olin 16 wee, siihen asti kannoin asiaa yksin. Nyt kaikki on selvinnyt, vko sitten kävin varta vasten tapaamassa veljeäni (mua 10 wee vanhempi) ja saimme molemmat mahdollisuuden uuteen alkuun. Olen hyvin hyvin onnellinen nyt, onnenkyyneleet ovat usein vieläkin lähellä. On käsittämätöntä, että elämä voi olla näin ihanaa, kevyttä kulkea... Tuosta uskoon tulemisesta... En tahdo millään tapaa loukata, itsekin kuulun uskoviin, Jumalalta apua hakeviin ihmisiin. En silti ole uskova sillä tavoin kuin te, taitan matkaani Jumalan valtakunnassa, Jumalanlapsena... Kuulun siis vanhoillislestadiolaisiin... Aikanaan, kuin ahdistus oli suurinta, sitä kapinoi! kapinoi hirvittävästi!! mutta nyt, kun asiaa osaa tarkastella eri tavalla, huomaa, kuinka minua on kaikesta huolimatta siunattu! en olisi tässä tänään, kirjoittamassa tänne,ellei minua olisi jostain päin potkittu eteenpäin, annettu voimia selvitä tästä taistelusta... Tässäpä oli pätkä minun stooriani, kiitos, jos jaksoit lukea!! ps. tiedän , että teillä ihmisillä on hyvin paljon ennakkoluuloja meitä van.lestadiolaisia kohtaan... jos joku haluaa tarkistaa näkemyksiään meistä, niin vastaan mielelläni!!
Luin runosi... Tajusin nyt mitä tarkotit tai ainakin luulen tietäväni:)
Niin teistä lestaadionlaisista.. Mulle on aina sanottu et lestaadiolaiset ei saa tehdä mitään muuta ku rukoilla ja laulaa virsiä, ja et ne ajattelee et "me päästään taivaaseen ja te muut joudutte helvettiin ja siksi teitä voi kohdella kuinka vain":/ mut sä et vaikuta lainkaan sellaselta ja yllätyin aikalailla:) Olet ensimmäinen lestaadiolainen jolle puhun, tai siis kirjotan, eikä mulla ollu muuta tietoa teistä ku kavereiden jutut. Olen anteeksi ja pyydän pahoillani epäluuloni joita mulla oli. Olis kiva mailaa ([email protected]), jos vaan haluut..
en nyt just ehdi mailaamaan mut vastaan tähän. ootan nääs vastausta yheltä kaverilta tonne sinkut palstalle... mutta, meistä vanhoillislestadiolaisista; se, mitä olet mesitä kuullut, ei todennäköisesti pidä paikkaansa ollenkaan. tokihan me seuroissa ja nuortenilloissa kuljemme ja laulamme virsiä ja siioninlauluja mutta, teemme myös paljon muuta!! se, että olemme uskomassa, ei meitä tee niin erilaisiksi kuin monet luulevat!! pidämme kyllä hauskaa kavereiden, ystävien kanssa, mutta ehkä erilailla kuin monet muut. emme juhli viinan kanssa, vaan selvinpäin!! vietämme perjantai iltoja mökeillä, paistamme lettuja, makkaraa yms, pelaamme erilaisia pelejä, leikimme useuin (lapsellisia?;) leikkejä ja olemme yhdessä! juttelemme, arkisista asioista mutta myös usein syvällisemmistä asioista, etenkin pienellä porukalla. usein myös luullaan, että me emme lainkaan käytä aikaa oman itsemme hoitamiseen, näin niin kuin ulkonäön suhten, emmehän meikkaa. tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa!! mikä onkaan sen mukavampaa, kuin käydä ostoksilla, ja laittaa itseään ennen seuroihin menoa?1 tai kaupungille... ulkonäöstä vielä; koska emme juo, emmekä vietä aikaamme kylällä riehuen, useimmat meistä hoitavat kuntoaan ahkerasti! itse ainakin käyn lenkillä päivittäin ja nyt, kun ilmat ovat lämmenneet, saatan usein perjantai tai lauantai iltanakin lähteä luistelemaan... kuulostaako tylsältä?1 voi olla, mu´tta teen sen vapaaehtoisesti, nautin siitä... asioita, joita näen positiivisena elämäntavassamme, siis siinä, ettemme mm juo emmekä katso televisiota, ovat ennen kaikkea ne, että kotiympäristömme on (minun tapaustani lukuunottamatta) on lapselle turvallinen!! ei tarvitse pelätä kännipäissään kotona riehuvia vanhempia, ei koskaan tarvitse pelätä mennä kotiin!! itse ainakin koen sen suurena siunauksena, että aina, aina, olen tervetullut vanhempieni luo!! vielä tuosta että vain me pelastutaan- ajattelutavasta... niin, pitäähän tuo osaltaan paikkaansa! mutta, kuten eräs tuttavani sanoi; ei mikään yhdistykseen kuuluminen takaa meille taivaspaikkaa. ei! se saavutetaan vain uskomalla henkilökohtaisesti omat synnit ja virheet anteeksi jeesuksen nimessä ja veressä. sinun ei tarvitse olla lestadiolainen, ei tarvitse olla uskovainen, kulkea seuroissa, jotta sen voit tehdä! totuus on kuitenkin se, että hyvähän se olisi, kuulua jumalan valtakuntaan! siellä ovat matkaystävät, saattomiehet, joiden kanssa yhdessä on helpompaa kilvoitella uskomassa, taivastiellä.ja siellä on aina joku ilomielin saarnaamassa sinulle, minulle, syntiselle, synnit anteeksi. eilen eräs puhuja sanoi; sinä hetkenä, kun yksi ihminen saa maailmassa parannuksen armon, taivaassa tuhannet enkelit vuodattavat onnenkyyneliä! minusta aika koskettavasti sanottu... olen kuullut, että useat puhuvat, kuinka lestadiolaiset kulkevat viikonloppuisin baareissa ja sunnuntaina istuvat seurapenkissä pyytämässä syntejään anteeksi. tämä voi olla ihan tottakin, en sitä kiellä. totuus on kuitenkin myös se, että meitäkin on moneksi! monesti oikein tekee pahaa katsoa tällaisia ihmisiä, kun tietää, millaista kuvaa he uskostamme antavat ulkopuolisille! usko on kuitenkin henkilökohtainen, ei heitäkään voi siihen pakottaa... jos he tahtovat siitä luopua, on heille annettava mahdollisuus siihen! ei se, että kuulutaan lestadiolaisiin ole passi taivaaseen. ei! jumala kyllä näkee tekomme, sydämmemme tilan... vielä siitä, miksi ajattelen, olen hyvässä osassa; kun on synnit anteeksi, rauha tunnolla, on kevyt kulkea, helppo hymyillä! minulla on päämäärä, jota kohti vaellan, välillä langeten, kunnes taas saan rauhan tunnolleni, vikani ja virheeni anteeksi. ei kukaan meistä ole täydellinen, eikä tarvitsekkaan, sillä meidät on luotu ihmisiksi! siihen että kelpaa jumalalle, riittää omakohtainen usko ja sehän se on tärkeintä, olla jumalalle kelpaavainen!!
teille, jotka luette kirjoitustani; en halua, että kirjoitukseni otetaan pahalla... en halua kenenkään loukkantuvan sanoistani! tiedän, että teistä monesta tuntuu että mitä ihmettä tulen tänne omia aatteitani tyrkyttämän, mutta, minulta pyydettiin "tietoja", minä annoin ne... teille, joita asia vielä kiinnostaa; olkaa rohkeita! en minä teitä hauku taikka syö...8)
...vaikuttaakin ihan mielen kiintoselta elämän tavalta. Pidän itse mökkeilystä, henkevien puhumisesta ja muusta sellasesta. Ja muutenkin se tuntuu aika terveeltä.. Näkemykseni muuttui totaalisesti.
Kiitokset sinulle iloinen8).
ole hyvä vain!;) kiva kuulla, että olet samanhenkisiä... jos vielä tahdot olla jutuilla, niin kirjotellaan vaan!! sait ilmeisesti mailiosotteeni?! monen mutkan kautta... anteeks, olen väliin vähän käsi näis hommissa! liian väsyny kai, pitäs lähtee uneen...8)