Kerta kerran jälkeen olen päättänyt lopettaa yhteyden joka ei kerta kaikkiaan pysty johtamaan mihinkään muuhun kuin jatkuvaan itseni piinaamiseen. Turhaan toivomiseen. Pettymiseen toistamiseen. Odotukseen ja jälleen kerran odotukseeen. Näiden pitkien odotuksien aikana ehdin käydä läpi ikävän, surun, kaipauksen, toivon, epätoivon, vihan. Niin monet vahvat tunteet. Ja näistä selviydyttyäni teen päätöksen lopettaa suhteen siihen paikkaan. Ja sitten tulee taas sopivasti se kaivattu odotettu toivottu yhteyden otto. Ja kaikki alkaa alusta. Koko elämä kiertää tätä samaa ympyrää. Mistä helvetistä minä saisin voimaa ja itsetuntoa vastustaa tätä kierrettä? Toivoisin pystyväni lopettamaan tämän noidankehän ja jatkamaan elämääni joten kuten normaalisti.
Antakaa minulle voimaa
toivoton tapaus
514564
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 51
Vanhimmat
pikkuisen, miksi se ei voisi johtaa johonkin hyvään ja kauniiseen? Onko kyseessä eksäsi, jonka kanssa olette jo kerran yrittäneet yhdessä ja epäonnistuneet? Kyllä joskus uusi yritys kannattaa. Se riippuu aina ihmisistä ja heidän halustaan panostaa suhteeseen uudelleen täysillä.
No eipä ole exä ei. Enpäs nyt aio selvitellä syitä turhan pikkutarkasti. Olosuhteet on kuitenkin yhtenä syynä. Toisena syynä on kai sitten vielä erilaiset pelot molemmin puolin, epävarmuus omista ja toisen tunteista jne jne.
nainen vai mies? vastaisitko ensin tuohon.
sitten mitään väliä?
väliä oisi ollut, että jos vastakkaista sukupuolta olet niin sinulle vastaisin. Tuo aloituksesi säväytti, jos siksi kertoisit.
...
siitä, että sinulla on sekä järki että tunteet! Toivottavasti minä en ole se syyllinen...
Jos sinulla on sellaisia ajatuksia ja tunteita ja epäilyksiä että voisit olla syyllinen niin kai sinäkin sitten ilmeisesti jollekin onnettomalle olet aiheittanut samanlaista tunteen tuskaa.
Järki ja tunteet? Ei tässä ainakaan minun mielestäni enää järki näytä pelaavan.
että itse suurentelet sellaista pientä asiaa. Tai mistäpä minä sen tietäisin...
suurentelenkin näitä pieniä toistuvia pettymyksiä. Sellaisethan ovat niitä elämän rakenneosia, kyllä ne on kestettävä. Mutta onkos niitä vartavasten kerjättävä?
todellinen esimerkki mitä on tapahtunut?
Eikös tuo ensimmäinen viesti ole aika tyhjentävä tilanteen selvittäjä? Eihän tässä mitään hirveitä ole tapahtunut, muuta kun että minun tyhjässä kallonupissa kuohuu nuo turhat luulot, vielä turhemmat toiveet, tyhjät odotukset, särkyneet haaveet, romahtaneet pilvilinnat.
No mikäs ja milloin oli viimeisin tapaus, joka toi asian taas esille?
No se nyt on sitten koko ajan toistuvaa kierrosta. On niin kuin ajaisi vuoristorataa. Tuntuukos sinusta siltä että olisitkin se kuski?
se yksi kierros siinä vuoristoradassa?
kysymykseeni. Kierrokset ovat eri pitkiä. Olisikin hyvä kun osaisi suunnitella ne etukäteen.
kun kiertelet, kaartelet, suoristelet ja mutkistelet ja vastaat kysymyksiin kysymyksillä ja sitten kerrot, että kysymyksiin ei ole vastattu!
Kiitos että autoit minua selvittämään tilanteen! Laittaisin sinulle kimpun kukkasia jos pystyisin! Saat sen nyt näin ajatuksen voimalla.
Olutkorikin kelpaisi...
Saat kaksi näin ajatuksen voimalla.
...
Repäisin ja ihastutin itseni n. vuosi takaperin sen verran pahasti risaksi että olin jo jättää työpaikkani ja muuttaa "oikeasti" ulkomaille ja aloittaa alusta. "oikeasti" sen takia että olen asunut koko elämäni 5 km säteellä, joten muutos voisi olla aika raju ja ehkä enemmänkin huomion hakua.
Vannoin että erakoidun nykyiselle paikalleni ja jätän haaveilun ja turhan toivomisen sikseen. N. puoli vuotta sitten, virheistäni mitään oppimatta, paukatin saman pähkinän tahtomatta päähäni. Se on sitä tunnetta. Tässä sitten pähkäillään miten vois olla varattua, hyvää kaveria, näkemättä.
Kanadan englanninkieliset alueet ei vissiin poikkea ihan hirveästi Suomesta?
Niinpä niin, päivät ja yöt kuluvat hukkaan. Aika kuluu hukkaan. Sekä tunteet.
Tahtoisin tosiaankin tuhlata sekä aikaani että tunteitani jollekin joka ne vilpittömästi haluaisi ottaa vastaan, jollekin joka arvostaisi niitä. Nyt tämä tuhlaus on tosiaankin tyhjää ajan ta tunteiden hukkaa.
Kun tajuat, että kehä tuottaa VAIN tuskaa, haluat siitä pois. Usko tämä!
Senpä vuoksi etsinkin tässä keinoa päästä pois kehästä.
hukkaan kuluu voimakkaat tunteet. Ainoa ero on se, että en ole päättänyt lopettaa, vaan usko ja toivon siinä ohella. Kuin aasi kuljen yhtä päämäärää kohti, hänä kohti, jonka odotan tapaavani.
Jos oikein yrität, voit varmasti unohtaa kaipauksesi kohteen. Keskityt vain ajattelemaan hänen huonoja puoliansa. Niitä löytyy varmasti paljonkin. Kirjoita oikein lista niistä. Niin etä kun ajatukset alkavat kallistua hänen suuntaansa luet listan ja ajattelet, että hyvä kun siitä kalkkunasta pääsi eroon. Jos sinulla on hänen valokuvansa piirrä siihen rillit ja viikset, niin hän on siinä ruman näköinenkin.
Olkoon voima kanssasi..
Toivottavasti uskosi kantaa hedelmää ja saavutat päämääräsi.
Niih, täytyy kai sulkea kaikki laitteet ja ryömiä sängyn alle lukkojen taa ja hokea jotain mantraa joka vie ajatukset muualle. Tiedä vaikka saavuttaisin sen nirvatan kun hoen tarpeeksi kauan.
Kirjoitusvirhe edellisessä.
kun opit elämään omaa elämääsi muiden toimista riippumatta. Ainahan sitä on jonkiverran riippuvainen toisten tekemisistä, mutta elämä opettaa. Ei voi elämäänsä, mielialaansa tuollaisen pohjalle rakentaa. Ei kannata kiirehtiä mihinkään, kyllä se oppi tulee ihan ittestään pikkuhiljaa :)
Juuri tuon olen alkanut ymmärtämään. Nyt vain yritän opetella kuinka laittaa oppi käytäntöön. Eiköhän se siitä kun töitä tekee asian hyväksi.
Eikä todellakaan alla kuvatun laista. Nyt otat itseäsi niskasta kiinni ja lopetat "suhteen" heti.
Yes yes yes!
sulle, rakkaus yllättää kun sitä vähiten odottaa!
Näin minäkin uskon! Ja sitten kun se on sitä aitoa niin sen kyllä tietää!
Toinen pompottaa, mutta välillä taitaa olla niin, että hän kuvittelee minun olevan se pompottaja. Rakastan ja yritän unohtaa samaan aikaan. Kuvittelen hänet viereeni samalla kun hoen itselleni "ei enää". Olen pettynyt häneen monesti, mutta silti, kun hän sopivaan aikaan sattuu ottamaan yhteyttä, kuvittelen yhtäkkiä, että nyt en enää pety. Hän rakastaa minua, eikä sellainen ihminen joka rakastaa, voi tehdä niin pahasti... eihän?? Ja hetken päästä jo huomaankin olevani hänelle vain ilmaa tai leikkiä. Rakastaako hän minua sittenkään? Hän on niin ... ihana kuitenkin. En tahtoisi lakata uskomasta siihen, että vielä jonakin päivänä hän kaappaa minut syliinsä eikä päästäkään ihan heti pois vaan tekisi minusta onnellisen... Painaisin pääni ihan kiinni häneen ja juuttuisin mielummin siihen kuin tähän mielikuvaan. Toivoton tapaus kai minäkin olen. Ei tässä järkeä ole tietenkään.
Ei siinä muu auta, oman itsensä vuoksi. Millään pompottajalla ei ole aitoja eikä syviä tunteita. Niitä on turha odotella, haavoittuu ja katkeroituu vaan pahemmin leikin aikana. Yritetään opetella tuntemaan oma arvomme ja jätetään nämä pompottajat.
palvelus itsellesi minkä voi tehdä.
itsestäsi. Usko pois.
Kukaan ei voi sinulle voimaa lahjoittaa. Tukea voit saada, mutta loppujen lopuksi kaikki päätökset teet itse.
Tiedät varmasti, ettet halua pysyä tuossa tilanteessa, ansaitset parempaa. Ei kannata roikkua jossain vain paremman puutteessa. Yksin tänne tullaan ja yksin täältä lähdetään. Kukaan toinen ihminen ei voi täyttää "sitä tyhjää tilaa" sinussa. Etsi paikkasi tässä maailmassa ja elämässä. Muiden kautta eläminen on yhtä kuin mahdoton. Onnesi olisi silloin aina sidoksissa jonkun toisen päätöksiin ja valintoihin.
Riippuvaista on lähes mahdoton rakastaa. Jokaisella meistä on oltava oma elämämme elettävänä. Rakkautta on osata päästää irti.
En tosiaan halua pysyä tässä tilanteessa. Ansaitsen totta tosiaan parempaa. Voi minua hullua puupäätä kun en tuota ole tajunnut jo aikoja sitten. Eihän tällaista kenenkään ole pakko sietää eikä kärsiä. Mikä meidät pistää tekemään itsestämme pellejä? Grrrr.... Tuntuu siltä että alan löytämään ne piilevät voimani ja ymmärtämään oman arvoni. Tuhannet kiitokset teille kaikille jotka niin avuliaasti olette saatelleet minua hyvillä neuvoillanne ja elämän ohjeilla tämän keskustelun aikana.
olikaan tämän miehen nimessä?
Miehen niemessä on enää tietty määrä kirjaimia - onhan tähden kiilto sammunut. Ei niin kovin monta kirjainta.
Täälläpä aika mielenkiintoinen ketju...
On se outo juttu tuo rakkaus, olkoonpa sitten vaikka
vain haaveissa.
On sitä tässä elämässä jonkinlaista telepatiaa...eikö?
varattu tuo mies?? Et tule saamaankaa muuta,kuin kärsimystä,etkä saa häntä luultavasti ikinä muuhun,kuin leikkeihin. Ajatteleppas miltä hänen puolisostaan mahtaa tuntua.
outoa ja kummaa
pientä hetken hurmaa
telepatiaa? Äääää..
Enpä juuri. Täytyy etsiä toinen puu jonka juurelle ei olla vielä k***u.
säälittävä! Joku leikittelee kanssasi ja ei ajo muuta,kuin kusettaa sua. Mitä muuta kuvittelit?
...nekin telepatiat :))
No jos joskus kuvittelinkin muuta niin en enää. Ja sääliäsi en ota vastaan vaikka tyrkytätkin. Olisitpas vielä pistänyt "Hähähäää" viestisi loppuun niin se olisikin ollut täydellinen. Mistä teitä riittää?
testataan se telepatia niin nähdään jos teoriasi toimii :)
Hei kohtalotoveri! Minäkin olin aivan samanlaisessa tilanteessa kuin olet kuvaillut ja ymmärrän mitä käyt läpi. Tunnut olevan myötätuntoinen ja jalat maassa oleva ihminen.
Tärkeintä on kuunnella sisintäsi ja ottaa vaikka hieman etäisyyttä, kun asiat alkavat kiertää kehää. Jos tämä ihminen on sinulle tärkeä, ei sinun tarvitse pistää välejä lopullisesti jäihin. Ota aikaa itsellesi, hae elämäniloa muualtakin ja pidä yhteyttä toisiin ystäviisi. Näin saat oikeanlaista perspektiiviä asioihin. Tapaile muita miehiä, jos et voi tapailla tätä kyseistä miestä. Mikäli kykenet ajansaatossa ystävyyteen ja se sopii molemmille, hyvä niin. Mutta jos mies sekoittaa elämäsi palasia yhä uudelleen ja uudelleen, on silloin parempi luultavasti unohtaa koko tapaus. Pilkettä silmäkulmaan. Sinä ansaitset hyvän seurustelusuhteen :)