mikä ihmiset saa uskomaan? onko syynä kasvatus ja totutut tavat? entä mikä saa uskon lakkaamaan?
viime aikoina olen nähnyt useamman vl:n muuttavan elämäntyylinsä "tavallisen tallaajan" mukaiseksi eli eletään suomen valtion lakien mukaan, satuttamatta tai loukkaamatta ketään, mutta ei srk:n "lakien" mukaan.
haluaisin kuulla omakohtaisia kokemuksia asiasta! en kaipaa puolusteluja/vastusteluja, vain kokemuksia :)
viime aikoina olen nähnyt useamman vl:n muuttavan elämäntyylinsä "tavallisen tallaajan" mukaiseksi eli eletään suomen valtion lakien mukaan, satuttamatta tai loukkaamatta ketään, mutta ei srk:n "lakien" mukaan.
haluaisin kuulla omakohtaisia kokemuksia asiasta! en kaipaa puolusteluja/vastusteluja, vain kokemuksia :)
Vastaukset 11
Vanhimmat
Minut sai uskovainen kotikasvatus näyttelemään uskovaista alle koulu-ikäisestä alkaen. Sisäinen tilani se ei ollut. Muutos ja "uskosta luopuminen" tapahtui aikuisiällä. Pääsin kerralla eroon kaikista oudoista säännöistä ja itselleni vieraasta maailmankuvasta. Vähän se sattui, mutta ei enää.
Olen 'tullut kotiin'. Olen nyt onnellinen.
itse olen saanut "ei-uskovaisen" kasvatuksen, kirkkoon kuuluttiin kyllä, mutta ei mihinkään "lahkoon" (anteeksi ilmaisuni, en osuvampaa keksinyt)... kaikkiin "lahkoihin" olen aina suhtautunut varauksella, johtuen varmasti vanhemmistani ja heidän "suuntaudettomuudestaan".
surullista on se, että monet menevät virran mukana, halusivat elämältään mitä tahansa muuta, mutta kun kaikki muutkin, niin... ei haluta tuottaa mielipahaa, ei uskalleta erottua joukosta, tuttavapiiriin kuuluu ainoastaan tietynlaisia ihmisiä, miten ystävyyssuhteille käy, jos elän, kuten haluaisin, jne.
toisaalta, helpommalla pääsevät ne, joiden kasvatus ei sanele uskonnollista suuntautumista, valinnan vapaus kasvaa huomattavasti! omaan ystäväpiiriini kuuluu jehovalaisia, helluntalaisia, lestadiolaisia, ateisteja ja näitä "matti meikäläisiä". kaikki ovat ihania ihmisiä:) ja kaikkien kanssa tulen toimeen. toivon vain, että kaikki uskaltaisivat elää omanlaistaan elämää...
Jos kotiopetus olikin oikein ja huomaat sen elämäsi illassa? Annetaanko meille aikaa siihen asti - mitä vastaat viimeisellä tuomiolla?
jos huomaatkin "elämäsi illassa", että olisitkin halunnut kokeilla toisenlaista elämää... jättää aikaa itsellesi vanheta ja nauttia elämästä eri lailla, kuin tähän mennessä. asioilla on aina kaksi puolta. kukaan ei voi väittää olevansa absoluuttisesti oikeassa, ei omia uskomuksiaan/tapojaan voi "tuputtaa" toisille. ei uskovaiset ei-uskovaisille, eikä päinvastoin!
eikös se niin ole, että makuasioista ei voi kiistellä;)
minä vain tiedän, että en tehnyt väärää valintaa. Onneni sen kertoo. Toiseksi koti-opetuksella ei ole mitään merkitystä, kun sitä "uskoa" en ole koskaan tunnistanut. Ymmärrätkö? Olen kasvanut uskovaisessa perheessä, mutta niin pienestä kuin muistan kyseenalaistanut sen opin väärältä tuntuvana. Siispä minulla ei ole ollutkaan koskaa sitä uskoa.
Kaiken lisäksi Jumalani ei tuomitse ketään. Hänelle kaikki ovat yhtä rakkaita ja rakastettavaia, ja kaikille hän antaa mahdollisuuksia loputtomiin. Minulle ei siis ole viimeistä tuomiota, en pelkää sitä siis. Aikakäsitykseni on myös tavanomaisuudesta poikkeava, uskonkäsitykseni perustuu reinkarnaatioon ja luullakseni perustui jo pienenä lapsena - silloin en vain osannut noin hienoa käsitettä. :)
koska heillä usko ja pelastuminen perustuu tuskaan,itkuun,ahdistukseen,jne ja kyttäämiseen muitten asioista juoruamiseen seurakunnalle jne. kun uskominen OIKEESTI AHISTAA JA TUNTUU silloin se on kunnon uskoa.
Juuri tuo alusta saakka kasvatti minut toisenlaiseksi. En ajattele, että Jumala on tarkoittanut meitä tänne ahdistumaan tuskaiseen olotilaan ja synnintuntoon. Silloinhan Hän olisi täydellisen epäonnistunut luomistyössään.
Jos jollakin on varaa halveksia tapaani uskoa, niin sitten on. Itse olen täysin tyytyväinen, joten ei paljon purista missään.:) Täällä niin kuin muuallakin käyn toisinaan nettikeskustelemassa mielenkiintoisista asioista.
Täältä näet, millainen oli se "tuomio" jonka edessä fiksut akateemisen koulutuksen saaneet uskovaiset käänsivät takkinsa:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000027676817
Yritysverolakiin en ole ollut täysin tyytyväinen. Se on mielestäni ainakin osittain liian tulkinnanvarainen ja siksi joillekin vaikea noudattaa. Asia ei kuitenkaan ole mikään ongelma edes kaikille yrittäjille palkansaajista puhumattakaan.
Mieleni muuttui kun tieto karttui. Erityisesti naturalistinen tapa ajatella karkottaa uskon helposti.
Olen syntynyt lestadilaiseen kotiin. Pienestä pitäen olen ajatellut eri tavalla uskosta. Olen aina ollut realisti ja uskon siihen minkä näen tai mikä on loogista.
Ero uskosta on ollut prosessi. Tajusin ala-asteella seuratessani muita "ei-uskovaisia" että en halua olla lestadiolainen. Olen pikkuhiljaa alkanut elämään normaalisti. Sisäisesti ole jonkin verran uskovainen, mutta en usko että ulkoiset asiat vaikuttavat siihen pääsetkö joskus paratiisiin. Jos lestadiolainen saisi elää "vapaasti" saisi meikata, värjätä hiuksia, pitää korvakoruja, mennä joskus baariin, jouda kerran vuodessa siiderin niin voisin olla lestadiolainen.
En vain jaksa uskoa että korvakorut, telkkari, meikit ja muu ulkoinen nykyajan juttu vaikuttaisi mitenkään viimeiseen tuomiooni. Jos sitä paratiisia on edes olemassa. Haluan olla onnellinen nyt, en mahdollisesti joskus tulevaisuudessa.
Olen nuori ja elämä on edessä. On törkeää että joku tulee sanomaan minulle että elämä on kärsimystä. Tästä saa sen käsityksen että mitä nopeammin kuolet sitä parampi. Haluan että tulevaisuus on edessäni ja miettiä perheen perustamista, työpaikkaa, lasten tekoa ym. En halua tässä iässä miettiä kuolemaa.