Ihan mielenkiinnosta kyselisin, mikä ihmisten suhtautuminen kihloihin menemiseen on ja miten vakavasti se ylipäätään otetaan. Voisitko kihlautua vaikka et täysin varma tunteistasi tai suhteestanne olisikaan, miten paljon ylipäätään harkitset tai harkitsisit asiaa? Onko kihlautuminen sinulle lähinnä kerran elämässä tapahtuva asia vai pitempään suhteeseen enemmänkin rutiininomaisesti jossain vaiheessa liittyvä tapahtuma? Merkitseekö kihlaus sinulle automaattisesti myös häitä vai voiko se olla esimerkiksi liiton syventämisen apuväline ilman sen suurempia avioliitto-odotuksia?
Kysymyksiä
kihlautumisesta
5805
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
pitkän harkinnan jälkeen, koska rakastan kumppaniani.Haluan rakastaa häntä loppuun asti, tukea ja olla hänen rinnallaan vaikeinakin aikoina.En odota naimisiin menoa tai lapsien tuloa vielä piiiiitkääääään aikaa.Vaikka mielestämme kihlaus tarkoittaa tulevaa avioliittoa ja yhteisen kodin perustamista.Sillä haluamme edetä kaikessa rauhassa, tässä kiireisessä mailmassa.Emme ole kertoneet kuin 4 henkilölle kihlautumisesta.kummankaan perheet eivät ole tietoisia asiasta.emmekä pidä aina edes sormuksia.Sillä tiedän että toinen rakastaa minua oli sillä sormus tai ei..
mies kosii, niin silloinhan kihlaudumme ja sitten rupeamme suunnittelemaan häitä jo seuraavaksi kesäksi. En ymmärrä miksi pitää mennä kihloihin, jos loppujuttu, koko homman "ydin" jää sit kuitenkin tekemättä. Onko nyt sit kauheen romanttista, että toinen kysyy "Mennäänkö kihloihin?" ja sit sen sormuksen kanssa ollaan monta vuotta? Miksei sit samantien eletä ilman sormuksia, jos ei kerran aiettakaan mennä naimisiin? En mä tiiä, haluisin jotenkin et kihlautumisen arvo palautuis, eikä se ois semmosta "huvin vuoks"-touhua kuten nykyään.
Onhan se otettava vakavasti, jos lupautuu yrittämään yhteistä elämää kunnes kuolema meidät erottaa. Ymmärrän kihlauksen niin kuin se on, lupaus avioliitosta. Itse asiassa kihlaus on periaatteessa suurempi päätös kuin naimisiinmeno, koska kihlautumisen hetkellähän siihen yhteiseen elämään lupaudutaan, vihkiminen on vain sen vahvistava rituaali.
Eli varma pitää olla, ja vielä vuosien kokemuksella eikä kahden kuukauden pilvilinnoissa :D Kerta elämässä riittää, jos luoja suo.
En missään nimessä voisi mennä sopimaan naimisiin menosta (enkä mistään muustakaan tärkeästä ja isommasta asiasta), jos en ole varma. Eli siinä tuli vastaus myös toiseen kysymykseen eli merkitsee automaattisesti häitä. Harkitsen ensiksi ja sitten vasta suostun, eikä toisinpäin.
Mun suhteen syvenemiseen ei ole tarvittu mitään apuvälineitä ja jos ois tarvinnut, niin huonompi homma... Ja tuskinpa pelkkä sormus tai mikään muukaan "apuväline" auttaa, jos ei suhde ole muuten syvenemässä. Ja jos olisin tarvinnut jonkun sormuksen tms. en olisi ainakaan kutsunut sitä kihlaukseksi. Enkä kyllä halunnut kihlasormusta silloinkaan kun kihlauduimme. Tuntui turhalta.
Toivon mukaan menen vain kerran kihloihin niin kuin naimisiinkin. Eikä kihlautumisemme todellakaan tuntunut rutiininomaiselta!
Olen nuori. Monet ystäväpiirissäni ovat olleet jo kerran tai kolmekin kihloissa, "hetken huumasta", yhden parin näistä oli todella tarkoitus mennä naimisiinkin. Mutta ONNEKSI homma kaatui johonkin, he ehtivät seurustella 3 viikkoa kun ilmoittivat että menevät naimisiin maistraatissa mahd.pian, suku palautti heidät tonttiin ja päätyivät vain kihloihin, erosivat 1 lapsen ja 2 vuoden seurustelun jälkeen.
Mutta minä pidän kihlausta lupauksena avioliitosta. Ymmärrän myös ajatukset että kihlaus on lupaus ja merkki syvemmästä ikuisesta yhteydestä, ilman avioliitto aikeita, mikäli pari on asian näin päättänyt ja aiheesta keskustellut.
Yleisesti mielestäni kihlasormus on lupausavioliitosta. Siksi itsekin "suostuin" kihloihin vasta 7 vuoden seurustelun jälkeen.