Naimisissa ollaan oltu joku vuosi. Rakkautta riittää, arki sujuu ja suhde toimii kaikin puolin loistavasti. Hellyyttä ja välittämistä on riittämiin ja läheisyyttä. Seksikin on hyvää ja monipuolista (ei siis aina vaan makuuhuoneessa pimeässä peiton alla).
Mutta mutta... Mitäs kun mies haluaa sitä seksiä paljon harvemmin kuin minä?
Eli onko reilua, että joudun olemaan jatkuvasti puutteessa, kun miestä ei huvita seksi? Sanoo kyllä että olen kaunis/seksikäs/haluttava. Ja hellii ja hyväilee (josta kiihotun kovin) mutta itse seksi (= yhdyntä) ei innosta. Mies ei itse osaa sanoa miksei. Eikä vika ole siinäkään, ettei hänellä seisoisi. Seisoo kyllä. Ja nauttii kun otan esim. suihin.
En usko myöskään, että hänellä olisi toista naista.
Mikä siis neuvoksi? Jos teen kovasti aloitteita (eli aina kun minua haluttaa) hän ahdistuu kun kokee että painostan. Itse on siis sanonut näin. Mutta ei halua kuitenkaan, että lopetan aloitteiden teon. No, kompromissina yritän sitten vähän katsoa, et milloin voisi olla edes teoreettiset mahkut. Mut siltikin saan ehkä kerran viidestä yrityksestä. :(
Toisaalta välillä on kausia, että useamman kerran viikonlopussa mies tekee aloitteita. :) Mut liian harvoin silti mun makuun.
Muutaman kerran olen jo erehtynyt vieraan syliin, tuntui niin mukavalle, kun joku halusi minua todella kovasti ja ilman että mun tartti tehdä mitään kommervenkkeja. Olla vaan olemassa... Mut ei pettäminen kivaa oo eikä ratkaisu.
Muita saman ongelman kanssa painivia naisia? Tai miehiä jotka haluaa naistaan harvemmin? Olis kiva kuulla kommentteja ja ratkaisuja.
Rakastan miestäni ja haluan elää hänen kanssaan, mutta tämä asia vaivaa.
Mutta mutta... Mitäs kun mies haluaa sitä seksiä paljon harvemmin kuin minä?
Eli onko reilua, että joudun olemaan jatkuvasti puutteessa, kun miestä ei huvita seksi? Sanoo kyllä että olen kaunis/seksikäs/haluttava. Ja hellii ja hyväilee (josta kiihotun kovin) mutta itse seksi (= yhdyntä) ei innosta. Mies ei itse osaa sanoa miksei. Eikä vika ole siinäkään, ettei hänellä seisoisi. Seisoo kyllä. Ja nauttii kun otan esim. suihin.
En usko myöskään, että hänellä olisi toista naista.
Mikä siis neuvoksi? Jos teen kovasti aloitteita (eli aina kun minua haluttaa) hän ahdistuu kun kokee että painostan. Itse on siis sanonut näin. Mutta ei halua kuitenkaan, että lopetan aloitteiden teon. No, kompromissina yritän sitten vähän katsoa, et milloin voisi olla edes teoreettiset mahkut. Mut siltikin saan ehkä kerran viidestä yrityksestä. :(
Toisaalta välillä on kausia, että useamman kerran viikonlopussa mies tekee aloitteita. :) Mut liian harvoin silti mun makuun.
Muutaman kerran olen jo erehtynyt vieraan syliin, tuntui niin mukavalle, kun joku halusi minua todella kovasti ja ilman että mun tartti tehdä mitään kommervenkkeja. Olla vaan olemassa... Mut ei pettäminen kivaa oo eikä ratkaisu.
Muita saman ongelman kanssa painivia naisia? Tai miehiä jotka haluaa naistaan harvemmin? Olis kiva kuulla kommentteja ja ratkaisuja.
Rakastan miestäni ja haluan elää hänen kanssaan, mutta tämä asia vaivaa.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Olet näköjään ratkaisusi tehnyt, kun menit vieraan kanssa sänkyyn. Lisänä voisi olla dildo, jolla voisit suuremmat tuskat väliajoilla runkata pois. Vierasta otat kuitenkin jatkossakin. Olen mies ja kun tein ensimmäisen syrjähypyn (en saanut kotona tarpeeksi) en ole tavoistani päässyt enään irti. Olen harrastanut sitä salassa siitä lähtien, enkä aio luopuakaan siitä. Mukavia panoja sullekin.
...että olen ratkaisun jossain määrin tehnyt. :( Mutta kun haluaisin sitä omaa miestä. Mut minkäs voin tehdä enää? Tuntuu että kaikkeni olen yrittänyt.
Luvan kanssa olis kiva mennä vieraisiin, mutta mies tusikin suostuisi - loukkaantuisi vaan ja tuntisi ettei riitä jos ehdottaisin.
Ja senkin tiedän, että vaikea on vieraissa käymisestä enää eroonkaan päästä. :(
Minulla on sama ongelma kuin miehelläsi - ei aina huvita. En edes osaa sanoa, mistä on kysymys. Luultavasti syitä on kaksi: 1) minulla on työstressiä niin paljon, että seksikin on alkanut tuntua toissijaiselta asialta, ja siksi se ei aina innosta, ja 2) saattaa olla, että vaimoni on loukannut minua jotenkin, mikä panee minut torjumaan häntä, vaikka en tiedostakaan, mikä se loukkaus on ollut. Vaikeaa. Mutta asiasta pitäisi teidänkin puhua, mutta ehdottomasti siten, että et esitä vaatimuksia, vaan vain kyselet, mitä kuuluu ja missä vika?
Minä lähdin pakoon kun tuli syrjähyppymahdollisuus. En tiedä menikö oikein vai väärin. Himppu.
...tuonne "suhteet -> parisuhde" osastolle, siellä saman aiheen alla vilkkaampi viestiketju! Siellä on varmasti muitakin, jotka mielellään lukisivat ajatuksiasi! :)
Niin, siis keskustella olen yrittänyt, nimenomaan noin kyselemällä ja kertomalla omista tunteista, painostamatta ja vaatimatta. Mutta ongelmana on vähän, että mies ei oikein vastaa eikä kerro ajatuksistaan/tunteistaa. Olen myös kirjoittanut kirjeen, mutta siihenkään en saanut vastausta. Nyt olen vähän odottavalla kannalla. Tiedän, että hän ei luonnostaan oikein ole ihminen, joka kertoo tunteistaan, mutta harjoittelee koko ajan. Ehkä vielä joskus siis. :) Yritän odottaa kärsivällisesti...
Tule tonne "suhteet" ja sieltä "parisuhde" samalla otsikolla on siellä vilkkaampi keskustelu. :) Mielellään varmaan moni kuulis lisääki sun ajatuksia aiheesta.
Tollai just olen yrittänyt jutella asiasta - painostamatta ja syyllistämättä. Se ei vaan ole kovin helppoa... Mutta omista tunteistani olen yrittänyt kertoa ja kysellä häneltä mitä ajattelee. Kirjeitsekin. Mutta vastauksia ei vaan oikein tule... :(
Hei !
Kärsin samasta asiasta kuin sinä. Haluan enemmän kuin saan...jos hyvin käy niin 2 kertaa kuussa. Eli ei paljoa naurata. Olen myös onnellisesti aviossa ja nyt vain herää kysymys mitä tehdä asialle.
mul taas naiseni antaa harvoin,tuntuu joskus et voisin käydä vieraissakin...vaan en vielä kokeillut.