Hei!!

Pitääpäs. Luuserit.

Hei!
Surullistahan se on mutta kuitenkin kun ajattelee niin? Laitan tähän omia mietteitä.

Pitipä ihan miettia tuota toteamusta, enkä kirjoita minään enneustajana vaan ihan tavan töllykkänä. Kun löytää ihmisen jonka kanssa alkaa taivaltaa onkin monta mutkaa edessä elämänkoulussa. Moni ei ole tyytyväinen oikeastaan mihinkään, kun yksi pykälä on saavutettu joka olisi jo onnen aihe niin kymmentä seuraavaa ollaan tavoittelemassa ja jos se toinen osapuoli usein mies ja varsinkin talouden puolelta ei sitä unelmaa toteuta aletaan muutakin "syynätä", miksi minulla ei mene hyvin, tämä ei ole nyt se oikea, puuttuu asioiden tarkastelu realiteettien osalta.
Pian ollaan selät vastakkain eroaikeissa, ja erotaan.
Miksi heti luovutetaan eikä kestetä huonoja aikoja eikä muutakaan negatiivista, ne pitää selvitellä sillä aina ei huomaa että on ihan oikean ihmisn kanssa tekemisissä. Tämä koskee niin miehiä kuin naisia. Pitää ottaa huomioon että itsestäänkin muutos voi lähteä, puolin ja toisin. Moni liitto olisi pelastunut ei se ero ole aina ratkaisu, mutta sekin on välttämätön joskus.
Kerron esimerkin. Nuoripari meni naimisiin, lapsi tuli ikää 3 kk, kun vanhemmat erosi, syyn nuori äiti sanoi: mies pelaa jalkapalloa en jaksa pestä pyykkiä enkä hoitaa lasta, mies pelasi seurassa se vaati pelimatkoja ja tietenkin se oli raskasta. Mutta hän tiesi menneensä pelaajan kanssa yhteen. Mies pelasi muutamia vuosia ja lopetti. En tiedä liekö nyt onnellinen uuden kanssa. Joka tapauksessa olkoon niin tai näin määrätyt asiat tulee elämässä vastaan olkoon sitten partneri kuka tahansa, näin on määrätty, ja valintoja voi itsekukin tehdä sehän on vapaa tahto mitä tekee. Joku voi tehdä julmastikin, kuten eräs entinen naapuri, kaunis, todella kaunis nainen oli ottanut miehekseen "pienen hiirulaisen", tosin erittäin rikkaan. Hän istutti asuntonsa eteen, asumme samassa rivitalossa, hautakummun muotoisen freesiapenkin, sanoin silloin miehelleni että hautakumpu tässä on, sen tunsin.
No nainen oli n. 5 v. että sai lain mukaan puolet omaisuudesta. Yhtenä iltana vieras-parkkipaikalle ilmestyi tuliterä uusi kallis auto, kallis oli toinenkin siinä omalla paikallaan. Nainen jätti miehen, vei kamansa, rahoja oli vaatinut enemmän kuului. Ja mies sairastui, oli hoidossa lopuksi ampui itsensä, tuntemukseni toteutu, freesiapenkki on edelleen siinä, se muistuttaa minua joka kevät.
Tämä on jäänyt mieleeni surullisena tapahtumana.
Että miksi tämäkin oli näin? Miksi hän teki näin, rahako ratkaisi kaiken, en koskaan nähnyt hänellä samaa vaatetta päällä kuin kerran, vain yksi kallis nahkainen housupuku oli ainut jonka näin muutaman kerran ihmettelin mihin ne kaikki vaatteet yleensä mahtui kotonaan? Joka tapauksessa hän teki oman tiensä omanlaiseksi ja näin olkoon.
Onnea ei oikeastaan mielestäni etsimällä löydä, se on joka paikassa kun sen oivaltaa, on onni nousta aamulla omilla jaloillaan uuten päivään, satakoon tai paistakoon niin asioissa kannattaa nähdä hyvä puoli heti alkuun, ei aina sitä huonointa. Negatiivinen ajatus kantaa ja sitä saamme mitä pyydämme, se on universumin laki. Ei siitä mihinkään päästä. Elämässä tulee vastaan hyviä ja huonoja aikoja, surua kenties sairautta, mutta luottamalla itseensä ja sisäiseen voimaansa ja myös pyytämällä apua huoliinsa meitä ohjaavilta oppailtamme, enkeliltämme, Herraltamme saamme apua.
Tähän vain mainitsen että kirjoitan aika tavalla kokemuksesta, sillä tieni ei ole tosiaankaan ollut mikään silkkinen, ihan nyt tässä itsekkin tätä kirjottaessa ihmettelen miten hyvin olen kuitenkin tässä selvinnyt.
Täytyisiköhän kirjoittaa kirjanen, kunhan eläkkeelle pääsen.
Hyvää lauantainta kaikille ja onnea elämänne polulle!
kirjottelija