Minulla on ollut jo koko alkukesän se tunne, että pitäisi käydä näkijän puheilla mutta vielä ei ole tullut tilaisuutta... olen luultavasti sinullekin jo aikaisemmin aiheesta kertonut ja neuvoakin kysynyt... mutta olo ei helpota.
Olen päässyt MTT:lle hoitoon ja epäilyn alla on kaksi diagnoosia. Tuleeko jompi kumpi noista, molemmat vai ei kumpaakaan. Onnistuuko hoitoni ja toivunko? Näettekö minua vielä joskus töissä vakituisesti? Näkyisikö jotain mukavaa tulevaisuudessa?
Olen elämässäni siirtymävaiheessa ja "uuden elämäni" tulisi alkaa tässä syksyn aikana. En vain yksinkertaisesti tiedä millainen tuo uusi elämä on ja missä! Tietysti joku nyt sanoo että minun tulisi olla kärsivällinen ja hyvin asiat hoituu mutta se ei olekaan ongelma vaan se, että pelkään enemmän kuin mitään sitä ajatusta että millainen elämäni tuleekaan olemaan, en tule olemaan onnellinen. Viime talven ja tämän keväänkin olen elänyt apaattisessa tilassa ja vain odotellut paremman olon saapumista. Mitään ei kuitenkaan ole tapahtunut ja siksi paineet ja odotukset kasautuvatkin kaikki syksylle.
Ongelmani on että en tiedä mitä elämältäni haluan. Sen lisäksi yritän olla kiltti ja pitää esim. vanhempani tyytyväisinä mikä lisää ahdistustani. Sen verran olen tiedostanut omia ajatuksiani että minun onneni löytyy yksinkertaisita asioista kuten omasta kodista, itsenäisestä elämästä ja uudesta työstä mutta tulenko saamaan näistä asioita, milloin ja missä ne saan? Turusta olen töitä hakenut mutta myös ulkomaat kiinnostaa...
Miten minun siis tulee käymään? Jatkuuko ahdistukseni vai löydänkö onnellisuuden ja oman elämän? Jos vielä kauan joudun asumaan tässä kotikaupungissani, en tiedä miten käy lämpimien välieni kanssa vanhempiini (he kuitenkin ovat suhteellisen hallitsevia) tai oman onnellisuuteni kanssa. Apatiaa en enää jaksaisi... Toivottavasti sinulta saan lohtua ahdistukseeni!
Näkisitkö vielä sanoa miten minun ja avomieheni asumispulmat ratkeavat? Joudumme asumaan nyt kerrostalossa, jossa sotketaan ja hajotetaan paikkoja kiusaksi muille ym. ikävää tehdään ja tämä tällainen häiriköinti stressaa todella. Pääsemmekö/onko meillä varaa koskaan asua omakotitalossa tai rauhallisessa rivitalossa joka olisi haave meille. Ja että olisi paremmat tilat harrastuksillemme? Kiitos.
T: Sekopäinen
Olen päässyt MTT:lle hoitoon ja epäilyn alla on kaksi diagnoosia. Tuleeko jompi kumpi noista, molemmat vai ei kumpaakaan. Onnistuuko hoitoni ja toivunko? Näettekö minua vielä joskus töissä vakituisesti? Näkyisikö jotain mukavaa tulevaisuudessa?
Olen elämässäni siirtymävaiheessa ja "uuden elämäni" tulisi alkaa tässä syksyn aikana. En vain yksinkertaisesti tiedä millainen tuo uusi elämä on ja missä! Tietysti joku nyt sanoo että minun tulisi olla kärsivällinen ja hyvin asiat hoituu mutta se ei olekaan ongelma vaan se, että pelkään enemmän kuin mitään sitä ajatusta että millainen elämäni tuleekaan olemaan, en tule olemaan onnellinen. Viime talven ja tämän keväänkin olen elänyt apaattisessa tilassa ja vain odotellut paremman olon saapumista. Mitään ei kuitenkaan ole tapahtunut ja siksi paineet ja odotukset kasautuvatkin kaikki syksylle.
Ongelmani on että en tiedä mitä elämältäni haluan. Sen lisäksi yritän olla kiltti ja pitää esim. vanhempani tyytyväisinä mikä lisää ahdistustani. Sen verran olen tiedostanut omia ajatuksiani että minun onneni löytyy yksinkertaisita asioista kuten omasta kodista, itsenäisestä elämästä ja uudesta työstä mutta tulenko saamaan näistä asioita, milloin ja missä ne saan? Turusta olen töitä hakenut mutta myös ulkomaat kiinnostaa...
Miten minun siis tulee käymään? Jatkuuko ahdistukseni vai löydänkö onnellisuuden ja oman elämän? Jos vielä kauan joudun asumaan tässä kotikaupungissani, en tiedä miten käy lämpimien välieni kanssa vanhempiini (he kuitenkin ovat suhteellisen hallitsevia) tai oman onnellisuuteni kanssa. Apatiaa en enää jaksaisi... Toivottavasti sinulta saan lohtua ahdistukseeni!
Näkisitkö vielä sanoa miten minun ja avomieheni asumispulmat ratkeavat? Joudumme asumaan nyt kerrostalossa, jossa sotketaan ja hajotetaan paikkoja kiusaksi muille ym. ikävää tehdään ja tämä tällainen häiriköinti stressaa todella. Pääsemmekö/onko meillä varaa koskaan asua omakotitalossa tai rauhallisessa rivitalossa joka olisi haave meille. Ja että olisi paremmat tilat harrastuksillemme? Kiitos.
T: Sekopäinen
Vastaukset 4
Vanhimmat
En ole kysymäsi hlö, tunnen kuitenkin että jotain hivenainetta tms. uupuu, syötkö kalaa tarpeeksi, omega 3-rasvahappoa olisi hyvä mm. saada lisää. Jos haluat niitä löytyy luonnonravinnosta ja tavarataloista, taitaa olla peräti pikkukaupoissakin omalla merkillään, liekö pirkkakin jo laittanut. Käyttö vähintään puolivuotta, ja monipuolinen vitamiini- ja hivenaine mukaan. Apteekista.
yst luluk
Miksi sinun pitää ilkkua ja pilkata toisen ongelmilla, en voi käsittää sinun kaltaisia ihmisiä. Pahantahtoisuutesi voi tulla vielä sinua vastaan elmässäsi, varo vain.
Desimius, pliiissss.....
Etkö lukenut että luluk halusi sinua auttaa.
Ei varmaan pahaa ole tahtonut, kummallinen suhtauminen sinulla on asioihin jos tuosta otat pulttia, vapaaehtoisesta avusta.
Eihän tuosta mitään pahaa ole nähtävissä.
nimi. avun saanut
Ettekö te tajua ettei minun elämääni millään kalakapseleilla muuteta. Sellaisen vihjaaminen on äärimmäisen loukkaava ja tämä luluk ei tunne ihmissydäntä lainkaan. No naurakaa nyt;;;;;;; minä itken.
Emme enää tapaa RRRRRRRRRRRRRRRRRRRRR