epilepsia iän karttuessa?
Olen kolmenkympin kynnyksellä ja sairastuin 10-vuoitaana epilepsiaan.
(epilepsia oli puhjennut jo monta vuotta aikaisemmin ennen diagnoosia)
deprakinelllä mua hoidettiin muistaakseni -90 -04
lamilla 04- syksyllä puretaan pois koska tehoa ei enää ole
keppra 07-
sairastuttuani mulla oli vain lihasnykäyksiä ilman lääkitystä. nyt lähtee jo taju vaikka lääkitys päällä lami ja keppra. jalat ei pidä moneen tuntiin , puheseen kohtaukset ovat vaikuttaneet ja välilä alan niin pahasti änkyttämään että saa ihan hävetä, päänsärkyä kohtauksen jälkeen samoin toinen puoli kasvoista "halvaantuu " hetkeksi kohtauksen jälkeen...lihas nykäyksiä tulle päivittäin koska lääkkeiden teho ei ole kohdallaan. tajuttomuuskohtauksia on tullut tänä vuonna jo kolme :((
niin ja muuten mix mut aina raahataan ensiapuun ambulanssilla kaikiin mahdollisiin tippoihin ja laitteisiin kohtausten jälkeen??Olenko voinut olla liian kauan tajuton tai jotain..kukaan ei ole mulle puhutnut mitään vaikka olen kysynyt..ihme toimintaa..sairaalassa lääkärit käskevät vaan nukkua???voi jeesus siellä nyt pysty mitään nukkumaan. viimex taisin simahtaa ja kun heräsin meinasin saada sydärin kun en tiennyt misä olin ja mitä oli tapahtunut.. pitäiskö mun seuraavax laittaa lappu otsalle että "älkää viekö minua minnekkään" kerran on jopa ambulanssi kuskit vetäneet mut sängystä ylös yöpaitasillaan ...peekele ! =´( ite olen kohtauksen jälkeen niin sekavassa mielentilassa enkä pääse käveleen saatikka nouseen pystyyn..ja jos vielä pitäis jotain puhuakkin..ois toi lappu hyvä :D
Olen kolmenkympin kynnyksellä ja sairastuin 10-vuoitaana epilepsiaan.
(epilepsia oli puhjennut jo monta vuotta aikaisemmin ennen diagnoosia)
deprakinelllä mua hoidettiin muistaakseni -90 -04
lamilla 04- syksyllä puretaan pois koska tehoa ei enää ole
keppra 07-
sairastuttuani mulla oli vain lihasnykäyksiä ilman lääkitystä. nyt lähtee jo taju vaikka lääkitys päällä lami ja keppra. jalat ei pidä moneen tuntiin , puheseen kohtaukset ovat vaikuttaneet ja välilä alan niin pahasti änkyttämään että saa ihan hävetä, päänsärkyä kohtauksen jälkeen samoin toinen puoli kasvoista "halvaantuu " hetkeksi kohtauksen jälkeen...lihas nykäyksiä tulle päivittäin koska lääkkeiden teho ei ole kohdallaan. tajuttomuuskohtauksia on tullut tänä vuonna jo kolme :((
niin ja muuten mix mut aina raahataan ensiapuun ambulanssilla kaikiin mahdollisiin tippoihin ja laitteisiin kohtausten jälkeen??Olenko voinut olla liian kauan tajuton tai jotain..kukaan ei ole mulle puhutnut mitään vaikka olen kysynyt..ihme toimintaa..sairaalassa lääkärit käskevät vaan nukkua???voi jeesus siellä nyt pysty mitään nukkumaan. viimex taisin simahtaa ja kun heräsin meinasin saada sydärin kun en tiennyt misä olin ja mitä oli tapahtunut.. pitäiskö mun seuraavax laittaa lappu otsalle että "älkää viekö minua minnekkään" kerran on jopa ambulanssi kuskit vetäneet mut sängystä ylös yöpaitasillaan ...peekele ! =´( ite olen kohtauksen jälkeen niin sekavassa mielentilassa enkä pääse käveleen saatikka nouseen pystyyn..ja jos vielä pitäis jotain puhuakkin..ois toi lappu hyvä :D
Vastaukset 22
Vanhimmat
Onko sinulla ketään läheistä saman katon alla?
Jos on, luulisi hänen katsovan sen verran perääsi ettet loukkaa itseäsi noiden kohtausten aikana. Ja kun kohtaus kaikkine jälkitiloineen on ohi, silloinhan olet taas "normaali"?
Valitettavasti en tiedä eri epilepsioiden muotoja joten varsinaiseen kysymykseesi en osaa vastata.
mies tuossa ja kolme lasta. nuorin on vasta 4kk . Välillä joudun hoitamaan vauvaa rattaissa kun pieniä kohtauksia tulee ettei satu vahinkoja. Mies tekee vuorotyötä . Olemme naapurin kanssa sopineet että vanhin poikamme menee hakemaan häneltä apua jos ison kohtauksen saan.
sain kerran 15min. kestäneen kohtauksen ja olin muuttunut siniseksi. mies ei ollut tajunnut mitään mitä mulle oli tapahtumassa..eikä ollut tajunnut soittaa ambulanssia. sen jälkeen olen tehnyt asian selväksi jos kohtaus venyy liian pitkäksi että soittaa apua.
Miten sulla on lähtenyt sujumaan vauvan kanssa? Onko kohtaukset lisääntyneet synnytyksen jälkeen? Saatko imettää vauvaa? Kyselen ihan mielenkiinosta, kun itsellä on 2kk vanha vauva ja hommat rullaa ihan kivasti. Joskus tosin olen vähän väsynyt, koska imetän kolme kertaa yössä ja aamulla tarvii heti olla skarppina isompien lasten kanssa.
lisääntyi ja muuttuneet pahemmaksi . sain pojan ollessa 2viikkoinen kouristuskohtauksen ja silloin jouduin ambulanssilla sairaalaan.
Olen valvonut tosi paljon ja stressi on ihan kauhea. Vauvallamme on maito-allergia , korvakierre , atooppinen iho ja astma :´( Tytöllämme oli myös jatkuva korvakierre . toukokuussa sai uudet titaaniset putket korviin , mutta viime viikolla selvisi että toinen putki on irronnut ja taas korvatulehdus ..lisää stressiä vaan tulee niskaan! yöllä saan nukuttua korkeintaan 4h , viime yö meni taas 2,5h unilla.
tää on suoraan sanottuna yhtä helvettiä =(
Korvakierteeseen poikamme sai antibiottia .antibiootista tuli erittäin vaikea hengenahdistus kohtaus, joka vei sairaala hoitoon.
Lisäksi multa on lääkärit tentanneet jatkuvasti olenko tupakoinut raskauden aikana..ku pojan korvakierre ei lopu lainkaan.
stressaa sekin vielä kun en todellakaan oo polttanut ja syytävin katsei katsotaan jatkuvasti.
Vauvaa sain imettää 2kk jonka jälkeen mun voimat loppu ja lääkäri kielsi imetyksen.
silloin kun minun poika syntyi hänellä
oli kolikki ja minun epi oli parhaimmillaan.
pieniä vihellyksiä silloin tällöin.
vaikka valvottiin yötä päivää.
Kertomasi perusteella ja jos se pitää täysin paikkansa, niin onko tuo hirvee ihmekään, jos ei pysy enää haarukat kädessä tai hommat hanskassa. Eihän ihmistä ole luotu kestämään yletöntä määrää univajetta ja stressiä ja sekin voi jo sinällään aiheuttaa kuvailemiasi oireita.
Parasta hoitoa oli, että voisit nukkua edes kaksin kertaisen määrän välillä kertomastasi. Sä tarvitset selkeästi apua!
vielä epin pysyvää pahentumista sure. Tahtisi on niin hurja, ettei ihme jos kohtauksia pukkaa ja hormonitoimintasikin on oletettavasti vielä sekaisin. Itse taannoin vedin muutamia öitä vähän mulle lyhyillä unilla (5-6 h) ja nykinät alkoi saman tien koko päivän kestävinä. Eikä mulla ole edes pieniä lapsia hoidettavana. Heti kun palasin normiyöuniin niin ei mitään.
Etkö voisi saada jotain hoitoapua jostain (kaupungilta/kunnalta)? Tilanteesi kuulostaa tosi vaaralliselta.
12v,kun poika syntyi.
Nuoruusiän juventus epilepsia ei liene pahene, mutta vähän olin lukevinani, että voisit puhua PME, josta käytetään muitakin nimiä. Se on tuon nimen perusteella paheneva ja etenevä, mutta normaalisti elävät yhtä pitkään kuin verrokkiväestö.
Itse sairastan PME ja kyllä vuosien saatossa on pakko sanoa sen pahentuneen, mutta välillä täysin omasta mielestäni terveitäkin jaksoja.
Isoja kohtauksia ei minulla enää juuri ole, joten siitä parantuu iän myötä, mutta invalidisoivin on tahattomat lihasnykäykset ja tekee kirjoittamisesta vaikeaa tai ainakin helvetin epäselvää... tosin olisi se varmaan muutenkin.
Tutkimuksissa itselläni provosoidessa tuli myokloniat selkeästi esille ja se oli itselleni painajainen.
Osaan vastata kysymykseesi aika hyvin, jos vaan tietää sairautesi tarkan luonteen. Tuo lääkitys on ainakin tyypillin PME-hoidossa. Tosin et mainitse Rivatriali, joten ehkä sinulla on muoto, joka ei pahene varsinaisesti.
just toi nuoruusiän jutska..mutta kummastuttaa vaan kun kohtaukset on pahentuneet ja kaikkee tollasii kohtausten jälkeisiä haittoja on ilmennyt. :(
Kiitos hugo! taidanpa kysellä neurolta seuraavksi , minkä takia mun sairaus on muuttunut .
Oma epilepsiani alkoi 1,5 vuotta sitten noilla tajuttomuus-kouristuskohtauksilla, joita edelleenkin on n. 1-2/kk. Lisäksi piinaavat aurat saattavat lamaannuttaa sängyn pohjalle päiviksi.
Nyttemmin minulle on alkanut tulla myös noita lihasnykäyksiä. Pahimmillaan haarukka ei pysy kädessä, kirjoittaminen on mahdotonta, ruoka tippuu käsistä jne. Liekö tämä sitten sitä, että lääkkeet ovat muuttaneet osan kohtauksistani tällaisiksi? Lapsuudessani en muista saaneeni mitään vastaavia kohtauksia.
että jos lääkitys ois muuttanut kohtauksia. Eli onko sitten lääkkeen vaihto edessä ,sen vuoksi.
Mulla on lamictalista ja keppran yhteisvaikutuksesta tullut kamala sivuoire..tälläkin hetkellä huippaa ihan sikana että pitää kävellessä pitää seinästä kiinni. Kiva kun mies on menossa iltavuoroon ja oon yksin lasten kanssa..
Onko niin että kun tulee yx tajuttomuus kohtaus niin toinen sellainen kohtaus tulee herkemmin?
Palottava ajatus siitä että jos tosiaankin tää mun epilepsia on laatujaan sitä että pahenee iän myötä. Eniten huolettaa se että istun pyörätuolissa niin etten osaa edes kunnolla puhua enää.. =( Mullla kun nuo kohtaukset vaikuttaa puheeseen.
Itsellänikin oli väärä diagnoosi ensin ja pitkään ja Helsingin ylilääkärin neurologin diagnisoimana. Sama toistui eri paikkakunnilla. Nykyisin varsinaisesta diagnoosista ei ole epäselvää, kun sen näkee geenitestillä ja pakko vain uskoa, eri asia, että onko se henkisesti sitten hyvä hyväksyä tuollaisia pelottavia asioita. Ympäristö ei niitä ainakaan ymmärrä aina ja onhan se itsellekin hankala, kun ei voi hyväksyä, että mahdollisesti olisi oikeasti joskus pyörätuolissa automatic.
Onnneksi aurinko paistaa.
Tuosta nykäyksistä, katso netistä, että kuuluuko sairauteesi myös nykäykset ja jos kuuluu, niin rivatril kyllä aika tehokkaasti poistaa ne, tosin se kyllä väsyttääkin ja menettää vaikutustaa aikaa myöten. Itse ainakin koen, että viisikin vuotta terveenä tuolla lääkkeellä oli erinomaista aikaa ja auttoi tietenkin muussakin elämässä.
Itseäni on aina ihmetyttänyt lääketiede ja se, että esim. juuri Depprakinen vaikutusmekanismia ei tunneta ja silti sitä syödään. Naisilla siitä on selkeitä haittavaikutuksia hormonaalisesti, itse en ole miehenä huomannut.
Lääkärit ainakin väittävät, että yksi kohtaus alentaa ns. kohtauskynnystä ja siten altistaa toiselle kohtaukselle helpommin eli hyvä olisi saada isot kohtaukset pois ja tarinasi perusteella onhan noi nykäykset helvetistä. Miten esim. laitat ruokaa, jos haarukka ei pysy kädessä tai jos saat laitettua, niin miten syöt? Onko se aika noloa, jos sormin pitää aamupuurotkin syödä.
Jos puheessa on vikaa ja muut eivät saa selvää ja kirjoittaminen on mahdotonta, niin minusta on metkaa, että Kela pyytää ainakin suullista pyyntöä ja etenkin kirjallista tietoa. Aika vaikea kirjoittaa, jos siihen ei sairauden vuoksi pysty, joten en oikein ymmärrä Kelan kirjallisesti selvitysten vaatimuksia aina. Vähän sama kuin kuollutta, pyydettäisiin lähettämään selvitys kuoleman aiheuttaneista syistä, jotta voi todistaa Kelassa kuolleeksi tai vakuutuslaitoksissa ja tämän jälkeen voisi perilliset vasta saada oikeuden perintöön.
*Tulipas taas vuodatusta*.
Yhteenvetoa: Geenitesti olemassa, kohtaukset olisi hyvä saada pois, joten lääketarkistusta, kuulostaa, että tarvitse apua kuntoutuspapereiden selvittämiseen ja muiden oikeuksien... toivottavasti sinulla on joku ystävällinen henkilö, joka auttaa sinua pahimman vaiheen ohi.
Tulevaisuutta ei sinällään kannatata pelätä, tekee parhaansa ja voihan tuosta parantuakin. Helppoa noiden asioiden tekeminen ei ole, mutta yritä olla menettämättä hermoja... itse en siinä aina onnistu ja menee byrokraattien kanssa huutamiseksi ja valitettavasti se on osoittautunut ainoaksi todella toimivaksi keinoksi.
turhaan mollaat deprakine lääkettä, mulla on ollu se lääkkeenä viisi vuotta ja on ollut todella hyvä lääke minulle. Ennen tuota deprakine lääkettä mulla oli trileptal lääke joka ei auttanu mun kohtauksiin ollenkaan eli vaikka söin trileptal lääkettä niin kohtauksia tuli joten deprakine voittaa tuon trileptalin ylivoimaisesti joten turhaan morkkaat hyvää lääkettä!!!
Vastasit näköjään "sekaisin" minun ja ap:n viesteihin ;) Mut ei se mitään. Kyllä tässä jokin lääkityshäikkä on, kun haarukkani ja ruokani eivät pysy käsissä...
Luulen, että monien lääkkeiden vaikutusmekanismismeissä on sellanen juttu, että alan osaajilla on aika hyvä vainu, miten toimii mutta koska "aukoton" todistaminen on vaikeaa, joskus mahdotonta, niin kirjoitetaan "tarkkaa mekanismia ei tunneta". Vähän kuin meillä fyssan ja kemman puolella myös, "tiedetään" mutta todistaminen mahdotonta ainakin vielä tän hetken menetelmillä. Ja jonain päivänä kaikki saattaakin kääntyä päälaelleen, se on vain hyväksyttävä:)
Muistaakseni myös Keppran mekanismi ei oo tiedossa eikä edes niin yksinkertaisen aineen kuin litiumkarbonaatin teho mielen sairauksissa. (Vaikka tavallaan se tiedetäänkin..).
Depprassa on kai niihin hormonaalisiin vaikutuksiin monia tekijöitä ja siksi vaikeaa antaa todisteita. Nostaa veren rasva-arvoja, sitä kautta insuliinia ja sitä kautta ehkä PCO. Mutta toisaalta geneettiset tekijät painaa jne. Blaablaa hän lässyttää...
..ja palaa nyt takaisin duuniinsa, josta jotain tietääkin:)
on niin moneen kertaan todettu: jokin lääke yhdelle hyvä, toiselle huono. Siis olemme kaikki, huh, yksilöitä (tämä siksi, että tunnen itseni jo papukaijaksi). Hyvin ymmärrän niitä, joille D ei sovellu. Ja myös niitä, jotka epäilevät ao. lääkettä sen takia, että vaikutusmekanismia ei tiedetä. On niitä varmaan muitakin...
Lääkkeet ovat siitä metkoja nappeja, että sama lääke Liisan kohdalla ei auta yhtään, mutta Matille se tuo pelastuksen päivään. Eli on jokseenkin turhaa tuollainen vertailu, se on totta vain omalla kohdallasi.
Söin itsekin Deprakinea kuutisen vuotta, kohtaukset pysyivät kyllä poissa, mutta niin pysyivät kuukautisetkin. On tunnettu tosiasia, että Deprakine sotkee joillakin epinaisilla hormonaalisen tasapainon.
Kun vaihdoin neurologia, hän ensitöikseen purki Deprakinen pois ja päivitteli että vieläkö jossain päin sitä määrätään naiselle. Mitä lie sillä sitten tarkoitti, mutta oletin hänen viittavan juuri näihin hormonihäiriöihin. Hän määräsi Trileptalin ja sitä olen tässä sitten popsinut kymmenisen vuotta. Sillä taas on sellainen sivuvaikutus, että hiukseni kasvavat tuplanopeudella. Karvaa pukkaa sellaisella nopeudella, että käyn kerran kuussa kampaajalla ja aina lähtee viitisen senttiä. Tosin tässäkään tapauksessa määrä ei korvaa laatua, mikä harmi.
Näinhän se menee, lääke on lääke on lääke. Tosin ei aina sama minulle kuin sinulle.
Asiaa hiukan sivuavasti voisin kertoa eräästä vanhasta rouvasta, joka toi koiransa vastaanotolle. Ihmetteli miksi hauveli ei oikein muuta tee kuin nukkuu. Aikani asiaa vatvottuani sain selville, että rouva syötti omia nitrojaan myöskin vanhalle koiralleen. Lääke vaikuttaa niin kovin erilaisesti meissä ihmisapinoissa kuin koiraeläimissä ja niin kehoitin rouvaa syöttämään koiralleen aspiriinia, tulisi jopa halvemmaksikin. Myöhemmin nähdessämme rouva kertoi, että koira olikin virkistynyt ja voi hyvin. Ja aspiriinin vaikutus koiraan oli sama kuin nitron vaikutus rouvaan.
olette mun neurostani..
Viimeksi kun kävin vastaanotolla ja kerroin mun tilanteesta ja kohtauksista. neuro sano että katsotaan jos syksyllä poistetaan lami kokonaan (siitä ei ole enää yhtään apua, ei vaan yksinkertaisesti vaikuta mitään)ja keppraa lisätään. voi luoja kun nyt jo kepprasta tulee niin kamalia sivuoireita niin mitä sitten kun annosta vielä nostetaan. sivuoireidan kanssa lääkäri käski vaan jaksella Ja heitti lopux vielä että jos tajuttomuus kohtauksia tulee niin se on hyvä että ne menee äkkiä ohi. Mä jäin suu auki siinä vaiheessa ja mielessäni mietin että oliko se neuro nyt ihan tosissani??!!
No ei ne mun mielestäni kovin äkkiä mee ohi kun en pääse käveleen..en tiedä johtuuko se sitten tuosta kävely hommasta mix ne ambulanssi ukkelit mut raahaa ensiapuun vai mix?!..onkohan siellä jotain ylihuolehtivia opiskelijoita? en mä sitä mut eikö se ole niin että jos kohtaus pitkittyy niin silloin viedään sairaalahoitoon?
aatelkaa tilannetta yhtenä yönä kun poikani heräsi syömään, ensin ähinällä ja sitten rääkyen kurkku suorana kun ruoka ei tullut tarpeeksi nopeaan ;), olin todennäköisesti saanut kohtauksen kun yritin nousta sängystä ylös ja se oli jo yhtä tuskaa ja nouseminen sängystä kävelläkseen ei onnistunut. Luojan kiitos mies oli kotona.
Yöllisistä kohtauksista mulla ei oo hajuakaan , mutta sen huomaa juuri tuosta kun ei sängystä pääse mitenkään ylös.
Apua todellakin tarvitsisin , mutta kynnys on todella iso mennä sitä pyytämään.
Anoppi ei ota lainkaan tosissani mun sairauttani eikä ymmärrä että mä todella tarvitsisin välillä hoitoapua lasten kanssa jotta saisin edes sen yhden yön nukkua.
Mies auttaa kyllä paljon lasten hoidossa , mutta on aina töissä. Ja toisex se ei herää ellei pommi räjähdä sen vieressä...joten en voi pikkuista edes jättää sille
se neuro voinut tarkoittaa jotain sellaista, että hyvä ettei mene rajuksi kouristukseksi tms. Vai tuleeko sulle GM-kohtauksia? Mauton kommentti tietty. Itse en sellaisen jälkeen pääse kävelemään mutta en lisäksi moneen tuntiin tajua mistään mitään ja itken vain. Lisäksi puremajäljet, välitön oksentaminen ja hillittömät lihaskivut paljastavat mistä on ollut kyse. Kerran yöllä sellaisen saatuani olin esim. tietämättäni oksentanut sänkyyn.
Mulle ei oo selvinnyt toi ambulanssikäytäntö; milloin katsotaan tarpeelliseksi, jos on jo lääkityksellä. Lukemani perusteella käytäntö vaihtelee. Mutta jos sinne polille joutuu niin mulle ainakin sanottiin, että 6 tuntia on oltava tarkkailussa.
En todellakaan ole mikään asiantuntija mutta jotenkin tuntuu, että epiä on kohdallasi vaikea saada kuriin lääkkeilläkään niin kauan kuin valvominen ja elämän epäsäännöllisyys on jatkuvaa. Moni noista kuvaamistasi sivuvaikutuksista on omalla kohdallani juuri samoja, joita saan hyvin väsyneenä. Huimaus ja koordinaation puute erityisesti. Koko ajan on tunne, että kohta pamahtaa, käsi jalka nykii jne.
Itse kävin tiukkasävyisen keskustelun neuron kanssa työpäivistäni ja painotus oli siinä, että epileptikko ei voi tehdä 10-12 tunnin työpäiviä, jos haluaa pysyä elämässä kiinni (kun olin niitä jatkanut). Murisin mielessäni mutta kun perään kuulin kaksi surullista tarinaa liiallisesta venyttämisestä niin tajusin, että jostain on luovuttava, mun kohdalla siis urastani.
Miksi avun pyytäminen on vaikeaa? Ajattelen vain, että jos sinulla on 3 lasta, niin eikö kaikkien kannalta ole parasta että äiti on kunnossa ja mukana mahdollisemman pitkään? Jos anoppi on ymmärtämätön ja mies kiireinen niin yritä ottaa selvää jostain ulkopuolisesta mahdollisuudesta. Ei oma kunnia saisi sairaana olla niin suuri este, ettei voisi apua pyytää. Tällä palstalla on vanhoissa keskusteluissa muistaakseni ollut asiasta puhetta ja äidit varmaan tietävät enemmän.
olen saanut . Kohtauksen jälkeen olen tosiaan sydänkohtauksen partaalla kun ei tajua mitä on tapahtunut ja sen jälkeen tulee niin kauhea päänsärky että oksat pois ja siihen ei auta mikään buranat vaan aika.Samoin kävelemään en pysty =( Muisti temppuilee ja ekan kerran kun jouduin sairaalaan niin nauroin (taisin olla pikkasen sekaisin) kun en muistanut nimeäni enkä ikääni..:/ olen ollut joka kerta tarkkailussa 11h . Viimeksi kun oli sama homma että muisti meni niin nuori "rokkitukka" lääkäri opiskelija kesähommiassa tiuskasi mulle että miksi en muista mitään...no siinä vaiheessa pääsi sellanen vesinauru eikä yhtään naurattanut. tein valituksen tästä lääkäristä ja sain kuulla että moni muukin on hänen käytöksestään tehnyt samoin..että taitaa olla tän lääkärin viimeinen homma toimia ensiavussa.
Olen tehnyt hoitajan hommia ja töihin menoa en voi edes ajatella vielä pitkään aikaan. Kerran tosiaan lensi kun olin iltavuorossa 50 vanhuksen lääketarjotin lattialle..ja siitä seurasi hirveä itkukohtaus. Onneksi eräs sairaanhoitaja huomasi tilanteen ja rauhoitteli mua.
on minulla gm-kohtauksen jälkeen: muisti ei pelaa, ajan- ja paikantaju on tipotiessään, jalat eivät pidä, pelkään kauheasti jne. Oksennan tyypillisesti sekä ennen että jälkeen kohtauksen.
Kerran yksi nuori lääkäri kysyi, miksi olin kasvoiltani niin punainen. Silloin minäkin purskahdin hysteeriseen nauruun. Vasta jälkeenpäin älysin, että olisi pitänyt kysyä vastakysymyksenä, olisiko hän itse mahdollisesti kalpea kouristeltuaan n. 10 min... No, yleensä olen niin sekaisin, että en muista niistä ensiavussa käynneistäni juuri mitään.