Ensimmäinen synnytys päättyi kovallaimukupilla ulosauttoon. Vauva 3.5kg ja syntyi käsiposkella. Sain 3.asteen repeämän. Kipeä olin pitkään ja ulostetta ja suolikaasuja en pystynyt ensi viikkoina pidättämään ollenkaan. Ensimmäisen viikon elin pelkillä liemillä. Sulkijalihas kuntoutui osittain eli pidätys ongelmia edelleen kerran olen mahataudissa ulostanut housuun ja piereskelyä ihmisten ilmoilla silloin tällöin. Toisen lapseni painoarvio oli n.3kg ja uskaltauduin alatie synnytykseen voimakkkaasta synnytys pelosta huolimatta. Kaikki meni ok. ja vaivat ei pahentuneet. Nyt kolmannen lapsen painoarvio 4kg ja alatie synnytykseen en suostu. Kovasti lääkäri yritti pelotella sektiolla. (naurettavaa) Hänen oli vaikea ymmärtää etten pelkää kipua enkä mahdollista imukuppikäsittelyä, vaikka karmeaa olikin. Kyse näissä asioissa on vain tuntien tuskasta. Mutta pidätys ongelmien kanssa joudun elämään arkea lopun ikääni. Onko muilla samanlaisia kokemuksia? Ihan vihaksi pistää kohtelu äitipolilla. Tottakai halauisin synnyttää alakautta jos paikat pelaisi mutta 4kg tai suuremman synnyttäminen on riskitekijä jos on jo olemassa olevia ongelmia.
kolmas lapseni syntyy sektiolla!
dfghjk
2631
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
en tiedä monenko asteen repeämät hänelle tuli, mutta ei toivu koskaan täysin. sulkijalihas oli vaurioitunut hänelläkin.
He aloittivat oikeustaistelun asiasta.
missä sairaalassa sinä synnytit?
surullista että ihmiselle annetaan käydä noin:(
ei muuta kuin jaksamisia eteen päin sulle!
alatiesynnytykseen,sinulla jos kenellä on oikeus sektioon. minulla IV asteen repeämä, ja jotkut lääkärit sanoo ettet synnytä enää alakautta, toiset sanoo ettei ole pakko synnyttää alakautta.. mutta luota en kyllä noihin lupauksiin..melkein kirjallisena pitäis saada! Luottamus lääkäreihin on menny..
minulla on sama mielipide: itse synnytyksen vielä kestäisi, se on vaan muutama tunti elämästä,enpä juuri sitä edes ksuhulla muistele, (paitsi pelon vauvan hyvinvoinnista tulen muistamaan aina!) mutta hirveintä on synnytyksen jälkeen.. ties kuinka kauan..
Jaksamisia sinulle ja koita selvitä! Tsemppiä synnytykseen, onnea ja myötätuulta!