Näin joku aika sitten unen valverajalla. Heräsin siihen kun minun vuoteeni vierellä seisoi mies katsellen minua. Mietin kuka hän voisi olla. Hän ei puhunut sanaakaan , lempeä ilme kasvoillaan katseli minua. Kerroin muutamalle ihmiselle näkemästäni. Eilen minulle selvisi kuka hän oli. Hyvä ystäväni oli nukkunut pois. Sain tietää hänen pojaltaan.
En pelkää tälläisiä kokemuksiani. Tuli helpottunut olo ja samalla surullinen.
Sytytin kynttilän hänen muistolleen.
En pelkää tälläisiä kokemuksiani. Tuli helpottunut olo ja samalla surullinen.
Sytytin kynttilän hänen muistolleen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Jo lapsena näin etiäisiä myös tulevista tapahtumista, mutta vasta murrosiässä läheisten poismenosta. Aluksi kyllä pelkäsin niitä, mutta myöhemmin opin ymmärtämään ja hyväksymään. Välillä käy niin että ymmärrän unen merkityksen vasta jälkeenpäin, mutta useimmiten näky on niin selkeä, että tiedän heti mistä on kyse.
oli nähnyt samana yönä unen, jossa hän oli ottanut ompelukoneneen laatikosta tikkejä, siis sellaisia mitä ommellaan ihoon.
Sinä iltana kun isäni kuoli, näin unen jossa kuorma-auton lavalta lasketaan harmaa pikkufiiatti kuoppaan. Seuraavana päivänä ilmoitettiin, että ísä on kuollut.
siis sellaisia tikkejä, mitä ensiavussa lääkäri ompelee ihoon. Äidilleni ilmoitin vasta seuraavana päivänä tästä kolarista. En halunnut vanhaa ihmistä järkyttää.
pahassa onnettomuudessa ja söin aikani erittäin voimakkaita keskushermostoon vaikuttavia kipulääkkeitä. Tuolloin minulla oli vastaavanlaisia kokemuksia silloin tällöin. Sen jälkeen, kun lopetin lääkkeiden käytön, niin " etiäisiä " ei ole näkynyt kertaakaan.
Sinunlaisiakin tarvitaan joka ei usko kuin puujumalaan. Harhat joita lääkkeistä ja muista aineista tulee on ymmärrettäviä.
edellä on kuvailtu, vaikka ei söisi mitään lääkettä tai ainetta.
Mä luulen, että on epänormaalia olla näkemättä koskaan mitään unia.
Mutta se onkin toinen aihe. Etiäisistä tässä olikin kyse. Enneunista siis.
etiäinen, mistä se tulee, minne menee?
Etiäinen on enne tulevasta. Yleensä se on alitajunnasta nouseva eräänlainen aavistus. Esim. jos ensin meinaa tehdä jotain, mutta yhtäkkiä säpsähtää, jokin ikäänkuin vilahtaa ja varoittaa tekemästä sitä. Voi olla uni, tai jokin muistista nouseva välähdys.
Kannattaa uskoa sisäistä tuntemustaan, jos sen kokee. Ei se ole yliluonnollinen juttu, vaikka siltä kuulostaa jos siitä kokemuksesta ääneen jollekin kertoo. Vaan se on oman alitajunnan antama varoitus.
Minulla se on ilmentynyt esim. viimehetken suunnitelman muutoksena epävarmassa tilanteessa. Ja se on ollut yhtäkillinen oman vaiston sanelema ohje, muuta suunnitelmasi. Toimii.
toivottavasti se etiäinen varoittaa ennen jotain pahaa onnettomuutta, tulipaloa tai lentokoneen tippumista - siis siinä kentällä jo :/
Jotkut väittävät, että he ovat esim. vaihtaneet matkustuspäivän yhtäkkiä toiseen mikä alkuperäinen suunitelma oli, ilman mitään erityisen järkevää syytä. Ja siis näin ollen pelastuneet.
No, tiedä häntä, aina kuitenkin on parempi tehdä niin kuin se oma sisäinen tunne haluaa. Siis että asia minkä aikoo tehdä tuntuu sopivalta ja oikealta.
sen olleen enkelin...
Minä uskon etiäisiin. Mutta tarkoitan tässä äkkiaavistusta, siis että vaistoni kertoo voiko esim. johonkin ihmiseen luottaa. Ja sanon tuota vaistoa etiäiseksi, koska se on niin nopea silmänräpäys, mikä aikana se päätös on joskus tehtävä. Eikä siinä ehdi eritellä eikä määritellä edes itse, että miksi tekee ko. valinnan.
Ehkä se on kuitenkin itseluottamus, joka auttaa nopeasti kinkkisessä tilanteessa ja muistijälki jostain vastaavanlaisesta aiemmasta jutusta, siis alitajunnassa oleva kokemus.
sanonut etiäiseksi, vaan vaistoksi; olen hyvin herkkä tuntosarviltani - aistin hyvin äkkiä ympäröivän yhteisön ilmapiirin, esim. uudessa työyhteisössä vallitsevan "sähkön".
Yleensä en muista unia nähneenikään, mutta jos muistan, kirjoitan sen vihkoon. Yleensä siihen aina sisältyy minulle tärkeä viesti. Kerran näin hyvin selkeän hautajaisunen. Sen kesän aikana oli kolmet hautajaiset. Senpä takia olen tyytyväinen, etten ole aikoihin nähnyt näitä unia.
Olin nahnyt tämän uneni hänen kuolemansa jälkeen.
Ikävä ja kysymykset nousevat pintaan. Miksi näin piti käydä? Hän oli vasta 52 vuotias. Sydän kohtaus, ei koskaan valittanut edes sydäntään.
Ihmeellistä ja suuri mysteeri on ihmisen elämä.
Rajallista tietomme siitä.
24.6. yöllä näin painajaisunta, olin tukehtumassa, tajusin, että se on vain unta, mutta sydämeni takoi ihan mielettömästi. Katsoin unen ja valveen rajamailla kattoon, näin siellä ystävälliset, hymyilevät kasvot. Tutut, mutta kuitenkin vieraat.
Viikon kuluttua luin lehdestä, että eräs elämääni aikaisemmin liittynyt ja vaikuttanut henkilö oli kuollut samana yönä sydänkohtaukseen. Vieläkin mielessäni.
Itsekin vaistoan monta kertaa tulevia tapahtumia. Se on meillä sukusiunaus tai -kirous.
Ei kyse ole mistään unista, vaan vahvasta tunteesta, että jotain tulee tapahtumaan. En pidä asiaa sen enempää pelottavana kuin kiehtovanakaan. Ihan tavallinen asia vaan, sen kanssa olen elänyt koko elämäni.
Eräs sukulaiseni heräsi Estonian uppoamisyönä yhtäkkiä kovan tuulen kolkutukseen talossa ja ihan yhtään mihinkään liittymättä hänen päässään oli lause: "Merellä on nyt hirvittävän kylmä." Kellonaika oli 1.42. Tyyppi on koko elämänsä asunut sisämaassa.