Hain lääkikseen,mutten päässyt.Pääsin kuitenkin sh-linjalle amkkiin.Kannattaako aloittaa opinnot,jos aikoo ensi vuonna hakea uudestaan lääkikseen?Olen viettänyt jo kaksi välivuotta,ja tavallaan olisi hyvä,että jos en ensi vuonnakaan pääse,niin olisin opiskellut edes jotain.Ei sh.työssä mikään kuvota,mutta kaipaisin enemmän haasteita.
Sh:ksi vasten tahtoa
kannattaako
342169
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 34
Vanhimmat
Ei kannate.
Tuskin pääset lääkikseen koskaan. Ja taitaa olla liian paljon haastetta sh-opinnoissakin.
Pidä vaan lisää välivuosia.
Asennetta, joka sulla on, ei kaivata missään.
kuunella, eikun amkiin vaan ja haet lääkikseen sit seuraavana vuonna. Hyvä, että jollain sentään on tavoitteita!
Sun kannattaa miettiä haluaako kukaan tollasta opiskelukaveria "kun mä en päässy lääkikseen mä jouduin tulee tänne...". Minä en olisi halunnut.
Sitten kun tiedät näsitä asioista jotain, niin ymmärrät että hoitotiede on eri asia kuin lääketiede.
Sanoisin, että jatka kotona kasvamista hieman tai hakeudu vaikka tekniikan maailmaan.
Mitenkäs se nyt näin kävi, että mukamas huippuvaativista pääsykokeista pääseekin läpi jopa ihmiset, joilla ei ole mitään motivaatiota ja sopivuutta alalle? Vastatkaapa hoitajat tähän?
Heh heh. Siinä taas vahvistuu kuva siitä miten tyhjänpäiväinen koulutus sairaanhoitaja (amk) onkaan.
ja muutenkin, olisit fiksumpi jos nauraisit vain jutuille, jotka oikeasti ymmärrät.
Mutta taidat ollakin ulkopuolinen.
Sulla on sellainen asenne, etten haluaisi edes lääk'riksi saatikka hoitajaksi tuollaisella asenteella varustettua työkaveria. Hae mieluimmin vaikkapa puutarha töihin, niin saat haastetta kun katselet kasvien kasvavan ja voit keskustella niille. tarpeeksi haasteita on Sinulle siinäkin.
Et missään tapauksessa sovi hoitoalalle!!!!!!!!!!!! HALOO; hoitaminen ei ole haastetta!!!!!!
yliopistoon lukemaan matikkaa, kemiaa, fysiikkaa, biologiaa tms. Sairaanhoitajakoulutus ei auta lääkäriksi pyrkiessä, joskin monesta sairaanhoitajasta on tullut hyvä lääkäri aikanaan. Mutta siinä tapauksessa pitää olla ensin hyvä sairaanhoitaja, eikä pitkin hampain koulunkäynyt.
Siis älä mene, ellei työ kiinnosta. Paikallesi on tulossa joku, joka oikeasti haluaa sh:ksi.
Saahan sitä haluta,mutta jos on menestynyt huonosti pääsykokeissa,ei ole silloin paikkaa ansainnut.Varmasti tulijoita olisi kyllä pilvin pimein.
"Siis älä mene, ellei työ kiinnosta. Paikallesi on tulossa joku, joka oikeasti haluaa sh:ksi. "
No mitenkäs se oikeasti sh:ksi haluava ei sitten saanut paikkaa jo niiden "huippuvaativien" ja alalle sopivuutta mittaavien pääsykokeiden kautta?
lääkäriksi, hän todennäköisesti on valmistunut lääkiksen pääsykokeisiin -> näkyy tavalla tai toisella myös sh-koulun pääsykokeissa. Pelkkä motivaatio ei aina riitä, eikä siis ole tarpeenkaan.
Yksinkertaista.
olla vaikka se (ja todennäköisesti on), että ensimmäisellä varasijalle jääneellä pistemäärä on aivan sama kuin tällä "haluttomalla". Jossakin vain vedetään raja.
Varsinkin, jos haluaa hyväksi ammatissaan ja tuntea opiskelunsa, työnsä mielekkääksi.
oli alunperin kysymys!
Mutta pääsykokeessa voi pärjätä pelkällä tiedolla ja yleissivistyksellä.
Eli siis molemmat sitä pohjasakkaa, jotka eivät kenties edes koskaan valmistu, kun jo pelkkä mitätön pääsykoekin tekee tiukkaa. Eivät sen vertaa viitsi panoastaa mihinkään, että vaivautuisivat lukemaan edes pääsykokeisiin. Mitenkäs sitten sen itse opiskelun kanssa? Ei ole menestystä paljon luvassa...
jota kirjoittaja edustaa, me sitten parhaamme mukaan hoidetaan.
Joten eipä tuossa taida vahinkoa tulla, puolin eikä toisin
Taisit itse aikoinaan päästä viimeisellä varasijalla opiskelemaan? Olenko oikeassa?
pääsin toiseksi parhain pistein sisään ja parhaan todistuksen kanssa ulos. Nyt opiskelen yliopistossa, jonne hakiessa sain kolmanneksi parhaat pisteet pääsykokeissa.
Varasijoilla en ole ollut koskaan. Sairaanhoitajakouluun on niin paljon hakijoita, että ns. viimeisiltä varasijoilta ei taida päästä lainkaan sisään.
Noh. Kerropas nyt ihan rehellisesti miltä se tuntuu aina olla viimeinen? Miltä tuntuu aina epäonnistua?
pahemmat ongelmat.
Toivon, että joku kuuntelisi sinua, säälittää kun joudut pahaa oloasi täällä purkamaan.
Älä huoli. Kiva setä valkoisessa takissaan kyllä kuuntelee minua. Mutta minua huolestuttaa se, että kuka kuuntelisi teitä ikuisia epäonnistujia?
terapiaasi vielä vähään aikaan. Kerro myös projektiotaipumuksestasi.
Kerron kerron. Onnea sinulle seuraaviin pääsykokeisiin. Jospa et taas jäisi ilman varasijaa.
"Jospa et taas jäisi ilman varasijaa"
Tuskin jään taaskaan ilman varasijaa, kun en ole ennenkään varasijaa saanut (aina olen ilman sitä jäänyt). Sitäpaitsi opintoni ovat siinä vaiheessa, ettei enää tarvitse pyrkiä mihinkään, vaan valita houkuttelevin paikka, olipa se sitten tutkimus tai johtaminen. Töitä riittää joka puolella.
Hyvää jatkoa.
tuntuu että hoisuopiskelijat ovat vähän kateelllisia niille joilla on kunnianhimoa.saatan toki olla väärässäkin.
viestiä, johon vastaat niin se on minun kirjoittamani, ja kohdistettu sille, joka väittää sairaanhoitajia ja siksi opiskelevia pohjasakaksi. Kyllä se on kermaa, joka siitä hakijamäärästä koulutukseen pääsee.
Oma kunnianhimoni ajoi minut yliopistoon, joskin olen peruskoulutukseltani sairaanhoitaja, tästä koulutuksesta on jo vuosia. Eli en kadehdi muita opiskelijoita.
Enkä muutenkaan ymmärrä, miten tässä ketjussa ymmärretään (halutaan ymmärtää) jotkut asiat ihan väärin. Lähes kaikki on mahdollista jos oikein paljon haluaa, se että jää surkuttelemaan omaa huonoa osaansa vie energiaa enemmän kuin se, että tekee asian hyväksi jotain. Tai tyytyy osaansa, ei täällä kellään niin helppoa ole. Koulutuksen myötä lisääntyy yleensä myös vastuu.
Eli kirjoitukseni, jonka sävyä hieman kadun nyt, oli vain tunteenpurkaus sille, joka provosoidakseen halusi lisätä pökköä pesään, niin sanoakseni. Ei kademielen ilmaus ketään kohtaan.
Itse olen myös ihmetellyt näitä huippuvaativia pääsykokeita psykologisine testeineen. Periaatteessa siis hakija voi jäädä koulusta pihalle, jos hänen naamansa ei miellytä psykologia tai haastattelijaa.
Ei pääsykokeissa tehdä mitään syväluotaavia analyysejä hakijan luonteenpiirteistä. Niissä halutaan kuulla tasan tarkkaan se, että hakija haluaa suorittaa tutkinnon loppuun. Kuka tahansa varmasti osaa esiintyä edukseen. Tuossa voidaan sitten karsia pahimmat ylilyönnit=teinit, punkkarit yms. ulos.
Lisäksi valintamenettely poikkeaa suuresti kouluittain, joten se siitä tasapuolisuudesta ja testien luotettavuudesta hyvän opiskelijamateriaalin seulojana.
Jokainen pääsykokeen reputtanut on tietysti omasta mielestään todella soveltuvainen alalle, ja jos sisäänpääsy ei onnistu, niin tällöinhän vika on systeemissä, eikä missään tapauksessa hakijassa.
Otetaan esimerkki elävästä elämästä. Kaksi pääsykokeeseen osallistuvaa kaverusta eivät olekaan enää pääsykokeen jälkeen niin parhaita kaveruksia. Henkilö A on aina hehkuttanut sairaanhoitajan ammattia, kun hänellä on siihen suoranainen kutsumus. Henkilö B on hyvin neutraali, eikä sh-ura ole hänelle mikään äärimmäisen suuri kutsumus tai lapsuuden haaveammatti. Hänellä on muitakin vaihtoehtoja.
Henkilö A hehkuttaa psykologin haastattelussa, kuinka hän on aina halunnut sh:ksi, ja kuinka elämä muuttuisi autuaaksi, kun pääsisi auttamaan ihmisiä. Henkilö B puolestaan kertoo, että sh-ammatti ei ole hänen ylin kutsumuksensa, mutta hän suhtautuu omiin kykyihinsä realistisesti, ja näin ollen olisi mahdollisesti kykeneväinen toimimaan sairaanhoitajan ammatissa ja tekemään työtä, jolla hänen mielestään on myös jotain merkitystä.
Kokeessa on myös kirjatentti ja palikkatestejä. Henkilö B saa kirjatentistä parhaat pisteet, ja palikkatesteistäkin jää puuttumaan vain muutama hassu piste. Henkilöllä A taas kyllä kutsumusta ja halua löytyy, mutta hän ei mitenkään kykene ymmärtämään, paljonko kolmessa millilitrassa on vaikuttavaa ainetta, kun yhdessä millilitrassa on 25 mg. Muutenkin tentti menee vähän samaa rataa.
Lopputulos onkin arvattavissa. Henkilö B pääsee opiskelemaan, mutta henkilö A ei. Henkilö A tuntuu jotenkin välttelevän nykyään henkilö B:tä. A:hän oli tietysti erittäin soveltuvainen alalle, mutta tämä toinen vei hänen paikkansa, vaikka hän sattumoisin jäi 58. varasijalle. Henkilö A vain oli todella soveltuvainen alalle - omasta mielestään. Häneltä ei vain sattumoisin löydy minkäänlaisia kykyjä hoitaa sairaanhoitajan tehtäviä, jos yksinkertaisimmatkin päättelytehtävät tuottavat ongelmia... Mutta hän olisi oikeasti halunnut.
Hoitsuopisto on kuin onkin varakoulu niille jotka ei päässyt lääkkikseen. Turha panttaa vastaan.
hakijoista kertoo täällä hakeneensa myös lääkikseen, sen voi yleistää kaikkiin.
Sairaanhoitajille opetetaan sentään hieman enemmän tieteellisestä ajattelusta.
" turhaan". Jos ei ammatti kiinnosta ei kannata sitä opiskellakaan!. Lääkärin työ on kuitenkin erilaista kuin sairaanhoitajan, ja jos se sinua enemmän kinnostaa, keskity vaikka vuodeksi pänttäämään lääkiksen pääsykirjoja ja ehkä preppauskurssikin olisi paikallaan.
Vuosi on myös hyvää aikaa tienata opiskelurahaa. Eli mene lääkikseen ja anna sh amk paikkasi sellaiselle joka on motivoitunut opiskelemaan sh-ammatin.
Minä hain ihan tosissani opiskelemaan sairaanhoitajaksi, haluja ja intoa on vaikka muille jakaa. Varasijoilla roikun nyt. Tuntuu pikkusen epikseltä, että paikan ottaa sitten joku sellainen, joka ei sitä edes oikeesti tahdo, ja tietää nyt jo heittävänsä kesken. Noh, tasan ei käy onnen lahjat.
itselläni nyt vuosi sh opintoja takana, pääsin myös opiskelemaan siis hoitsuksi vaikka lääkikseen ei ihan ovet auenneetkaan.
ekana vuonna oli opinnot aika moista paskan lapioimista mutta nyt on kuulemma tulossa mielenkiintoisempiakin ja vaikeempia juttuja koulussa. (toivottavasti tulee).
motivaationi hoitajaksi on vähän hukassa (siitä huolimatta parhaimpien joukossa sinne valittiin). koko ala tuntuu muutenkin niin vääryyksiä täynnä olevalta etten tällaista missään nimessä tekisi eläkkeelle asti.
lähdin kuitenkin opiskelemaan koska koskaan ei voi tietää milloin sinne lääkikseen pääsee (jos koskaan edes pääsee) ja joku ammatti on hyvä olla. lisäksi sairaanhoitajaksi opiskelu on helppoa: itse en ole vielä kertaakaan tentteihin lukenut ja hyviä arvosanoja on tullut. myös kesätöitä saa helposti, eri työpaikat suunnilleen kilpailevat opiskelijoista kesätyöntekijöiksi, jatkuvasti myös soitellaan tekemään keikkaa. perushoitajan hommia voi alkaa tekemään jo ensimmäisen vuoden jälkeen. kyl siitä vähän enemmän maksetaan kuin esim. siivouksesta.
ikinä lääkärikseni ihmistä, joka ei vaivaudu lukemaan kokeisiin. Mutulla ja petullako ajattelit hoitaa?
Ehkä pääsisit lääkikseen paremmin jos lukisit pääsykokeeseen. Sh-luvuistakin voisi olla hyötyä. Luulet varmaan antavasi viisaan ihmisen vaikutelman, mutta typeryys (provo)tekstistäsi paistaa.
Hain viime keväänä lääkikseen sekä sh-linjalle. Pääsin amk:hon, lääkiksestä jäin reilusti rannalle. Tein sh-opintoja tammi-helmikuun vaihteeseen, peruin loppuvuoden kurssit ja jäin lukulomalle. Luin toukokuuhun saakka ja nyt sitten ensi syksynä aloitan lääkiksessä.
Jos en olisi päässyt, niin olisinpa ollut edes lähempänä yhtä ammattia. Ja vuodeosastojakson suoritettuani pääsinkin tuurailutöihin erääseen sairaalaan ja tällä hetkellä olen samassa sairaalassa kesätyössä.