Oma rohkaisutarinani teille, ihmiset! Vaikka teistä tuntuisi nyt että tulevaisuudella ei ole paljoa annettavanaan, haluan havannoida esimerkilläni, että sillä voi olla vaikka mitä mahdollisuuksia annettavanaan, uskokaa pois! :)
Itse kärsin suhteellisen pahasta bulimiasta, painoni saattoi heilahdella -12 kg kuukaudessa.Voimani olivat lopussa, ramppasin psykologin ja ravitsemusterapeutin juttusilla,käytin psyyke- ja mielialalääkkeitä lääkärin ohjeiden mukaan, mutta mikään ei tuntunut enää miltään. Sitten jouduin psykiatriselle suljetulle osastolle pariksi kuukaudeksi hoitoon, josta siirryin avo-osastolle kuukaudeksi. Tuo hoitojakso mullisti elämäni täysin, hiljattainen parantumiseni pääsi alkamaan.
Nyt, puolitoista vuotta sairaaalasta pääsyni jälkeen tunnen elämän vahvan tuoksun sieraimissani! Pystyn katsomaan itseäni peilistä, ja jopa sanomaan itselleni olevani kaunis tälläisenä kuin olen! Mikä parasta, kykenen syömään normaalisti, jopa siinä määrin, ettei minun tarvitse enää edes "tiedostaa" syöväni normaalisti,vaan ruokailu kulkee mutkattomasti kuten joskus ennen! Ruoka ei siis enää ole tietty tabu, mitä se tapasi olla. Ehdin sotkea opiskeluni ja ystävyyssuhteeni sairastaessani, mutta nyt niidenkin tulevaisuudenkuvat näyttävät positiivisimmilta!
En olisi ikinä uskonut pääseväni tähän enää, nytkin kirjoittaessani tätä itken. Ihmiset, kaikki on mahdollista, te olette kauniita ja pystytte mihin vain jos suinkin vain haluatte! *halaa*
Kiitos, jos jaksoitte lukea tämän loppuun asti! =)
Itse kärsin suhteellisen pahasta bulimiasta, painoni saattoi heilahdella -12 kg kuukaudessa.Voimani olivat lopussa, ramppasin psykologin ja ravitsemusterapeutin juttusilla,käytin psyyke- ja mielialalääkkeitä lääkärin ohjeiden mukaan, mutta mikään ei tuntunut enää miltään. Sitten jouduin psykiatriselle suljetulle osastolle pariksi kuukaudeksi hoitoon, josta siirryin avo-osastolle kuukaudeksi. Tuo hoitojakso mullisti elämäni täysin, hiljattainen parantumiseni pääsi alkamaan.
Nyt, puolitoista vuotta sairaaalasta pääsyni jälkeen tunnen elämän vahvan tuoksun sieraimissani! Pystyn katsomaan itseäni peilistä, ja jopa sanomaan itselleni olevani kaunis tälläisenä kuin olen! Mikä parasta, kykenen syömään normaalisti, jopa siinä määrin, ettei minun tarvitse enää edes "tiedostaa" syöväni normaalisti,vaan ruokailu kulkee mutkattomasti kuten joskus ennen! Ruoka ei siis enää ole tietty tabu, mitä se tapasi olla. Ehdin sotkea opiskeluni ja ystävyyssuhteeni sairastaessani, mutta nyt niidenkin tulevaisuudenkuvat näyttävät positiivisimmilta!
En olisi ikinä uskonut pääseväni tähän enää, nytkin kirjoittaessani tätä itken. Ihmiset, kaikki on mahdollista, te olette kauniita ja pystytte mihin vain jos suinkin vain haluatte! *halaa*
Kiitos, jos jaksoitte lukea tämän loppuun asti! =)
Vastaukset 3
Vanhimmat
kaunis tarina :) kiitos siitä. toivottavasti se auttaa muitakin kampeamaan ylös bulimiasta.
ja tosiaan, kaikki on mahdollista! itsekin parannuin bulimiasta noin 3kk sitten, tai oireita vielä on, mutta enpä ole oksentanut. mahtava fiilis. jälkeenpäin tajuaa kuinka sairas pääkoppa tuolloin oli. on ihanaa olla terve :):):) ja vielä ihanampaa katsoa itteään peilistä ja todeta että omilla voimilla voittanut helvetillisen sairauden. bulimiasta pääsee kyllä eroon.
Olen kyllä puolestasi onnellinen! Noin sitä pitää! :)
Ja tosiaan,toivotan teille kaikille täällä palstalla asioiville voimia ja onnea, kyllä te pystytte voittamaan tän demonin! Sitkeyttä ja määrätietoisuutta se kyllä vaatii, mut kyllä sitä teiltä löytyy!!!!!! :)
Millaisia muutoksia paraneminen on teille tuonnut?
Ulkonäöllisesti, olotilalta ym...