että en uskalla kertoa elämästäni,koska pelkään että se masentaa muita.
eli aika pohjalla ollaan,saa nähdä miten tässä käy.
voimat loppuu.
ei sitä yksin jaksa,pakko se on myöntää,nostan hattua heille ketkä kulkee elämänsä läpi yksinäisenä.
eli aika pohjalla ollaan,saa nähdä miten tässä käy.
voimat loppuu.
ei sitä yksin jaksa,pakko se on myöntää,nostan hattua heille ketkä kulkee elämänsä läpi yksinäisenä.
Vastaukset 5
Vanhimmat
mennä,kun vaikeata on.Itselle kannattaa hakea apua.Usein ihmisillä on jo pahojakin ongelmia,ennenkuin lähtee apua etsimään.Kirjoittaminenkin jo helpoittaa,ei kannata ottaa itseensä jos jokunen ilkeä vastaus tulee.Tulee niitä asiallisiakin.
Niin monet ovat löytäneet.
Mulla on meneillään sama tilanne justiinsa. Ajattelin vaan et pakko omasta pahasta olostaan ja ongelmistaan on kertoa kavereillekkin. Pelkäsin/pelkään että he masentuvat ja pelästyvät kun kerron omista tunnoistani, mutta pakko se on joskus kertoa...
Liian pitkään oli jo salannut kaiken mikä sisällä myllersi ja teki pikkuhiljaa tuhoaan. Mutta vaati se sen mulla et oli otettu vähän rohkaisua ennenkuin pystyi kertomaan. Vielä kun pystyisi myöntämään itselleen pahan olonsa niin suureksi, että tarvitsee ammattiapua. Heikkouden myöntäminen kun ei ole kovin trendikästä tässä ajassa... :-(
T:toinen mies ja siinä pisteessä
Ei kuitenkaan ole heikkoutta etsiä tiet ylös ja eteenpäin vaikeuksista, vai mitä? Jälkeenpäin voi katsoa taaksepäin ja olla tyytyväinen itseensä, ja auttaa muita samassa tilanteessa olleita.
Tsemppiä! Elämää tää vaan on. Vähättelemättä.
Paha olo on psyyken tapa kertoa, että jotain pitää muuttaa ajattelussa, elintavoissa, käyttäytymisessä...todennäköisesti kaikissa näissä. Monella olisi todella paha olo, jos näkisivät, miten toimivat, mutta omat puolustusmekanismit estävät tämän. Kunnes ehkä tulee joku romahdus. Parempi siis herätä ajoissa.
Yksinäisyys aiheuttaa pahaa oloa helposti, se on kyllä totta. Sitä voi vain pahentaa sillä, ettei ole rehellinen itsestään muille. Silloin tavallaan kaivaa itselleen kuoppaa. Tärkeintä mielestäni ystäville ja tutuille kertomisessa on tyyli, millä asioistaan puhuu. Se on erittäin merkitsevää oman tervehtymisen kannalta myös. Eli sellainen ratkaisukeskeinen ja positiivisiin asioihin keskittyvä ajattelu, ja puhetyyli vie takuulla eteenpäin, eikä pelästytä muita ihmisiä niin helposti. Pelkkä valittaminenhan ei vie mihinkään, ja tuo negatiivista energiaa. Kun kertoo ajatuksiaan rehellisesti, mutta optimistisesti pohdiskellen, vaihtoehtoja etsien, löytyy jokaisesta inhimillisestä ihmisestä kaikupohjaa toisen tunnoille. Yleensähän ihminen, jolle kaveri kertoo olostaan, kokee tilanteen ahdistavaksi lähinnä siksi, että kokee riittämättömyyttä, koska helposti kuvittelee toisen hakevan itseltä vastauksia. Siksi on tärkeää helpottaa myös kuulijan osaa :)
Jokainen saa olla "masentunut" välillä. Tärkeää on, ettei tee siitä itsensä määritelmää ja ala heijastaa tunteitaan ja elämäänsä sitä kautta.
T:Samassa tilanteessa ollut
"nostan hattua heille ketkä kulkee elämänsä läpi yksinäisenä."
Miksi he ansaitsevat sen, mutta ne joilla on kavereita eivät ? Miksi syrjitte enemmistöä ?
Nostatko Hitlerille tai Iosif Stalinille hattua ?