tietää jos se iskee. Jos täytyy kysyä, niin se ei ole iskenyt.
Ei sitä kuvailla voi. Se täytyy kokea.
0Äänestä
.......
minäkin olin enisn miettiny kaikkee työtä mikä olisi mahd. lähellä lääkärin työtä. ensin en uskonutitseeni et alkaisin lääkäriksi, mut se päivä ja hetki ku päätin että USKON ITSEENI ja yritän!
se tuntuu niin hienolta ja oikelta. mikään unelma ei ole koskaan ollut näin kauan ja varma! se on se kutsumus! ja lääkärin työ sopii mulle yhtä hyvin kuin nyrkki silmään. kyllä sen tietää kun se kutsumus iskee.
0Äänestä
*kukin
sitten sen kutsumuksensa kokee. Oma kutsumukseni ei ole mitään huimaa "haluan parantaa maailmaa ja olla täydellisen hyvä lääkäri hento valkoinen" vaan lähinnä käytännöllisyyttä. Rakastan luonnontieteitä (kyllä, tiedän mistä puhun, kokeiltuani humanistisia tieteitä), työttömyyttä on nähty ihan tarpeeksi omassa perheessä, samoin köyhyyttä. Haluan työskennellä tulevaisuudessa muiden, monien erilaisten ihmisten kanssa. Päästyäni lääkikseen tämä "kutsumukseni" vahvistui.
Olisi mielenkiintoista tietää miten kukin käsittää kutsumuksen. Itse ajattelin aina ennen, että kutsumus on sitä, että haluaa jotain niin palavasti, että tekisi sitä vaikka ilman rahaa ja vuorokauden ympäri... ehkä tosin olen nykyään hieman eri mieltä.
0Äänestä
työhön
mitään kutsumusta tarvita, sen kummemmin kuin diplomi-insinöörin tai opettajan työhönkään. Sen kun päätät, mitä työtä haluat tehdä, ja sitten haet sisään ja kouluttaudut siihen. Itselläni ei ainakaan ole mitään kutsumusta ja nykyään vieroksun koko sanaakin, koska se otetaan esiin aina vain silloin, kun puolustellaan lääkäreiden ja sairaanhoitajien pieniä palkkoja.
Vastaukset 4
Vanhimmat
tietää jos se iskee. Jos täytyy kysyä, niin se ei ole iskenyt.
Ei sitä kuvailla voi. Se täytyy kokea.
minäkin olin enisn miettiny kaikkee työtä mikä olisi mahd. lähellä lääkärin työtä. ensin en uskonutitseeni et alkaisin lääkäriksi, mut se päivä ja hetki ku päätin että USKON ITSEENI ja yritän!
se tuntuu niin hienolta ja oikelta. mikään unelma ei ole koskaan ollut näin kauan ja varma! se on se kutsumus! ja lääkärin työ sopii mulle yhtä hyvin kuin nyrkki silmään. kyllä sen tietää kun se kutsumus iskee.
sitten sen kutsumuksensa kokee. Oma kutsumukseni ei ole mitään huimaa "haluan parantaa maailmaa ja olla täydellisen hyvä lääkäri hento valkoinen" vaan lähinnä käytännöllisyyttä. Rakastan luonnontieteitä (kyllä, tiedän mistä puhun, kokeiltuani humanistisia tieteitä), työttömyyttä on nähty ihan tarpeeksi omassa perheessä, samoin köyhyyttä. Haluan työskennellä tulevaisuudessa muiden, monien erilaisten ihmisten kanssa. Päästyäni lääkikseen tämä "kutsumukseni" vahvistui.
Olisi mielenkiintoista tietää miten kukin käsittää kutsumuksen. Itse ajattelin aina ennen, että kutsumus on sitä, että haluaa jotain niin palavasti, että tekisi sitä vaikka ilman rahaa ja vuorokauden ympäri... ehkä tosin olen nykyään hieman eri mieltä.
mitään kutsumusta tarvita, sen kummemmin kuin diplomi-insinöörin tai opettajan työhönkään. Sen kun päätät, mitä työtä haluat tehdä, ja sitten haet sisään ja kouluttaudut siihen. Itselläni ei ainakaan ole mitään kutsumusta ja nykyään vieroksun koko sanaakin, koska se otetaan esiin aina vain silloin, kun puolustellaan lääkäreiden ja sairaanhoitajien pieniä palkkoja.