Viimeaikoina olen mietiskellyt ja ihmetellyt vl-kasvatuksen vaikutuksia ja kasvatuksen tehokkuutta. Täällä palstakeskusteluissa on paljon kirjoituksia siitä, kuinka vaikeaa vl-uskosta irroittautuminen on. Tuntuu siltä, että useimmat tarvitsevat siinä vaiheesa terapiahoitoja siitä selvitäkseen.
Sellaista tuli mieleen kysyä, että muodostaako vl-kasvatus ihmiselle tietynlaisen vl-identiteetin, joka on keskeinen ja ellei aivan keskeisin osa minuutta? Onko tällainen kasvatus tietoista vai tuleeko se automaattisesti vanhempien identiteetin kautta?
Tällainen ajatus tulee mieleen, kun tämän tästä joutuu toteamaan, että suurin osa veeällistä näyttää kokevan vl-oppiin kohdistuvan kritiikin häneen itseensä kohdistuvana. Toki tämä ei kaikkia koske, mutta mielestäni useimpia.
Mikäli näin olisi, auttaisi se ymmärtämään niiden "saatanalle heitettyjen" uskovaisten kokemien traumojen syvyyttä, kun jo omaehtoinen irroittautuinen vaatii psykiatrin apua hyvin monien kohdalla.
Sellaista tuli mieleen kysyä, että muodostaako vl-kasvatus ihmiselle tietynlaisen vl-identiteetin, joka on keskeinen ja ellei aivan keskeisin osa minuutta? Onko tällainen kasvatus tietoista vai tuleeko se automaattisesti vanhempien identiteetin kautta?
Tällainen ajatus tulee mieleen, kun tämän tästä joutuu toteamaan, että suurin osa veeällistä näyttää kokevan vl-oppiin kohdistuvan kritiikin häneen itseensä kohdistuvana. Toki tämä ei kaikkia koske, mutta mielestäni useimpia.
Mikäli näin olisi, auttaisi se ymmärtämään niiden "saatanalle heitettyjen" uskovaisten kokemien traumojen syvyyttä, kun jo omaehtoinen irroittautuinen vaatii psykiatrin apua hyvin monien kohdalla.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Kaikilla asioilla on historiansa ja lähes järkevä selityksensä.
Lestadiolainen herätys syntyi alueella, jossa kristillinen tapakulttuuri oli ilmeisesti hyvin ohut.
Kun ihminen tulee armon osallisuuteen kovien kokemusten kautta, syntyy sellainen arkuus, ettei tahdo uskaltaa hengittää. Siksim on syntynyt kulttuuri, jossa saarnaajat ovat alkaneet muodostaa "pyhän elämän" raameja.
Ihmiset ovat hätääntyneinä kyselleet, onko tämä sopivaa ja niin edelleen.
Tästä on syntynyt maan tapa, saarnaajat määrittelevät ja sanankuulijat tottelevat.
Kun hajaannus toi oman lisänsä, niin syntyi ajatus yhdestä ainoasta oikeasta Jumalan valtakunnasta maan päällä.
Toki Jumalan Valtakunta on yksi ainoa ja oikea, mutta sitä ei voida määritellä, jonkin yhdistyksen jäsenrekisterin perusteella.
Niin kauan, kun kuuliaisuus on riittävää, on rauha maassa. Kun ensimmäiset vastahakoisuuden eli oman ajattelun merkit tulevat näkösälle, ongelmat ovat ovella.
Syntyy pelko taudin tarttumisesta ja silloin voidaan äärimmilleen viritettynä käyttää viettelevän jäsenen poisleikkaamista Jumalallisena tervehdyttämistoimenpiteenä.
Kapinoimisella on aina kaksi puolta. Kora, Datan ja Abiram joutuivat joukkoineen tuhoon kapinoituaan Moosesta vastaan.
Paavali opettaa, että tulee olla alamainen sille esivallalle, jonka haltuun on annettu. En ole varma, koskevatko nämä uskonelämää.
Itse olen käsittänyt, että tulee jättää joukon, jos kahdesti tai kolmesti on asiansa esittänyt eikä ole tullut kuulluksi. Kapinoimaan jääminen on väärin, koska se repii joukkoa, eikä se ole Pyhän Hengen työtä.
Vihollisesta sanotaan, että se tuli rikkomaan, varastamaan ja tappamaan.
Suljetusta lestadiolaisyhmittymästä irroittautuminen niin, että aikoo säilyttää uskonsa, on vaikea kysymys.
Siinä on käsiteltävä ongelmallinen seurakuntaoppi ihan kokonaan uusiksi.
Muuten se ei ole mahdollista.
Sellainen käsitys, että Jumalan valtakunta on pannukakku, jota suojelee jumalan juustokupu ja reunan takana on helvetti hetteikköineen, ei anna mahdollisuutta erota ja jäädä henkiin.
Ootko eronnut vl:sta?
En ole ollut vl, enkä siis siitä eronnut.
Uskon muuten tuntevani asiaa jotenkin.
Minusta oli erittäin hämmästyttävää, ettei minun kommenttini kiinnostanut lainkaan, kun sanoin olevani ei-vl.
Ovatko v-ällät niin itsekeskeisiä, että vain heidän kokemuksilla on merkitystä. Vain heidän kokemat vääryydet ovat mainitsemisen arvoisia. Muiden asioilla ei ole uutisarvoa. Ovat kuin ilmaa tässä vl-avaruudessa????
Ihmettelen.
"Sellainen käsitys, että Jumalan valtakunta on pannukakku, jota suojelee jumalan juustokupu ja reunan takana on helvetti hetteikköineen, ei anna mahdollisuutta erota ja jäädä henkiin."
En vaan aivan kaikkea ymmärtänyt. Tuo kirjoituksesi vastaa omaakin näkemysta vl-kasvatuksesta. Onko sinun mielestäsi ollut aina näin? Onko Heikki Saaren oppi syynä tähän nykyiseen sulkeutuneisuuteen ja eristäytymiseen ulkopuolisesta maailmasta?
Minusta tuntuu, että veeällät olivat vielä 60-luvulla paljon avoimempia ulospäin kuin nykyisin.
Ajattelin vain, että samaa juurta on näissä seurakuntaoppi-asioiossa. Käsite ainoa oikea on sisäänrakennettuna lähes kaikissa joukoissa, mutta erkaantuminen on kai lestadiolaisuuden suhteissa lähes kaikkein vaikeinta.
Vaikein yhtälö on juuri se, että olla edelleen uskossa ja erillään lestadiolisuuden aktiiviyhteydestä.
Tämä yhteyden etsiminen on eniten vihattu asia, se leimataan pirun keksimäksi ekumeniaksi, kuitenkin Jeesus rukoilee, että he yhtä olisivat.
Jos Jumalan valtakunta olisi lestadiolainen, se olisi yhtä luuta kiireestä kantapäähän, eikä kykenisi tekemään yhtään mitään. Kuitenkin lestadiolaisilla on paikkansa Kristuksen ruumiissa, kunhan se kasvaa kapalovaiheesta pitemmälle, että löytää muitakin jäseniä, kuin oman peukalonsa.
Valitettavasti en tunne H Saarta, enkä siksi osaa kommentoida, mutta vain me opetus on tuttua toisista yhteyksistä.
Kyllähän sä oikeessa olet. Aika kyvytön on vl keskusteluun. Nykyäänhän kun on huomattu, että pitäis vähän alkaa keskustelemaan, niin sitten aletaan laittaa kaikkia ehtoja millä ehdolla voi keskustella, lopulta siitä ehtoluettelosta tulee niin pitkä, ettei loppujen lopuksi keskustelua voida käydä, koska nämä ehdot ei koskaan täyty.
Eli tällä tavalla voidaan estää keskustelua kun ei voida/viitsitä suoraan sanoa, että puhua ei saa. Tässä yksi päivä kävit "keskustelua" Jani S:n kanssa ja voin vakuuttaa, että vl keskustelijana on useinkin juuri tuollainen.
Mutta samalaisiahan nää kaikki lahkot on.
http://www.parse-error.com/display_page.php?page_id=57
Vl-lahkon tunnuspiirteenä on auktoriteettiusko, vallanhalu ja ylimielisyys. Oon huomannut, että vl-naiset hakeutuu usein sellasiin ammatteihin,jossa saa käyttää paljon valtaa lapsiin ja sairaisiin. Opettajat ja sairaanhoitajat. Siis hoito-ja opetusala.(vrt. viko ja omppu)
Siksikö kun heidän oma asemansa on niin huono, niin sitä kompensoidaan sillä, että hakeudutaan ammatteihin jossa voidaan käyttää valtaa itseä heikommassa asemassa oleviin?
Tunnen kyllä joitakin realiteetit tunnustavia vl:a, mutta....
Ja myöskin erinomaisesta linkistäsi. Otin sen talteen lukeakseni sen joskus ajan kanssa. Todella mielenkiintoinen kirjoitus. Tämä historiallinen ja tutkimuksellinen näkökulma Raamattuun on erittäin mielenkiintoinen. Noin pikaisenkin lukemisen perusteella joutuu oikein ihmettelemään sitä, kuinka fundamentaistista vl-oppi on.
Minunkin mielestäni vl-liike täyttää kirkkaasti kaikki lahkomääritelmät. Naisten asema vl-liikkeessä ei paljonkaan poikkea islaminuskoisista käytännöistä. Naisen osa on kova, siitä ei pääse mihinkään.
mielestäni kulttuurieroista. Vanhoillislestadiolaisuus on vähemmistökulttuuri, ja siitä erkanevan on luonnollisesti vaikea sopeutua valtakulttuuriin. Kun esim. romaniyhteisöstä eroava kokee samat ongelmat, sitä pidetään luonnollisena, samoin kuin vaikka somalipakolaisten sopeutumisongelmia.
Minua häiritsee se, että terapiaan hakeutuvia vl-liikkeen jättäneitä aletaan aivopestä valtakulttuurin ihmiskäsityksen mukaisiksi. Se on mielestäni henkistä väkivaltaa, ja useimmat alistuvat siihen kyseenalaistamatta asiaa, koska ovat sen henkisen alistumispakon ensin omassa kulttuurissaan oppineet. Heidän pitäisi osata erottaa, mikä vl-kasvatuksessa oli hyvää ja mikä huonoa, ja hylätä vain se huono. Nyt he tottelevaisina hylkäävät koko paketin.
Sinänsä mielenkiintoinen ajatus, et kuitenkaan ottanut huomioon sitä, että tähän "vl-kulttuuriin" kuuluu sellaisia tuhoisia piirteitä, kuten toisinajattelijan ja lahkosta lähtevän hyljeksintä. Näiden asioiden, läheisten hylkäämisen takia moni joutuu hakeutumaan terapiaan.
Minäkin hakeuduin. Kyllä enemmän oli kyse siitä että en sopeutunut vl-kultuuriin kuin toisin päin.
Minä jouduin hakeutumaan terapiaan koska koin voimakkaan vakavan masennuksen. Se liittyi siihen että vanhempien ehdollinen rakkaus ja hyväksymättömyys oli syönyt oman itsetuntoni nollaan. Kävin läpi aikuistumista ja identiteettiäni että mikä minä olen ja olenko oikeastaan mitään kun olen niin erilainen. En kokenut vl-maailmankatsomusta omakseni. Tämä tapahtui kun olin kolmikymppinen. Terapia auttoi silloin.
Kului viisitoista vuotta, ja pysyin henkisesti terveenä, iloiten siitä että olin päässyt eroon vl-ahdistuksesta. Sitten ajauduin syvään suruun siitä kun vl-liikkeeseen jääneet sisarukseni ketkaisivat välinsä minuun. Koska ilmaisin omat heidän ksäityksistään poikkeavat käsitykseni. Emme olleet sitä ennen koskaan kosketelleet niitä, olin aina ollut hiljaa sitä ennen heidän seurassaan. Minun olisi pitänyt edelleen olla hiljaa.
Ammattini puolesta olen jonkinlainen asiantuntija siinä, mitä tarkoittaa terapia.
"Minua häiritsee se, että terapiaan hakeutuvia vl-liikkeen jättäneitä aletaan aivopestä valtakulttuurin ihmiskäsityksen mukaisiksi."
Tuo väittämäsi ei ole totta.
Missään oikeassa terapiassa, jota laillistettu terapeutti antaa, ei aivopestä ketään yhtään mihinkään. Terapeutti on erittäin tietoinen vastuustaan ja siitä että häntä voidaan syyttää hoitovirheistä, jos hän toimisi väitteesi mukaisesti.
Terapiassa esimerkiksi ahdistuneen henkilönollessa potilaana, terapeutti kuuntelee potilaan kertomusta asioistaan, tekee tarkentavia kysymyksiä, jolloin potilas voi itse hahmottaa oman ahdistuksensa syyn ja ihan itse päättää, mitä sen kanssa sitten tekee.
Kukaan laillistettu terapeutti ei koskaan anna suoranaisia elämän ohjeita eikä neuvoja siinä, mitä potilaan pitäisi tehdä missäkin tilanteessa. Hän toimii "peilinä", jossa ihminen voi itse katsoa eri mahdollisuuksiaan ja päättää ihan itse siitä, miten toimii. Muutenhan potilas olisi joutunut yhden saneluvallan alta (vl-opetus) toisen eli terapeutin saneluvallan alle.
Terapeutit eivät tosiaankaan kehoita hylkäämään vl-opetusta, vaan potilas voi kertoa itse, mikä siinä ahdistaa ja todella, hylkää huonot osat ja pitää hyvät. Tottelevaisuuden kanssa sillä ei olemitään tekemistä.
Terapian tarkoitus on vahvistaa ihmisen omaa itsetuntoa ja auttaa häntä tekemään sellaisia muutoksia elämässään, jotka itse katsoo tarpeellisiksi, mutta joihin häneltä on puuttunut voimia, esimerkiksi juuri vl-liikkeen suuren auktoriteetti-"aivopesun" takia.
teoriassa totta, ja että siihen pyritään, mutta uskon myös, että todellisuus on raadollisempi. Ihmiset eivät pääse ihmisyydestään terapeutteinakaan, vaan ovat rajallisuutensa vankeja. He voivat pyrkiä tietoisesti toimimaan kuten sanoit, mutta miten he tiedostamattaan vaikuttavat heihin tukeutuvaan ihmiseen, on toinen juttu.
Tällä palstalla on useinkin kerrottu, miten vl-liikkeestä eronnut joutuu terapiassa luomaan tavallaan koko minuutensa uusiksi. Niillä resursseilla ja sillä elämänkokemuksellako, jotka hänellä ennestään on? Eihän hänellä ole kuin se entinen minuutensa. Jotenkin minua arveluttaa tuo noin suuren muutoksen tarve. Se tulee ulkopuolisesta maailmasta käsin, jotta eronnut siihen sopeutuisi. Minusta se on kulttuuri-imperialismia. Sinun täytyy sopeutua, koska satut olemaan siinä yksin heikommassa asemassa.
Ei minua ympäristö vl-liikkeen ulkopuolella painostanut mitenkään. Ei minun siihen tarvinnut sopeutua. Vaan minun piti löytää se oikea itseni, jonka vl-kasvatus oli tuhonnut. Melkein kokonaan. Kysyä mikä oikeasti olen. Löytää ahdistavien painostus- ja manipulointi- kontrollointi- ja syyllistys-äänien alta se hiljainen ikioma aito ääneni ja alkaa vihdoin kuunnella sitä.
Nimimerkki Terapiaa tarvinut ja paljon, vl-kasvatuksen jälkeen.
Myös lestadiolaisuus on monilta osin vain kulttuuria. Ja vieläpä vaarallisen rajoittunutta sellaista, joidenkin kohdalla. Asetelma "me vastaan muu maailma" rajaa olemista ja tuntemista monilla ihmisillä merkittävästi.
Kyllä psykiatrinen hoito on useimmilla liikkeestä irtaantuneilla tarpeellista ja osin "pakon" sanelemaa. Tutustuminen sellaisiin puoliin itsessä, jotka uskon vuoksi on aikanaan lohkonut pois, on pelottavaa ja raskastakin.
Kyllä se minuus menee monilta osin uusiksi siinä vaiheessa. Ihan luonnostaan. Ilman, että entistä täytyy täysin hylätä.
Sekä kysywäiselle mainiosta linkistä!
Kukaan ei tosin osannut vastata vl-identiteettikysymykseeni. Voihan ollakin, ettei siihen ole olemassakaan oikeaa vastausta, vaan se on monen eri tekijän summa, kuten kommenteistannekin käy ilmi.
Itsellänikin on terapiahoidoista ollut käsitys, varsinkin näissä uskontojen aiheuttamien vaurioiden hoidoista, että pestäsiin kaikki vanha pois ja rakennetaan uutta "puhtaalta pöydältä". Vanhan vaimon asiantunteva selostus valaisi erinomaisesti tätä asiaa.
Kiitos vielä kerran kaikille!
.a.a.a.
miksi vl:t kokevat oppiinsa kohdistuvan kritiikin itseensä kohdistuvana?
No käsi sydämelle. Jos suomalaisena olisit jossakin meikäläisistä elämänarvoista suuresti poikkeavassa maassa, ja siellä arvosteltaisiin suomalaista ajattelutapaa, kokisitko, ettei se koske sinua itseäsi?
Tottakai ihminen samastuu siihen, minkä on omaksunut omakseen. Minusta on vähän tekopyhää kauhistella, että miten ne vl:t eivät ymmärrä, että vain heidän oppiaan arvostellaan, ei heitä itseään.
"Tottakai ihminen samastuu siihen, minkä on omaksunut omakseen. Minusta on vähän tekopyhää kauhistella, että miten ne vl:t eivät ymmärrä, että vain heidän oppiaan arvostellaan, ei heitä itseään."
Tottakai näin on kun sanot, mutta ihmettelinkin sitä, miksi se leimautuminen vl-oppiin on niin kokonaisvaltaista, etteivät useimmat sisällä olevat pysty näkemään tai myöntämään opetuksessa olevia epäkohtia. Miksi jotkut pystyvät?
Ainakin itse pystyn myöntämään missä vain ja kenelle vain suomalaisuuteen kuuluvat epäkohdat, jotka itsekin tunnistan. Ei niiden myöntäminen ole edes vaikeaa enkä koe niitä itseeni kohdistuvina.
ne suomalaisuuden piirteet, joita et itse pidä epäkohtina, mutta jotka ovat sitä joittenkin ulkopuolisten mielestä? Kai kysymys on tästä, että pitää joitakin asioita itsestäänselvästi oikeina, mutta jotkut toiset pitävät niitä väärinä.