melkein jokaisessa kirjoituksessa huudetaan suureen ääneen, miten lapsella on oikeus päivähoitoon. mutta: kuka kirjoittaisi, että lapsella on oikeus myös KOTIHOITOON??
tiedän paljon naapurusten lapsia, jotka ovat hoidossa jopa vanhempien loma-ajat, jotta vanhemmat saavat rauhassa levätä, shoppailla tms. sääliksi käy lapsia, jotka päivästä toiseen viedään hoitoon, vaikka vanhemmat olisivat kotonakin.
vanha sanonta on, että leikki on lapsen työtä, mutta siinähän lapsikin väsyy olemaan aina hoidossa, vaikka siellä olisikin kivat tädit ja paljon kavereita. eihän me aikuisetkaan aina jakseta olla töissä, vaikka työpaikka ja -kaverit olisivatkin mukavia. joskus on kiva olla vaan kotona ja leikkiä rauhassa omilla leluilla.
minulla on lapsia, ja itse en tuomitse ketään, haluan vain antaa ajatuksia.
itse en vie lapsiani hoitoon vapaapäivinäni. teemme kauppareissuja, hoidamme pankkiasioita, leivomme, käymme kirjastossa, siivoamme, pyykkäämme. pyöräilemme torille jäätelölle, ajamme naapurikaupunkiin vaikka katsomaan kirkkoa ja käymme isin haudalla kukkia viemässä tai juttelemassa, menemme katsomaan lentokentälle lentokoneiden nousuja ja laskuja, samoin juna-asemille junien menoja. joskus teemme bussilla pienen matkan taikka nappaamme eväät koriin ja menemme piknikille ulos.
eilen keräsimme yhdessä mustikoita (ja popsimme niitä suuhumme metsässä) ja teimme välipalaksi piirakan niistä. metsässä söimme leivät ja joimme mehua. miten hyvältä se lapsista maistuikaan ulkona!
sadepäivänä voimme maata vaan peiton alla ja lukea satuja tai kutitella ja höpsötellä keskenämme ja jutella kaikesta mikä mieltä painaa tai ilahduttaa.
pikkurahalla keksii vaikka mitä kivoja juttuja lapsista.
rakastan lapsiani (5v ja 3v) yli kaiken, mutta kun jouduin yksinhuoltajaksi mieheni menehdyttyä autokolarissa syyskuussa 04, ei ollut kahta vaihtoehtoa. vain minä olen vanhemmista jäljellä ja kannan yksin vastuun. haluan että isona minulla on hyvät välit lapsiini ja heillä toivottavasti minusta ja lapsuudesta kivoja muistoja. huomisestakaan kun ei voi tietää, olenko itse täällä vaiko otettu pois kuten mieheni yllättäen.
minun kanssani he oppivat pankkiasiat laskun maksusta säästämiseen, kaupassa vertailemaan hintoja ja laatuja, auttamalla leivonnassa, ruuanlaitossa ja pyykkäämisessä tärkeitä taitoja kodin ylläpidossa. kolmevuotias poikani rakastaa lajitella pyykkejä ja miten ilo loistaa pienen miehen silmistä, kun saa laittaa valvonnassani pesuainetta koneeseen ja laittaa koneen päälle :)
viisivuotias tyttäreni rakastaa imuroimista, vaikkei se aina huolella sujukaan, mutta lapsi saa yrittää ja onnistumisen iloa on ihana seurata. viikonlopputöissä ollessani mummi ja ukki taikka mami ja pappa saavat pikkuapulaiset vuoronperään
apulaisikseen. lapset kantavat pikkuisia puita saunaan, ja kylpemisen jälkeen palkkana on jäätelö taikka pillimehu tms. antaapa isovanhemmista joku joskus rahaakin, jota sitten kerätään ja ostetaan se haluttu lelu, lehti tai vaate kaupasta.
minulle nämä ovat tärkeitä asioita ja toivoisin, että joku miettisi, että vaikka hoito tärkeää onkin, vanhempia se ei koskaan korvaa. ota lapsesi syliisi nyt ja rakasta heitä. kohta tulevat teini-iän ongelmat ja aikuisuus. kenelle he voivat kertoa murheensa ja ilonsa, jos eivät vanhemmilleen? keneen he voivat luottaa pahojen päivien tullessa, jos eivät vanhempiinsa?
lapsen ja vanhemman suhdetta ei voi ostaa kalliillakaan rahalla hoitopaikasta.
tällaisia tuumi höpsö mamma illan hiljaisuudessa :)
tiedän paljon naapurusten lapsia, jotka ovat hoidossa jopa vanhempien loma-ajat, jotta vanhemmat saavat rauhassa levätä, shoppailla tms. sääliksi käy lapsia, jotka päivästä toiseen viedään hoitoon, vaikka vanhemmat olisivat kotonakin.
vanha sanonta on, että leikki on lapsen työtä, mutta siinähän lapsikin väsyy olemaan aina hoidossa, vaikka siellä olisikin kivat tädit ja paljon kavereita. eihän me aikuisetkaan aina jakseta olla töissä, vaikka työpaikka ja -kaverit olisivatkin mukavia. joskus on kiva olla vaan kotona ja leikkiä rauhassa omilla leluilla.
minulla on lapsia, ja itse en tuomitse ketään, haluan vain antaa ajatuksia.
itse en vie lapsiani hoitoon vapaapäivinäni. teemme kauppareissuja, hoidamme pankkiasioita, leivomme, käymme kirjastossa, siivoamme, pyykkäämme. pyöräilemme torille jäätelölle, ajamme naapurikaupunkiin vaikka katsomaan kirkkoa ja käymme isin haudalla kukkia viemässä tai juttelemassa, menemme katsomaan lentokentälle lentokoneiden nousuja ja laskuja, samoin juna-asemille junien menoja. joskus teemme bussilla pienen matkan taikka nappaamme eväät koriin ja menemme piknikille ulos.
eilen keräsimme yhdessä mustikoita (ja popsimme niitä suuhumme metsässä) ja teimme välipalaksi piirakan niistä. metsässä söimme leivät ja joimme mehua. miten hyvältä se lapsista maistuikaan ulkona!
sadepäivänä voimme maata vaan peiton alla ja lukea satuja tai kutitella ja höpsötellä keskenämme ja jutella kaikesta mikä mieltä painaa tai ilahduttaa.
pikkurahalla keksii vaikka mitä kivoja juttuja lapsista.
rakastan lapsiani (5v ja 3v) yli kaiken, mutta kun jouduin yksinhuoltajaksi mieheni menehdyttyä autokolarissa syyskuussa 04, ei ollut kahta vaihtoehtoa. vain minä olen vanhemmista jäljellä ja kannan yksin vastuun. haluan että isona minulla on hyvät välit lapsiini ja heillä toivottavasti minusta ja lapsuudesta kivoja muistoja. huomisestakaan kun ei voi tietää, olenko itse täällä vaiko otettu pois kuten mieheni yllättäen.
minun kanssani he oppivat pankkiasiat laskun maksusta säästämiseen, kaupassa vertailemaan hintoja ja laatuja, auttamalla leivonnassa, ruuanlaitossa ja pyykkäämisessä tärkeitä taitoja kodin ylläpidossa. kolmevuotias poikani rakastaa lajitella pyykkejä ja miten ilo loistaa pienen miehen silmistä, kun saa laittaa valvonnassani pesuainetta koneeseen ja laittaa koneen päälle :)
viisivuotias tyttäreni rakastaa imuroimista, vaikkei se aina huolella sujukaan, mutta lapsi saa yrittää ja onnistumisen iloa on ihana seurata. viikonlopputöissä ollessani mummi ja ukki taikka mami ja pappa saavat pikkuapulaiset vuoronperään
apulaisikseen. lapset kantavat pikkuisia puita saunaan, ja kylpemisen jälkeen palkkana on jäätelö taikka pillimehu tms. antaapa isovanhemmista joku joskus rahaakin, jota sitten kerätään ja ostetaan se haluttu lelu, lehti tai vaate kaupasta.
minulle nämä ovat tärkeitä asioita ja toivoisin, että joku miettisi, että vaikka hoito tärkeää onkin, vanhempia se ei koskaan korvaa. ota lapsesi syliisi nyt ja rakasta heitä. kohta tulevat teini-iän ongelmat ja aikuisuus. kenelle he voivat kertoa murheensa ja ilonsa, jos eivät vanhemmilleen? keneen he voivat luottaa pahojen päivien tullessa, jos eivät vanhempiinsa?
lapsen ja vanhemman suhdetta ei voi ostaa kalliillakaan rahalla hoitopaikasta.
tällaisia tuumi höpsö mamma illan hiljaisuudessa :)
Vastaukset 15
Vanhimmat
Itseä kehumallahan se itsetunto nousee.Kukas se kissan hännän nostaisi jos ei kissa itse
katsotaan sitten vieläkö nämä laiskimukset vievät mukulansa hoitoon.Ne vie nytkin hoitopaikkoja niiltä,jotka niitä oikeasti tarvitsee.Me ei edes kutsuta näiden laiskureiden lapsia meidän lasten synttäreille.Me pidetään sitä porukkaa toisen luokan kansalaisina.Olemme opettaneet meidän lapsille,että vain työssäkäyviä ihmisiä arvostetaan,ei loiseläjiä.Me ainakin tiedetään tarkasti työttömät,koska me keskustellaan ihmisten kanssa.
Ihanasti kirjoitit, ihan meni kylmät väreet ku luin :)
Tuli mieleen omat lapsuusmuistot kun mummin kanssa pujottelin metsämansikoita heinään "helminauhaksi". Ja kun sain oikeita astiota ja raakaa riisiä/makaroonia/herneitä leikkiin, niistä sitten kokkailin :)
Uskon että myös sinun lapsille jää kauniit muistot!
meillä on varmaan ollut samanlainen lapsuus, sinulla ja minulla. voi kunpa sellaisen saisi kaikille lapsille!
yhtenä päivänä sateella makasimme päivän sängyllä kirjoja lukien ja keskustellen. välillä söimme ruoan ja sitten alkoi väsyttämään, joten menimme päiväunille koko poppoo. siinä sängyllä maatessamme lapset miettivät, mistä he ovat tulleet. kerroin, että isi antoi pieniä siemeniä äidin masuun, joista ensin kasvoi kaunis ruusunnuppuni, tyttäreni. sitten odotimme ja taas isi antoi uudet siemenet, joista kasvoi valoisa auringonkukka, poikani.
lapset miettivät hiljaa. tyttäreni nukahti jo. itse olin jo unen rajamailla kun vierstä kuului:
-äiti?
-ymmhh???
-mä haluaiaisn takaisin sun masuun.
-aijaa, mistä sulle sellainen tuli mieleen?
- se olis sateella niin kivaa, ei tarttis pukea tyhmiä kurahousuja kun vois matkustaa sun mahassa!
naurahdin ja silittelin poikani tukkaa sormenpäilläni takaraivolta hiusrajasta. siihen nukahdimme :)
yhtenä kertana vielä töissä ollessani isovanhemmat ottivat lapset mukaansa mökilleen. sitten lomani alkoi ja ajoin perässä mökille. voi miten pienten ihmeitteni silmät loistivatkaan! mummi vei heidät kävelylle lehmiä katsomaan, kiltti mamma lähistöltä oli antanut mansikoita suoraan pellolta mukaan kipollisen.
ne säästettiin, ja tyttö ja mummi leipoivat mansikkakakun jälkiruoaksi.
sillä välin pappa vei veneellä ongelle pojan, ja saipa poikani pienen ahvenen siiman päähän. voi sitä onnea ja iloa!
pappa sai enemmän kaloja ja savustimme ne ja söimme uusien perunoiden kanssa. ja mansikkakakkua jälkkäriksi :)
varmasti jäi taas yksi hieno päivä lasten mieleen muistojen helminauhaan :)
Vaikea uskoa että naapurustossasi on todella monta jotka vievät aina loma-aikoina hoitoon. Onkohan hieman liioittelun makua. Usein on varmaan niin että kun joku näkee jonkun vanhemman esim. shoppailemassa ilman lapsia sitä sitten ajatellaan että täällä se on koko kesän ja lapset hoidossa joka päivä. Koko totuutta ei voi tietää ellei todella tiedä koko tilannetta tarkkaan. Olen minäkin joskus vain kotona tai kaupungilla shoppailemassa ja lapsi päiväkodissa jopa nyt kesäaikanakin MUTTA silti lomailen lapseni kanssa melkein kaksi kuukautta. Uskon että on todella harvinaisuus vanhempi joka pitää koko ajan lapsensa päiväkodissa!
ei ole liioittelua. meidän taloyhtiössä tunnetaan toisemme hyvin, ja seinänaapurin lapsetkin ovat parhaillaan hoidossa, koska äiti ja isä lähtivät risteilylle, joten mummi hakee lapset pois päiväkodista.
joskus olen ottanut naapurin lapset meille yökylään ja tehnyt vaikkapa eväsretken läheiselle maatilalle eläimiä katsomaan lasten kanssa.
samoin parin asunnon päässä meistä olevalla perheellä on lapset hoidossa, koska vanhemmilla on niin kauhea kiire ollut töissä koko vuoden, että he ovat ansainneet lomansa lomana. entä lapset? kuka heidän lomaansa miettii jos ei omat vanhemmat?
taloyhtiössämme asuu viisi lapsiperhettä ja minua pidetään kummajaisena kun touhuan lasteni kanssa. minähän olen lapseni itse halunnut ja maailmaan saattanut, joten miksen myös olisi heidän kanssaan ja opettaisi heille elämässä tarvittavia taitoja? onko oman lapsen kanssa niin vaikea olla, että mieluummin vie hänet muualle pois silmistä?
minullakin on lapset hoidossa, kun olen töissä. mutta vapaalla en halua heitä tarhaan kuskata. haluan heidän oppivan tuntemaan isovanhemmat, kummit, sukulaiset ja minut niinkauan kuin vielä olemme täällä.
onhan minullakin aikoja, jolloin haluan "omaa rauhaa". lapsillani on ihanat kummit, jotka ottavat lapsiani yökylään toisinaan. illalla saan omaa rauhaa, kun saan lapset nukkumaan. silloin voin katsoa leffan, saunoa vielä rauhassa, ottaa lasin tai kaksi viiniä hyvän paistivoileivän kanssa. taikka nauttia jemmaamani suklaalevyn nyyhkyleffan kanssa miestäni muistellen. voin istua netissä lukemassa ja kirjoittamassa ilman välilä tapahtuvaa pyllyn/nenän pyyhintää.
joskus olen esimerkiksi siivonnut illalla vaikkapa kirjahyllyn kunnolla jos ei tv:stä tule katsottavaa. samoin olen voinut siivota vaikkapa vaatehuoneen, keittiön kaapit tms ihan rauhassa. viikkaan pyykkejä kaappiin, silitän vaatteita taikka pesen lasten leluja. sekin on minlle terapiaa ja pystyn samalla rentoutumaan. netistä tsekkaan hobbyhallien ja anttiloiden alennustavarat, josko lapsille tai itselle löytyisi jotain vaatetta, lelua tai kotiin kivaa uutta.
ehkäpä minulla on sen takia tällainen katsomus, kun olen itse ollut samanlaisessa tilanteessa lapsena. äiti oli kotona hoitamassa minua, sisartani ja odottamassa kahta isompaa veljeä koulusta. muistan lähellä asuneen pappani kanssa, mietn keräsimme metsmansikoita lähteen vierestä saappaat jalassa punaiseen emalimukiin, miten ostimme kauppa-autosta viiliä ja laitoimme mansikat sinne.
muistan pappani opettaneen hassuilla ilmeillään ja äänillään miten palokärki sanoo ja toisaalta miten sylissä istuttiin ja "junan" lähtiessä pappa hoki "housut puttoo" kiihtyvään tahtiin ja tärisytti jalkojaan. kun "juna" hidasti, se alkoi sanoa "ei puttookaan, ei puttookaan".
muistan kesäiset kuumat päivät heinäpelloilla ja miten hyvältä villasukan sisältä otetussa pullossa maistui maitokahvi tai mehu. muistan miten kummeillani ollessa vedin pitkää heinää pihalla ja kissanpojat kilpaa hyppivät heinän perässä.
muistan serkkuni opettaneen miten tehdään hienoja "makaroneja". laitettiin vettä kippoon ja voikukan varresta vedettiin pitkiä suikaleita ja laitettiin ne veteen. ne menivät kippuralle muodostaen hienoja kuvioita. talvella opin tekemään yhdellä jalalla ympyrää pyörien kukan kuvan lumeen. muistan miten navetan vintiltä laskimme tyhjillä apulantasäkeillä liukumäkeä.
muistoja on paljon, ja yhtäkään en antaisi pois. tai oikeastaan yhden: isäni äidin muiston. hän ei lapsista tykännyt, ei ottanut syliin, ei koskaan hoitoon, ei mitään mistä olisi voinut hänet lämpimänä ihmisenä muistaa. kun häntä kävin katsomassa, ainoat juttumme olivat päivän säästä ja yleisista asioista. kun mamma kuoli 12vuotta sitten, en itkenyt yhtään.
pappani eli äitini isä, oli rakas ja lämmin ihminen.hän kuoli 19v sitten ja edelleen kaipaan häntä valtavasti. olisipa hän opettamassa samoja asioita lapsilleni kuin hän opetti minulle. mutta näin ei ole, joten lasteni isovanhemmat, sisarukseni ja itse koetamme antaa samoja elämyksiä lapsillemme ja heidän serkuilleen.
lukea, että on tällaisia äitejä vielä olemassa, kun näkee niin paljon huonosti voivia lapsia ,joiden vanhemmat elävät sinkkuelämää,ja lapset näyttää olevan vain esteenä.
täällä toinen höpsömamma jolla esikouluikäinen poika. Ihanaa että meidänlaisiamme mammoja löytyy, jotka tosiaan rakastavat lapsiaan ja tekevät heidän kanssaan arkisia asioita.
Taloyhtiössämme asui jokin aika sitten opettajapariskunta ja kun vaimo näki minun ja pojan tekevän pihalla kävyistä käpylehmiä ja muita otuksia, pienistä kivistä aitausta näille, niin opettajavaimo ihmetteli että mistä olet moista oppinut. Minä opin omalta äidiltäni. Kun on mielikuvitusta ja aitoa halua olla lastensa kanssa niin kyllä sitä keksii vaikka mitä. Ja lapsemmekin opettavat meille.
Olet ihana äiti ja lapsesi varmasti onnellisia lapsia !
Nyt kun puhutaan lasten pahoinvoinnista niin päättäjien soisi tekevän asioille jotain .
Subjektiivinen päivähoito-oikeus ehdottomasti romukoppaan .
Vanhempien harkintakykyyn ei kannata luottaa -se ollaan jo nähty !
Kuka puhuisi lasten puolesta ja pitäisi huolen lasten oikeuksista ?!
Ei missään nimessä saisi olla mahdollista että vanhemmat vievät vapaa-aikoinaan lapsen päivähoitoon !
terv. hoitajatäti
Kyyneleet tuli silmiini, kun luin sinun kirjoittaman viestisi! En voi muuta sanoakaan/toivoakaan, kun että kaikki lapset saisivat yhtä ihanan äidin kun sinä olet! Itselleni 1v lapsi aloittaa ensiviikolla hoidon (raha syistä pakko), mutta itse palaan töihin vain osa-aikaisesti ja olen ajatellut, että lapseni saa ehdottomasti olla kanssani kotona jokaisen vapaapäiväni! Ihmetystä on myös minulle aiheuttanut se, että lapsia saa viedä hoitoon vaikka vanhemmilla olisi vapaata, myös vanheimpain vapaan ajaksi! Eikö sen oman ajan saisi muutenkin kun viemällä lapsen hoitoon oman vapaapäivän ajaksi!
Päiväkodissa työskentelevänä äitinä olen kanssasi samaa mieltä siitä, että lapsilla on oikeus myös kotihoitoon. Meidän perheessä ei ole koskaan ollut taloudellisesti mahdollista jäädä hoitovapaalle lasten ollessa alle 3-vuotiaita (nyt 3 ja 8).
Olemme kuitenkin aina pyrkineet järjestämään lapsille vapaata hoidosta. Esim. vanhemman lapsemme ollessa alle 3-v. tein osa-aikatyötä ja mieheni teki työviikon tiistaista lauantaihin, joten lapsi sai olla aina perjantain ja lauantain minun kanssani ja vielä maanantait isänsä kanssa. Välillä kuitenkin ovat olleet ihan kokopäivähoidossakin.
Työssäni olen nähnyt kuinka paljon lapset ovat hoidossa kesällä, joulun aikaan jne. Käytännössä lapsilla voi olla koko vuoden aikana vain muutama viikko lomaa. En halua syyllistää vanhempia siitä, että tuovat lapsensa hoitoon lomalla koska monet tekevät pätkätyötä ja he ovat oikeasti töissä ympäri vuoden lähes ilman lomia.
Nyt kun oma esikoiseni on koululainen olen miettinyt lomahoitoa ja lapsen väsymystä. Pyrimme mieheni kanssa järjestämään lomamme niin, että talvella molemmat lapset saavat olla kotona syys-, hiihto- ja joululoman. Tänä kesänä mummo ja ukki katsoivat lapsiamme pari viikkoa, pidän kaikki vuoden aikana kertyneet lomat kymmenen palkatonta päivää. Esimieheni on luvannut, että saan palkatonta ja mahdollisia ylitöitä vielä syys- ja hiihtolomaksi.
Olen kuullut kummastelua siitä kuinka olen lasteni kanssa niin paljon mutta laskin, että muutama (3-4) palkaton (virkavapaa) päivä kuukaudessa ei tee niin suurta lovea tilipussiin kuin se, että lapset olisivat päiväkodissa (noin 400€kk). En tiedä olenko saanut erityisen hyvän ja lapsiystävällisen esimiehen kun en ole kuullut muiden järjestänään näin lastenhoitoa mutta olen onnellinen kun voin olla lasteni kanssa koulujen loma-ajat. Koululainen varsinkin tarvitsee lomansa ja molemmat nauttivat siitä, että meillä on oikeasti aikaa olla yhdessä.
vastanneille. kuten arvelinkin, osa ei usko että on lapsia jotka eivät lomaile kertaakaan vuoden aikana. valitettavasti se on nykypäivää. kaikesta ei voi kuitenkaan syyttää vanhempiakaan, sillä työpaikoilla paine on valtava. luullaan ja pidetään selviönä, että jos on poissa töistä vaikkapa lapsen sairauden takia, pomo katso karsaan ja varmasti näin onkin työpaikoilla. tehokkuus kärsii kun on lapsiperheen vanhempia töissä.
silti peräänkuulutan vanhempia olemaan läsnä lastensa kanssa aina kun on mahdollista. lapset ovat vain kerran pieniä. vanha sanonta kuuluu "lapsi on avoin kirja ja me vanhemmat kirjoitamme sen sisällön." totta. mistä lapsi oppii käyttäytymisen, elämän arvot ja olemisen perustaidot, ellei meiltä?
väsynhän minäkin toisinaan lapsiini, en ole täydellinen. mutta isovanhemmat, kummit ja ystävät auttavat jos on tarpeen. ja arjesta ja lasten kanssa touhuamisesta saan voimaa. ja itse kun toisinaan asettuu lapsen tasolle, unohtaa hetkeksi asuntolainan, ja höpsöttää lasten kanssa hassuja, saa kummasti voimaa. tuntee ne pienet ilot ja onnen hetket, joista ammentaa voimia elämän tiukkoihin tilanteisiin.
eilen laitoin lasten dvd:n pyörimään päivällä, koska ulkona satoi kaatamalla eikö ulkoilusta tullut mitään.
lapset tv:n eteen, itse siivosin sillä aikaa heidän kaapeistaan pienet vaatteet pahvilaatikoihin. veimme vaatteet pienelle serkulle jatkokäyttöön.
takaisin tullessa kävimme shoppailemassa muutaman uuden collegepuvun, sukkia, t-paitoja jne tarhaa varten. samalla haimme leipomosta mansikkaleivokset.
kotona lämmitimme saunan, kylvimme ja herkuttelimme leivoksilla ja mehulla.
olipa taas kerran kiva sadepäivä!
hyvää kesää ja alkavaa tarha vuotta kaikille!!
Ihanan positiivisia mielikuvia, lapsuudenajan muistoja alkoi putkahdella ajatuksiin vaikka millä mitalla! Kiitos sinulle siitä.
Kävin mielessäni mummon kera onkireissulla, isin kanssa metsällä, äidin leipomusten kimpussa ja juoksin serkkujen kanssa sateen jälkeen mökin takana omenapuiden alla. Ai että niitä ihmeen onnellisia vuosia..
Miten ne voivatkaan unohtua?
Tai no, miten niitä ehtisi tämän oravanpyörän ja hulluuden keskellä muistelemaan.
Herätit mukavan lämpöisiä ajatuksia oman lapsen kasvatusta ajatellen. Jokaiseen päivään pitäisi saada hippu tuota onnellista lapsuutta, kiireetöntä yhdessäoloa vailla suorituspaineita ja muiden ihmisten häiriötä.
Suuri kiitos sinulle, tästä on taas ihana jatkaa! =)
hienoa että muistat lapsuudestasi ihania asioita. sellaisia minullakin on omasta lapsuudestani, aina meidän lasten kanssa on oltu ja tehty asioita yhdessä, vanhemmilta jotain oppien ja yhdessäolosta nauttien. siksi minulle on niin tärkeää antaa samanlaisia muistoja omille lapsillenikin.
viikonloppu oltiin isovanhempien kanssa mökillä. miten hyvältä taas maistuivatkaan letut valmiin kermavaahdon ja itse kerättyjen mustikoiden kanssa meressä uinnin ja saunomisen jälkeen. äidillekin tunnin päiväunet lettujen jälkeen tekivät terää :)
oikein harmittaa kun loma on lopussa, tekemistä olisi vaikka miten vielä! no, syksyn sienimetsää eväiden kera odotellen ;)
Olipa viestiketju. Varsinaista superäitiyden hehkutusta! Kunhan vielä muistaisitte, ettei kaikilla vanhemmilla ole mahdollisuutta pitää pitkiä lomia ja olla kaiken aikaa lastensa kanssa. Ja onko se tosiaan aivan käsittämätön ajatus, että haluaa joskus risteillä KAHDESTAAN miehensä kanssa ilman lapsiaan? Tarvitaan mekin yhteistä aikaa, parisuhde on kaiken a ja o ja lapsen koti. Minä ainakin vien lapsen hoitoon kerran pari vuodessa, jotta me vanhemmat pääsemme yhdessäkin jonnekin. Isovanhemmat edelleen työelämässä, joten hekään eivät voi tässä auttaa. Suvaitsevaisuutta kanssaäidit!!