Olen nykyään todella väsynyt,eikä mikään kiinnosta.En osaa enää iloita mistään ja kaikki asiat tuntuvat kaatuavan päälle.Pienetkin asiat tuntuvat liian suurilta.Enkä tiedä kenelle puhua ja mistä saada apua.olen kohta aivan lopussa :(
Väsynyt
Minä vain
6713
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Sulla on varmaankin masennusta.
tai muuten uupumiselta. Kannatta mennä paikalliseen terveyskeskukseen josta neuvovat varmaan mtt:lle. Mahdollisemman aikaisin kun hakeutuu hoitoon niin paremmin palautuukin. Masennus kun pahenee vaan hoitamattomana. voimia :)
Väsymys kuuluu varmaan jokaisen ihmisen elämään .Mikään ei kiinosta eikä jaksas edes petistä nousta .Ei halua vastata puhelimeen eikä yleensä tehdä mitään ,vain hautautua peiton alla ja olla siellä .
Koen niin että tässä yhteiskunnssa pitäs olla aina tehokas ja pirteä ,ilmankos jo pienet lapset ostavat energiajuomaa että jaksettas .
Tulee elämäntilanne ettei kertakaikkiaan elimistö jaksa ,se on ihan normaalia ja silloin pitäs antaa itselleen luvan vaan olla .Voi mennä päivä pari kun huomaa että jokin liekki sisimmässä alkaa sittenkin roihuamaan ja taas voimaa alkaa virrata.
Ei aina heti tarvitse lääkäriin mennä ja pillereitä pää täyteen ,vaan ihan maalaisjärjellä ymmärrettävä että meille kuuluu lepokin.
Tosi hyvä kun jaksoit kirjoittaa se on merkki että et ole toivoa menettänyt .
Aivan oikeassa olet siinä, että aina ei ole masennusmielialan takia syytä ihan lääkärille asti mennä; sellaista tosiaan kokee varmasti jokainen jossain elämänsä vaiheessa, ja usein se menee ohitse ilman mitään erityisempää terapiaa tai lääkitystä.
Mutta. Jos masennus niin sanotusti jää päälle, eikä tunnu menevän millään ohi, vaan jatkuu kuukausia, jopa vuosia, niin siinä vaiheessa katsoisin kyllä aiheelliseksi mennä lääkärille puhumaan asiasta, sillä masennus ei kaikissa tapauksissa parane itsestään. Toisinaan aivokemia järkkyy niin paljon, että saatetaan tarvita lääkitystä se korjaamaan. Tietenkin säännöllinen terapia siinä ohessa voi myös auttaa.
Turhaan ei kenenkään tarvitse kärsiä masennuksesta, kun kerran hoitoakin on saatavilla. Eli lyhytaikaisesta ahdistuksesta ja masennusmielialasta ei välttämättä tarvitse olla ylen määrin huolissaan, mutta jos se jatkuu pitkään, tarvitaan hoitoa, ja sitä kannattaa hakea.
täälläkin, ajoittain on ihan hyvä olla, nyt kun pari kuukautta sitten sain Mitratsapiini lääkityksen masennukseen.
Alkuun tuntui kun ei mitään vaikutusta olisi ollut, sitten huomasin etten ole enään yhtä kärttyinen kuin aikaisemmin jaksoin jopa monta päivää olla hyväntuulinen.
Mutta sitten se alkoi taas, ja nyt tuntuu että tämä tylsyys, ja väsymys, kiukkuisuus ja kaikkinainen pahaolo ei lopu taas millään.
Kaikkein pahinta tässä on se että ärtyisyyteni johtaa siihen että huudan ja suutun piennimmästäkin asiasta lapselleni, joka nyt on aivan syytön ja aivan samalla tavalla joutunut käymään läpi menetyksen joka on yksi syy masikseeni ( menetin vanhimman lapseni kolarissa parivuotta sitten)mutta tuntuu etten ikinä selviä näistä asioista joita on tapahtunut.
Ja tänään ajattelin että ei elämällä ole mitään hyvää annettavaa ja samalla tajusin olevani niin väärässä kuin voi.
Tuntuu tosi hullulta kun itsessäni kaksi "erimieltä" taistelee keskenään. Järki sanoo toista ja tunne toista, aikaajoin mietin tulenko hulluksi ja pelkään miten selviää pieni poikani jos ihan oikeasti en jaksa enää.
Olen miettinyt kenelle puhuisin, uskallanko puhua kenellekkään, niin hullulta kun se kuulostaakin pelkään että menetän lapseni ja siksi en uskalla puhua niinkuin asiat on.
Lääkärille kaunistelen asioita ja terapiassa joskus on niin tyhjä olo.
Joskus tuntuu siltä etten haluaisi mennä edes minnekkään kotona neljän seinän sisällä on turvallisinta, onneksi sentään tajuan vielä että lapsen on saatava olla pihalla ja leikkimässä kavereiden kanssa.
Tämä kirjoitus on nyt niin sekamelskaa että lopetan tähän, ei tästä kukaan varmaan mitään selvää saakkaan, mutta sain ainakin jotain ulos itsestäni.
Helpotti kirjoittaa ja tuoda esiin väsymys.Sitä on tähän asti vain koittanut ja koittanut jaksaa.Ja kannustukset joita olette kirjoittaneet ja omat kokemuksenne ovat auttneet jo.Joten kiitos.Taidan vain olla levon ja loman tarpeessa.