Eli, tyttöystäväni on 17-vuotias, kasvissyöjä, hänellä oli viime vuonna jonkin sortin syömishäiriötä. Anorektinen hän ei ole koskaan ollut.
Olemme olleet yhdessä 3 kk ja viime kuuna se alkoi taas. Sain tietää siitä vasta tänään. Hän on todella allapäin, väsynyt ja tahtoo olla itsekeen jotta voisi selvittää ongelman päänsä sisällä. Tietenkin kerroin että hänessä ei ole mitään vikaa mutta ei se mitään tietenkään auttanut.
Oon todella surullinen hänen ja itsenikin puolesta. Kun tahtoisin viettää kesän sen kanssa iloisesti mutta se istuu kotona ja koettaa murehtia ongelman pois.
Jos kellään on minkään sortin kokemuksia tällaisista syömishäiriö-jutuista (tai pikemminkin oman kehon vääristyneestä kuvasta ja sen vaikuttamisesta mielialaan), niin arvostaisin todella jos kirjottaisitte. Välitän siitä niin todella paljon että tämmöinen tekee todella kipeää ja olen ihan neuvoton:( kiitos etukäteen vastanneille:)
PS. itse olen 18 :P
Olemme olleet yhdessä 3 kk ja viime kuuna se alkoi taas. Sain tietää siitä vasta tänään. Hän on todella allapäin, väsynyt ja tahtoo olla itsekeen jotta voisi selvittää ongelman päänsä sisällä. Tietenkin kerroin että hänessä ei ole mitään vikaa mutta ei se mitään tietenkään auttanut.
Oon todella surullinen hänen ja itsenikin puolesta. Kun tahtoisin viettää kesän sen kanssa iloisesti mutta se istuu kotona ja koettaa murehtia ongelman pois.
Jos kellään on minkään sortin kokemuksia tällaisista syömishäiriö-jutuista (tai pikemminkin oman kehon vääristyneestä kuvasta ja sen vaikuttamisesta mielialaan), niin arvostaisin todella jos kirjottaisitte. Välitän siitä niin todella paljon että tämmöinen tekee todella kipeää ja olen ihan neuvoton:( kiitos etukäteen vastanneille:)
PS. itse olen 18 :P
Vastaukset 4
Vanhimmat
Itse sairastin bulimiaa noin kuusi vuotta (olen 16 ja pikku hiljaa parantumassa). Hyvä asia, että kuitenkin nyt tiedät tyttöystäväsi ongelmasta se on jo iso askel eteenpäin.Varsinkin kun syömishäiriöön liittyy kaikenlaista häpeää ja siitä on vaikea puhua oikein kenellekään vaikka olisi kuinka läheinen. Kehottaisin sinua vakavasti keskustelemaan tyttöystäväsi kanssa, sillä syömishäiriöstä on kovin hankala parantua yksin murhetimalla. Järkevintä on lultavasti hankkia ihan ammattiapua. Jos mietin itseäni niin minulle olisi tärkeintä että läheiseni voisivat olla tukenani ja uskon että tyttöystäväsi kaipaa varmaan sinunkin tukeasi, mutta syömishäiriö on sellainen taakka jota mielummin kantaa yksinään kuin antaa muiden ihmisten murehdittavaksi. Toivottavasti asianne selviää ja tyttöystäväsi paranee. Anteeksi etten oikeen osaa auttaa paremmin.Hyvää kesän jatkoa.
Yritä saada tyttöystäväsi keskustelemaan kanssasi syömishäiriöongelmasta. Saako hän minkäänlaista ammattiapua? Minusta olisi tosi tärkeää, että hän saisi purkaa tuntojaan jollekin ammatti-ihmiselle. Sinun apusi on kuitenkin myös ensiarvoisen tärkeää.
Yritä viedä tyttöystäväsi huomio pois syömishäiriöstä, yritä keksiä jotakin "virikkeitä", menkää vaikka jonnekin uuteen paikkaan retkelle, katsokaa joku hyvä leffa, tehkää jotakin epätavallista ja kivaa. Sinun täytyy ottaa "ohjat" ja saada tyttöystäväsi takaisin normaaliin arkeen, jos todella haluat auttaa. Anna hänelle positiivista palautetta, yritä rohkaista jne. Tyttöystävälläsi saattaa olla syömishäiriön lisäksi huono itsetunto, joten hyvä palaute tekee varmasti hänelle hyvää.
Yritä viedä tyttöystäväsi ajatukset muualle, pois sairaudesta. Osoita olevasi vahvempi, kehota häntä lähtemään jonnekin, ole tiukka mutta samalla hellä. Saattaa kuulostaa kamalalta, mutta monesti syömishäiriöstä kärsivä ihminen tarvitsee jonkun, joka "pakottaa"hänet takaisin normaaleihin rutiineihin ja toimii eräänlaisena luotettavana ja turvallisena auktoriteettina. Tee hänelle selväksi, että haluat hänen parastaan ja mikäli hän ei itse auta itseään, sinä puutut peliin.
Toivottavasti kaikki järjestyy. Keskustelkaa tai ainakin pyrkikää siihen. On mahdollista, että joudut jopa painostamaan tyttöystävääsi. Yritä suostutella häntä kääntymään ammattiauttajan puoleen, pyydä häntä kertomaan, millainen olo hänellä on ja mitä hän mahdollisesti toivoo sinulta? Kysele myös onko tyttöystävällesi tapahtunut lähiaikoina jotakin sellaista, joka olisi laukaissut syömishäiriön uudelleen?
Kiitoksia paljon hyvistä ja asiallisista vastauksista :)
Luulisin että asiaan on vaikuttanut kuukauden poissaoloni euroopassa. Liikaa aikaa itselle kenties..
Syömishäiriöt on kai lähtöisin lapsuudesta. Silloinen pieni lihavuus sai huomautuksia osakseen:/ Itsetunnon kanssa on varmasti tekemistä asian kanssa, vaikka se onkin kuulemma kohentunut minun kanssa olemisesta. Se kuukausi poissaoloa taisi sikäli tehdä osansa, epäilen.
Ammattiapua ei ole hankittu. Asiasta tietää ainakin tyttöystäväni äiti ja minä.
Välillä on tosi vaikea viedä sen ajatuksia minnekkään kun se on niin masentuneen oloinen ja sosiaalisesti huomattavasti tavallista passiivisempi:( mutta yritettävä on!
Kiitoksia paljon hyvistä ja asiallisista vastauksista :)
Luulisin että asiaan on vaikuttanut kuukauden poissaoloni euroopassa. Liikaa aikaa itselle kenties..
Syömishäiriöt on kai lähtöisin lapsuudesta. Silloinen pieni lihavuus sai huomautuksia osakseen:/ Itsetunnon kanssa on varmasti tekemistä asian kanssa, vaikka se onkin kuulemma kohentunut minun kanssa olemisesta. Se kuukausi poissaoloa taisi sikäli tehdä osansa, epäilen.
Ammattiapua ei ole hankittu. Asiasta tietää ainakin tyttöystäväni äiti ja minä.
Välillä on tosi vaikea viedä sen ajatuksia minnekkään kun se on niin masentuneen oloinen ja sosiaalisesti huomattavasti tavallista passiivisempi:( mutta yritettävä on!