Miksi myydä vanha koira????

Näinhän se on. Itselläni on yli 10 vuotias, ja pahaa tekee, kun näkee sen ikäisistä myynti-ilmoituksia. Kyllä vanhan pitää saada olla tutussa ympäristössä omiensa seurassa.

Meillä vanha on 10v ja nuori puolitoista-vuotias. Vanha narttu saa nauttia eläkepäivistään rauhassa rakastavan perheen parissa ja nuori koira vastaa perheen reippaasta ja iloisesta liikunnasta. Molemmat meidän mielestä maailman parhaat koirat. Emme luopuisi mistään hinnasta.

Ymmärrän aloittajan perusidean mutta täytyy kommentoida että jos ei tiedä mitä siellä myynti-ilmoituksen takana on turha alkaa moralisoimaan.

Nuorille asiat ovat aina kovin mustavalkoisia. On oikein ja on väärin. Mutta välissä on harmaata ja joskus on tehtävä näitä vaikeita päätöksiä ja se koira ehkä päätyy myytäväksi.

Syynä voi olla ihminen joka ei enään pysty huolehtimaan koirasta (allergia, sairaus, vanhuus) tai mikä tahansa syy.
Koira on koira, jos uusi koti on hyvä se kiintyy uusiin ihmisiin ihan yhtälailla ja nauttii takuulla niistä eläkepäivistään uudessakin kodissa.
Jos minulle nyt kävisi jotain niin että en pystyisi huolehtimaan koirastani ilman muuta etsisisin sille uuden kodin enkä missään tapauksessa veisi pirteätä elämästä nauttivaa koiraa piikille.

Kun olin lapsi meidän perheen ensimmäinen koira oli labukka jonka omistaja joutui rullatuoliiin. Arvovaltainen 9-vuotias herra josta tuli kaikkien rakastama ensimmäinen koira. Ja kyllä se koirakin meitä rakasti ja eli meidän seurana pitkänä elämän nauttien rapsutuksista, isännän kanssa metsällä olosta, keittiössä ruokaa kerjäten. En usko sekunttiakaan että tämä koira olisi kärsinyt siitä että se tuotiin meille sen sijaan että se olisi viety piikille.

Ihmettelen myös koiran omistajaa
joka MYY veteraani-iässä olevan koiransa ?!
Minusta olisi lopetuspiikki paikallaan ja päästä
vanhus lepoon kuin stressaannuttaa vanhusta ja miten vanhus jaksaa oppia uuden kodin metkut ja menemiset ? NYYH...

vaikka perhettä, johon on juuri syntynyt lapsia, ja selviää että he ovat allergisia, tai jopa astmaatikkoja. Kumman asetat siinä tilanteessa etusijalle, oman lapsesi vai oman koirasi?

Niin joillekkin vaan on helpompi välttää se vastuu koiran vanhuudessa viimeiseen lepoon armahduksesta. On varmaan helpompi kuvitella koiransa elävän ikuisesti.

Minulla oli koira, jolle oli ikää minulle tullessaan kertynyt jo kuusi vuotta, jota moni pitää myös jo iäkkäänä.
Mutta meilleppä annettiin yhteisiä vuosia yhdeksän, melkein kymmenen vuotta. Eli voidaan siis sanoa, että keskiverto koiran iän verran. Rotu oli länsisiperianlaika. Eli ei ollut kyseessä mikään ihan "pikkumoppe".
Rakkaudella muistelen "tippa linssissä" jo edesmennyttä vanhaa ja rakasta ystävääni, jonka saatoin sateenkaarisillalle koiran ollessa 15-vuotias. :´(

koiralle kuuluu vanhuudenpäivät ja hoito, kuten vanhuksillekin.tosin vanhustenhuolto.. no...
, mutta ei pidä sitten otta mitöään koiraa, jos ei sitä jaksa katsoa mahdollisesti vanhna ja kenties jotekin sairaana.itselläni on 13.5 vuotias koira ja on sydänvikaa ilmennyt jo vuosia sitten , mutta hänellä on "nitrot" ja lääkkeitä annetaan kaksi kertaa päivässä.