Jos joku tykkää tästä kyttyrää niin olkaa hyvä mutta:
en ikinä tajua, miten joku voi luopua vanhasta koirastaan - myydään 10 vuotias narttu, myydään 9 vuotias kiltti poikakoira.
Jos koira on ollut niin kauan perheessä niin miten helvetissä se voidaan myydä kun se tulee vanhaksi?
Säästetään kulut kun joutuu viemään piikille ja saa vielä vähän taskurahaakin jos joku tollo niin vanhan koiran ostaa, vai?
Hävetkää te ihmiset, jotk kehtaatte myydä vanhaa koiraa, se on vanhuutensa ansainnut kuten mekin.
en ikinä tajua, miten joku voi luopua vanhasta koirastaan - myydään 10 vuotias narttu, myydään 9 vuotias kiltti poikakoira.
Jos koira on ollut niin kauan perheessä niin miten helvetissä se voidaan myydä kun se tulee vanhaksi?
Säästetään kulut kun joutuu viemään piikille ja saa vielä vähän taskurahaakin jos joku tollo niin vanhan koiran ostaa, vai?
Hävetkää te ihmiset, jotk kehtaatte myydä vanhaa koiraa, se on vanhuutensa ansainnut kuten mekin.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Näinhän se on. Itselläni on yli 10 vuotias, ja pahaa tekee, kun näkee sen ikäisistä myynti-ilmoituksia. Kyllä vanhan pitää saada olla tutussa ympäristössä omiensa seurassa.
Joo, antaa vanhuksen vanheta rauhassa... ;) Itellä nytten 5 vuotias koira ja pentua olen hankkimassa. En ikinä möisi koiraani, kun se vanhenee. Toisaalta jos jonkun on pakko luopua lemmikistä (allergia, sairaus tms.), niin koirasta kuin kissasta, tai vaikka kilpikonnasta, niin ainakin itse tahtoisin sen uuteen hyvään kotiin, vaikka jollekin tutulle. En ainakaan kehtaisi itseni takia lemmikkä tappaa. Että ei se välttämättä johdu rahanpuutteesta yms. vaan taustalla saattaa olla hyväsydäminen ihminen, jonka on luovuttava vanhasta kaveristaan esim. uuden elämäntilanteen vuoksi.
jos koira on tosiaan jo vanha esim. yli 8 vuotias ja siitä joutuisin luopumaan niin kyllä itse veisin piikille ennen kuin laittaisin myyntiin tai antaisin jollekin.
Voi olla itsekästä mutta silti.
Meillä vanha on 10v ja nuori puolitoista-vuotias. Vanha narttu saa nauttia eläkepäivistään rauhassa rakastavan perheen parissa ja nuori koira vastaa perheen reippaasta ja iloisesta liikunnasta. Molemmat meidän mielestä maailman parhaat koirat. Emme luopuisi mistään hinnasta.
sama tilanne ja mukavaa on , niin koirilla , kuin isännällä ja emännällä...
Ymmärrän aloittajan perusidean mutta täytyy kommentoida että jos ei tiedä mitä siellä myynti-ilmoituksen takana on turha alkaa moralisoimaan.
Nuorille asiat ovat aina kovin mustavalkoisia. On oikein ja on väärin. Mutta välissä on harmaata ja joskus on tehtävä näitä vaikeita päätöksiä ja se koira ehkä päätyy myytäväksi.
Syynä voi olla ihminen joka ei enään pysty huolehtimaan koirasta (allergia, sairaus, vanhuus) tai mikä tahansa syy.
Koira on koira, jos uusi koti on hyvä se kiintyy uusiin ihmisiin ihan yhtälailla ja nauttii takuulla niistä eläkepäivistään uudessakin kodissa.
Jos minulle nyt kävisi jotain niin että en pystyisi huolehtimaan koirastani ilman muuta etsisisin sille uuden kodin enkä missään tapauksessa veisi pirteätä elämästä nauttivaa koiraa piikille.
Kun olin lapsi meidän perheen ensimmäinen koira oli labukka jonka omistaja joutui rullatuoliiin. Arvovaltainen 9-vuotias herra josta tuli kaikkien rakastama ensimmäinen koira. Ja kyllä se koirakin meitä rakasti ja eli meidän seurana pitkänä elämän nauttien rapsutuksista, isännän kanssa metsällä olosta, keittiössä ruokaa kerjäten. En usko sekunttiakaan että tämä koira olisi kärsinyt siitä että se tuotiin meille sen sijaan että se olisi viety piikille.
Ihmettelen myös koiran omistajaa
joka MYY veteraani-iässä olevan koiransa ?!
Minusta olisi lopetuspiikki paikallaan ja päästä
vanhus lepoon kuin stressaannuttaa vanhusta ja miten vanhus jaksaa oppia uuden kodin metkut ja menemiset ? NYYH...
vanhuksille muuten sama homma, siis ihmisvanhuksille, koska siihen on trerveydenhuolto jo muutekin menemäss.vanhat ja sairaat pois yhteiskunnasta ....
vaikka perhettä, johon on juuri syntynyt lapsia, ja selviää että he ovat allergisia, tai jopa astmaatikkoja. Kumman asetat siinä tilanteessa etusijalle, oman lapsesi vai oman koirasi?
koira on tärkeä, kuten lapsi. kysymys on tässä vanhasta koirasta ja kyllä koirasta, kuin koirasta täyttyy allergia perheessää luopua.
Niin joillekkin vaan on helpompi välttää se vastuu koiran vanhuudessa viimeiseen lepoon armahduksesta. On varmaan helpompi kuvitella koiransa elävän ikuisesti.
Minulla oli koira, jolle oli ikää minulle tullessaan kertynyt jo kuusi vuotta, jota moni pitää myös jo iäkkäänä.
Mutta meilleppä annettiin yhteisiä vuosia yhdeksän, melkein kymmenen vuotta. Eli voidaan siis sanoa, että keskiverto koiran iän verran. Rotu oli länsisiperianlaika. Eli ei ollut kyseessä mikään ihan "pikkumoppe".
Rakkaudella muistelen "tippa linssissä" jo edesmennyttä vanhaa ja rakasta ystävääni, jonka saatoin sateenkaarisillalle koiran ollessa 15-vuotias. :´(
koiralle kuuluu vanhuudenpäivät ja hoito, kuten vanhuksillekin.tosin vanhustenhuolto.. no...
, mutta ei pidä sitten otta mitöään koiraa, jos ei sitä jaksa katsoa mahdollisesti vanhna ja kenties jotekin sairaana.itselläni on 13.5 vuotias koira ja on sydänvikaa ilmennyt jo vuosia sitten , mutta hänellä on "nitrot" ja lääkkeitä annetaan kaksi kertaa päivässä.
Aloittajalla on mielestäni hyvä pointti. Elämä ei aina ole mustavalkoista ja varmasti löytyy paljon syitä minkätakia vanhoista koirista luovutaan.
Mutta...miksi vanhoja koiria myydään? Miksi niitä ei voi luovuttaa(ilmaiseksi) uudelle omistajalle tai antaa jollekkin yhdistykselle, joka etsii uuden kodin?
Törmäsin joku aika sitten ilmoitukseen, jossa myytiin 9v saksanpaimenkoira-urosta hintaan 900e. Mikähän on sen taustalla oleva syy? Onko tarkoitus löytää vanhalle koiralle mahdollisimman hyvä koti vai myydä se semmoiseen kotiin mistä saa mahdollisimman paljon rahaa irti..väliäkö sillä onko se hyvä koti vai ei.
Yritän vain tarkoittaa sitä, että mielestäni on parempiakin tapoja luopua koirasta kun myydä se sikahintaan jollekkin. Muitakin ratkaisuja löytyy.