VÄLILIHA

Eli itse leikkaus ei tuntunut missään...

ei tuntunut yhtään, ei todellakaan huomannut että mitään tapahtui...Eli ykkönen kipuasteikolla.

Minua ei niinkään hirvitä se leikkauksen aikainen kipu - eiköhän siinä tilanteessa kipua ole muutenkin niin paljon, että yhden lihaksen katkaiseminen saksilla ei tunnu enää miltään...

Minua hirvittää se kipu jälkeenpäin! Asteikolla 1-10, kuinka kipeä välilihanleikkaus oli synnytyksen jälkeisinä päivinä/viikkoina?

siinä vaiheessa missään tai korkeintaan hieman helpottaa kun se antaa tilaa vauvalle lisää ja kiristys pienenee.

Jokatapauksessa vähemmän kuin joku rakon repeämä se on varmaa..

En edes huomannut. Kätilö jotain mainitsi että pitää leikata. Kohta kysyin että koska te sen leikkaatte, niin sanottiin että ollaan jo leikattu :D
sain muistaakseni jonkinlaisen paikallispuudutuksen, mutta sitä ei muiden synnytyskipujen lisäksi huomaa pienempiä kipuja.
ainoastaan muistan pientä kirvelyä sen leikkauksen jälkeen ponnistusvaiheessa. Mutta se oli pientä.

Paljon pahempaa on kipu, jos paikat repeää kun ei leikata.

välilihan arpi kutiaa joskus vieläkin vaikka synnytyksestä on melkein 18 vuotta.

Mä en tuntenu ollenkaan,kun paikat puudutettiin.Itseasiassa minulle ei edes sanottu että tehtiin episiotomia.Huomasin vasta kotiuduttuani,kun katselin neuvolakorttia,johon oli merkattu toimenpiteisiin episiotomia.

Ei tuntunut miltään, kun puudutettiin. Toipuminen siitä sen sijaan vei n. 3kk. Kuukauden jouduin syömään särkylääkettä useita kertoja päivässä, sen jälkeen satunnaisemmin. Vielä 3kk jälkeen ajoittain pakottelua, seksiin pystyin siinä vaiheessa ekan kerran. Alkuun ei pystynyt kunnolla istumaan, sairaalassa reikätyynyllä ja kotona toisella kannikalla. Toinen synnytys lähestyy, ja eniten pelkään juuri episiotomiaa, jos nyt ei puhuta vauvasta. Tietysti on tilanteita, jossa episiotomia pelastaa pahoilta repeämiltä, mutta usein repeämät, kun eivät ole vaikeimmasta päästä, paranee nopeammin kuin leikattu haava. Eikä episiotomia aina pelasta repeämiltä. Tosin vauva on joskus saatava pian ulos ja on sen takia leikattava.

rehellisesti mä en edes tajunnu/tienny että se leikattiin mulla! muistaakseni näin vilaukselta veitsen mutta se siitä. en edes tuntenu kun laittoivat puudutuksen ennen leikkausta ellei se sit ollu se leikkaus joka tuntu siltä kun olis kylmää vettä liruttanu ohuesti eli sellanen kylmän tuntunen viiva tuntu tulevan jossai vaiheessa enkä tosiaan ole yhtään varma oliko se se leikkaus :D

kipuaste mulla kun se leikattiin siis oli 0!

...koska kaikki muu sattui niin paljon. Halusin vauvan ulos ja äkkiä, siinä ei pienet viillot sattuneet! Heti viillon jälkeen tuli supistus ja sitten taas piti ponnistaa.

synnytyksessä leikattiin väliliha ja totta puhuen en edes huomannut sitä. Kysyin, milloin se napsaistaan ja kätilö sanoi, että se meni jo! Puudutetiin hyvin ja muu venymiskipu peitti varmaan leikkauskivun.

ei kai se voi sattua, jos puudutetaan. Minulta leikattiin puuduttamatta ekassa synnytyksessä ja kipuasteikolla se oli 10 plus - siis järkyttävä kipu verrattuna varsinaiseen synnytykseen, vaikka tyttö tulikin käsi ojossa. Seuraavissa en antanut leikata, koska mitään kivunlievitystä en käyttänyt, enkä tarvinnut.
Jälkihoito näiden kahden välillä: se leikattu oli todella kipeä ja pitkään, tuskin pystyi istumaan ja taas se luonnollinen repeämä, vaikka oli toisen asteen,niin ei tuntunut lainkaan haittaavan elämää.

Itse en huomannut että leikattiin, eli ei siis tuntunut missään. Synnytyksen jälkeen alkoi synnytyslääkäri pistelemään jotain neulaa alapäässä ja ihmettelin että mitäs nyt tapahtuu, niin sitten vasta kuulin että oltiin välilihaa vähän leikattu ja jouduttiin 3 tikkiä laittamaan. Mutta taitaa tämäkin olla aika henkilökohtaista että sattuuko vai ei... ompeleminen kyllä pistele vähän mutta kyllä sen kesti reippaasti =)

väliliha leikataan vauvan venyttäessä sitä jo, eli en edes tuntenut sitä. Repesin lisäksi pahasti, sen tunsin, mutta adrenaalimyrsky piti kivun kurissa. Repeämän ompelu sattui ihan sairaasti, kun puudutteet ei tehoa häpyhuuliin, välilihan ompelu oli ihan OK. Sama juttu toipumisen suhteen, väliliha lähinnä jomotti, kirveli tietenkin ekoina päivinä WC-käynneillä (suihku auttoi siihen), mutta parani ihan siedettävästi. Muut vauriot oli paljon pahempia ja parani hitaammin.

Ei sattunut - koko alapää oli muutenkin jo kipeä, eli leikkaus ei erikseen tuntunut miltään. Ennen leikkausta ei ehditty puuduttaa eikä mulla ollut muutenkaan mitään kivunlievitystä. Ja repeämäkin tuli kaupan päälle vaikka leikattiin. Se ompeleminen tuntui inhottavimmalta koko toimituksessa...yök.

Kipuaste mielestäni 1

En edes huomannut välilihan leikkaamista, eli itse leikkaaminen 1. Mut paikat oli kyllä hellinä muutaman viikon.. ei kylläkään mitään sietämätöntä kipua. Ja itse olen äärimmäisen kipuherkkä tapaus :)

Hei, olen leikkaus- ja veitsikammoinen. Jo ajatus koko asiasta saa minut voimaan todella pahoin.

Vastaan tähän siksi, että aiemmista vastauksista voi joku vasta synnyttämään menossa oleva luulla, että se on lähes välttämätön toimenpide. Näin ei kuitenkaan ole vaan esim. naistenklinikalla sitä ei käsittääkseni tehdä enää kuin silloin jos se on välttämätön, joissain sairaaloissa väliliha leikataan rutiininomaisesti kuitenkin n. 90 % synnyttäjistä.

Minulla kaksi synnytystä takana, kummassakaan en antanut leikata välilihaa enkä toisessa suostunut edes ponnistamaan ennen kuin kaikki ne välineet, joita kätilö käyttää toimenpiteessä oli nostettu pois jalkopäästäni tarpeeksi kauas sivupöydälle.

Sitä vastoin pyysin kätilöä painamaan välilihan aluetta kuumaan veteen kastetulla pyyhkeellä, olin kuullut että se ajaa saman asian ja näin esim. naistenklinikalla jo moni kätilö tekee. Se todella auttoi!

En revennyt kummassakaan synnytyksessä kuin pieniä nirhaumia, joihin ei tarvittu edes tikkejä, olin myös parissa päivässä entisessä kunnossa.

Välilihan leikkaus on toki välillä tarpeen, mutta se ei tosiaan aina estä repeämistä vaan voi edesauttaa repeämistä pahimmillaan peräaukkoon asti. Olemme tietysti kudostyypiltämme hyvin erilaisia ja omani on joustava, myöskään raskausarpia ei tullut ensimmäistäkään eli kudokseni joustavat. Ystäväni taas repesi hyvin pahoin ja myös raskausarpia tuli paljon. Eli kyseessä kuitenkin tapauskohtainen asia, mutta halusin vain kertoa, että leikkaus on hyvin usein turha ja parantuminen siitä voi olla hidasta.

välilihan leikkausta ollenkaan, haavan ompeleminen tuntui hieman ikävältä, mutta siinäkin paikkoja puuduteltiin. Ei sitä tarvitse ainakaan pelätä ja monesti se on hyvä tehdä kuitenkin. Itellä poikaa jouduttiin avustamaan imukupilla, joten sillä vältettiin muut repeämät. Paikat parani parissa viikossa.

mulle kätilö meinas, et ei tarvii leikata ku näyttää niin pehmeältä et antaa kyllä periksi. No ei sitte antanu. Mut ku alettiin sitä leikkaamaan nii oli jo paikat niin tiukalla ettei kätilä saanu enää saksia väliin vaan joutui odottamaan et repes seuraavassa ponnistuksessa ja leikkas vasta sitte ja kyllä siinä huuto pääsi. Jälkeenpäin leikkaushaava ei ollu kipeä mut nuo repeämät oli ihan kamalat kaks viikkoa, jopa suihkuttaminen sattu ihan hirveästi.

Itellä ei ole leikattu mutta kerran näin dokumentin kun nainen synnytti ja kun väliliha siinä hötäkässä leikattiin niin kyllä hän huusi kivusta.

mutta niiden ja repeämien ompelu=elämäni pirullisin kokemus. Kiristys túntui vielä kuukauden päästä.(en voinut kumartua kokonaan)

Multa leikattiin väliliha, enkä kyllä muista että se olisi siinä synnytyksen tohinassa sattunut. Kätilö puudutti leikkausalueen ja kun alue oli puutunut, hän kertoi seuraavan ponnistuksen yhteydessä leikkaavansa hieman. En tuntenut leikkaamisesta johtuvaa kipua siinä ponnistaessa, mielestäni se oli ihan pikku juttu ja hyvä juttu, sillä muuten olisin saattanut revetä todella pahastikin. Ja epparihaava parani minulla ainakin hyvin.

Mulla kutiaa 25vuotta sitten leikattu väliliha arpi!! Uskomatonta oikeasti. Olen nyt lähenemässä vaihdevuosia. Alapää kuiva ja tuo arpi tosiaan kutiaa. En tiedä miksi ja mitä tehdä. Nukun ilman alkkareita😀