Mielenterveyttä ja itsetuntoa koetellaa, 30vuotiaan biologinen kello käy. Kateellisena ja surullisena katselen muiden vauvoja, ja kartan lapsi perhe kavereita suruni vuoksi. Minulla ei ole lapsia, miehellä 1 poika 10v. Mieheni on teettänyt aikoinaan sterilisaation.
Onko kellää sen purkamisesta kokemuksia? ja mitä eteen jos purku ei onnistu, (putket arpeutuneet)??
Mistä ensimmäiseksi neuvoja kyselemään, apua hakemaan??
Onko kellää sen purkamisesta kokemuksia? ja mitä eteen jos purku ei onnistu, (putket arpeutuneet)??
Mistä ensimmäiseksi neuvoja kyselemään, apua hakemaan??
Vastaukset 9
Vanhimmat
en usko että miehesi suostu siihen.
meillä oli x:än kanssa sama ongelma hän kävi kerran lääkärissä kanssani ja piste ei kehtanut jatkaa...
nyt olen onnelisesti naimisissa normaalin miehen kanssa!!
en hyväksy enää sellaista miesta joka on tehnyt muiden kanssa lapsi ja on tehnyt sterilisaation. koska se on aikoinaan tehty siksi että entinen muijan ei olisi tarvinut popsia e-pillarit koska nimittäin ne ovat vaarallisia.
hyvää tapaa varmistaa että mies ei saa lasta uuden kumppanin kanssa tulevaisuudessa.
noin hölmöjä ukkoja en enää huoli.
voiko mitään tehdä. Käsittääkseni miehen sterilisaatio on lopullinen. Siksi sterilisaatio yleensä tehdään naiselle, vaikka toimenpide on hankalampi.
Kyllä naisen sterilisaatio on vaikempi purkaa. Myös toimenpide hankalampi, kuten sanoit.
Syytä miettiä, miksi siitä huolimatta naisten sterilisaatio yleisempää...
Itselläni tuntui olevan riittävästi lapsia ja ikääkin alkoi jo olla, joten ei muuta ku sterilisaatio mulle. Mieshän voi siittää vaikka loppuikänsä.
miehen sterilisaatio on teknisesti helpompi purkaa, niin hedelmällisyys palautuu harvemmin hylkimisreaktion takia.
Miksi mies pitäisi steriloida, kun vaimo voidaan steriloida viimeisen synnytyksen yhteydessä samalla sairaalareissulla kätevästi? Vaimolla on sterilisaatioon suurempi motiivi, koska hänen terveytensähän kärsii uusista raskauksista eikä miehen.
Sitä paitsi, silloin vältytään sellaisiin ongelmiin, mihin ap on joutunut, jos steriloitu mies avioituu uudestaan.
Mieheni on valmis purkamaan sterilisaation.
Asioilla ja elämän tilanteilla on omat aikansa ja paikkansa. Katkeruus menneen elämän toimintaan ei ole ratkaisu....
En halua ajatellakaa että hylkäisin todella toimivan parisuhteen romukoppaan. Voihan se olla etten minä voisi edes raskaaksi tulla!! Minulla ei ole koskaa ollu raskauksia ei keskenmenoja,aborteista puhumatakaan. Jotenkin haluaisin varmistaa myös oman hedelmällisyyteni, onko siihen jotain testejä?
Tk.n lekuri minulle kerran huonolla suomen kielellä tokaisi että rouvan paikat ja tila ovat sellaiset että lapsen tekoo saattaa tarvita hormonaalista apua..
Sekin mietityttää mitenkähän siimahäntien on käynyt usean vuoden kelluttuaan pussissa, ilma ulospääsyä?
on kulunut riittävän vähän aikaa. Ajan myötä ne putkien päät ikään kuin karkaavat kauemmas toisistaan. Tietysti tulos ei ole taattu vaikka ne saataisiinkin yhdistettyä. Mun miehelle tehtiin se purkuoperaatio. Ei tajuttu ettei se kenties onnistu hyvin. Sperma-analyysin tulokset olivat musertavan huonot. Kerettiin jo olla ihan varmoja ettei me "luomu" lasta saada. Meitä kumminkin onnisti, tulin raskaaksi ihan yllättäin, ilman tähtäilyjä ja ilman hoitoja. On myös mahdollista "imaista" ruiskulla mieheltä siemennestettä suoraan kiveksestä ja hedelmöittää munasolu siten. Miettikää ja kysykää neuvoja esim. väestöliitosta.
lapsenteko on puolet toimivasta yhdessa olosta.
mitä sellaisella miehella teke jos siitä ei ole mihinkään??
vaikka hoidat itseasi se ei yksin toimi.
tiedän hyvin että hyvää suhdekaan ei kestä sitä että miehellä on lapsi ja itse et saa kokea sitä onnea joka mies on kokenut x:n kanssa.
Heh! Kuule t..r...h
Kyllä mun miehellä ainakin on mulle "tekoa". Lyö taulujeni naulat seinään ;) Kannattaisikohan sinun provoilla jossain vähemmän sensitiivisyyttä vaativilla palstoilla?
parisuhteeseen omat ajatukset.. Jos tosiaan jättäsit noi neuvonnat muihin pilipali osastoille ;) niitähän nettii mahtuu. Äläkä huolta kanna kyllä meillä on aika sutinaa vällyjen välis, monen vuoden jälkeenkin..
Asiasta haluan tietoja käytännön kokemuksista enkä mitää exän tai parisuhteen mollaus rallatusta.. Entinen elämä kun ei haihdu parisuhteen alettua mihinkää ja hyvä nii jos menneistä on osattu oppia ottaa.. On hioutunut timanntti mulla valmiina.. Jos ei onnistu nii on muitakin mahkuja, hoivaamisvietti tyydyttyy, esim. sijaisperheellisyys.. Minusta sekään ei ole niin pois suljettu, kun on avara mieli nii ei toisten lapset niitä kakaroita ole.. eikä sen huonompia..
Kiitos asiallisista vastauksista, tsempistä ettei tarvitse kirvestä kaivoon heittää.