Apua! Olen raskaana, viikoilla 24 4. Sain tietää raskauteni verrattain myöhään, mutta aborttiin olisi vielä mahdollisuus. En kuitenkaan halunnut tähän ja ajattelin, että sopeutuisin lapsen saamiseen. En ole sopeutunut. Tiedän etten halua lasta. Tunnen ajoittain jopa vihaa sisälläni kasvavaa olentoa kohtaan (ehkä olen vain masentunut). Vauvan liikkeet eivät herättäneet minussa mitään äitiyttä.
Ymmärrän nyt, etten taida haluta pitää lasta vaikka alussa ehkä salaa toivoinkin, että voisin. En mä vaan halua. En mä vaan olis hyvä äiti. Eikä lapsellani olisi edes isää. MUTTA adoptiosta en tiedä mitään.
Kysymyksiä:
1) Voinhan vielä antaa lapseni adoptioon, vaikka en ole neuvolasta asiasta puhunutkaan? Nyt nimittäin jatkuvasti puhutaan siitä, että kun lapsi tulee kotiin jne.
2) Miten KELAn kanssa tulee toimia ja täytyykö minun olla äitiyslomalla se 3kk? Eihän lapsi vain ole minulla sitä aikaa? Missä lapsi on? Uusilla vanhemmilla?
3)Onko Suomessa mahdollista adoptoida niin, että saisi tietää kenelle lapsi menee? En haluaisi tietää paljon/olla mukana lapsen elämässä. Haluaisin ainoastaan ehkä kuvan joskus (kerran vuodessa) ja isona tietää mikä hänestä tuli jne. Ennen kaikkea tietää, että lapsella on kaikki hyvin. (Vaikka varmasti on joka tapauksessa)
4) Voinko valita adoptiovanhempia? Tai voinko antaa lapsen jonkun sijaishoitoon, mutten itse olisi elämässä mukana ja juridisesti voitaisiin sitten myöhemmin adoptoida perheeseen? Salaa haluaisin ehkä vaikuttaa siihen kuka lapseni saa, että olisi jotain samoja elämänarvoja jne.
Olisin todella kiitollinen vastauksista.
Ymmärrän nyt, etten taida haluta pitää lasta vaikka alussa ehkä salaa toivoinkin, että voisin. En mä vaan halua. En mä vaan olis hyvä äiti. Eikä lapsellani olisi edes isää. MUTTA adoptiosta en tiedä mitään.
Kysymyksiä:
1) Voinhan vielä antaa lapseni adoptioon, vaikka en ole neuvolasta asiasta puhunutkaan? Nyt nimittäin jatkuvasti puhutaan siitä, että kun lapsi tulee kotiin jne.
2) Miten KELAn kanssa tulee toimia ja täytyykö minun olla äitiyslomalla se 3kk? Eihän lapsi vain ole minulla sitä aikaa? Missä lapsi on? Uusilla vanhemmilla?
3)Onko Suomessa mahdollista adoptoida niin, että saisi tietää kenelle lapsi menee? En haluaisi tietää paljon/olla mukana lapsen elämässä. Haluaisin ainoastaan ehkä kuvan joskus (kerran vuodessa) ja isona tietää mikä hänestä tuli jne. Ennen kaikkea tietää, että lapsella on kaikki hyvin. (Vaikka varmasti on joka tapauksessa)
4) Voinko valita adoptiovanhempia? Tai voinko antaa lapsen jonkun sijaishoitoon, mutten itse olisi elämässä mukana ja juridisesti voitaisiin sitten myöhemmin adoptoida perheeseen? Salaa haluaisin ehkä vaikuttaa siihen kuka lapseni saa, että olisi jotain samoja elämänarvoja jne.
Olisin todella kiitollinen vastauksista.
Vastaukset 30
Vanhimmat
mieti tarkasti, miten menettelet. Etkö tosiaan voi pitää lastasi itse? Silloin lapsella olisi ainakin oma äiti, vaikkei isää olisikaan.
Jos taas päädyt adoptioon antamiseen, niin muista, että menetät kaikki oikeutesi lapseen. Adoptiovanhempien kanssa voi tietysti yrittää sopia kuvista tms, mutta heillä ei ole minkäänlaista lakisääteistä velvollisuutta minkäänlaiseen yhteydenpitoon, ei edes kuvien lähettämiseen. Et voi valita adoptiovanhempia, vaan sosiaaliviranomaiset tekevät valinnan. Toivomuksia voit tietysti esittää.
Voit tietysti antaa lapsesi sijaishoitoon, se on suositeltavampaa, jos olet epävarma adoptiosta. Voit silloin säilyttää yhteyden lapseen ja käydä häntä katsomassa.
Äitiyslomalla täytyy sellaisessa tapauksessa olla vain kuusi viikkoa, jos lapsi on jonkun muun hoidossa (tai syntyy kuolleena). Synnytyksestä toipuminen kestää vähintään tuon kuusi viikoa.
Itse kanssa adoptiosta sijoitukseen olen päätynyt, että voisin jotenkin pysyä tietoisena lapsesta.
Mulla olisi syyskuussa laskettuaika ja vasta elokuussa synnärin sossun ja lastiksen kaa palaveri. Olisin itse halunnut että vauvalle löytyy koti ENNEN synnytystä, mutta välillä tuntuu ettei tässä ole edes tarkoitus etsiä sitä, vaan ollaan varmoja että pidän vauvan.
Kelaan olen laittanut kaikki laput kuten "normaali" odotuksissakin, ja äitiyspakkauskin tuli kesäkuussa.
Adoptiossa ainakin on pakollinen 3 kk harkinta aika ennen kuin edes voit kirjoittaa nimeäsi papereihin. -siis vauvan syntymän jälkeen.
Tuntuu kanssa niin hassulta kun kaikki puhuvat "Sitten kun vauva tulee niin sitä ja tätä.." Vaikka olen sanonut alusta asti etten voi pitää tätä lasta, siihen ei vaan yksinkertaisesti ole mahdollisuutta. ENKÄ tahdo että tämä lapsi joutuisi asumaan kanssani ja itse hoitaisin hänet kuin mikäkin robootti.
Rakastan tätä pientä ihmistä joka sydämeni alla kasvaa ja tahdon hänelle vain parasta.
Tässä ei nyt ollut niinkään vastauksia kysymyksiisi, mutta tahdoin vain kertoa sen mitä tähän mennessä tiedän, elokuussa sitten lisää..
1) Voit ottaa adoption puheeksi vaikka vasta synnytysosastolla, mitään aikarajaa ei ole. Mutta sinun itsesi kannalta olisi parempi, jos puhuisit avoimesti ajatuksistasi neuvolassa. Terveydenhoitaja ohjaisi sinut silloin sellaisen ihmisen luo, joka kertoisi sinulle eri vaihtoehdoistasi. Saisit aikaa harkita asiaa fakta-pohjalta. Se, että käyt keskustelemassa sossun kanssa adoptio/sijaisperhemahdollisuudesta ei tarkoita sitä, että sinun olisi luovuttava lapsestasi (jos päädytkin pitämään hänet itse). Monesti auttaa kun vaihtoehdoista voi keskustella jonkun muun kanssa/sellaisen ihmisen kanssa joka tietää asioista.
2) Kelaan liityvistä asioista saat tietoa myös sossulta. Äitiysloma on oikeus, ei velvollisuus. Sitä ei ole pakko pitää.
Adoptioissa lapsi sijoitetaan sijaisperheeseen/lastenkotiin äidin harkinta-ajaksi. Suomen lain mukaan äidillä on minimissään 8 viikon (voi siis olla paljon pidempikin) harkinta-aika, jonka jälkeen hän voi vasta allekirjoittaa suostumuksensa adoptioon. Äidin allekirjoituksen jälkeen lapsesta ilmoitetaan tuleville adoptiovanhemmille ja he saavat hakea laspen sijaisperheestä/lastenkodista luoksensa.
Jos päädyt sijaisperhevaihtoehtoon, lapsi pyritään sijoittamaan sijaisperheeseensä (jos vain vanhemmat löytyvät, sillä sijaisvanhemmista on pulaa) suoraan synnytyssairaalasta. Tälläisessäkin tapauksessa olisi hyvä, että ottaisit asian puheeksi jo neuvola-aikana, sillä sopivien sijaisvanhempien löytäminen asioiden järjesteleminen ottaa oman aikansa.
3) Suomessa on olemassa ns. avoin adoptio mahdollisuus. Tämä tarkoittaa sitä, että tiedät missä lapsesi asuu, ketkä ovat hänen adoptiovanhempansa, voit halutessasi tavata adoptoivat vanhemmat ennen adoptiota ja sopimuksen mukaan pitää lapseen yhteyttä. Suomessa on olemassa useita adoptoivia pariskuntia, jotka ovat halukkaita tälläiseen avoimeen adoptioon. Adoptiota varten sinun tulee saada ns. adoptioneuvontaa, jossa kerrotaan sinulle adoption vaikutuksista. Voit ottaa silloin puheeksi toiveesi avoimesta adoptiosta.
4) Adoptiovanhempia et voi itse valita, vaan vanhemmat valitaan lapselle sosiaalihoitajien kokouksessa. Sen sijaan pystyt vaikuttamaan vanhempien valintaan hyvin pitkälle. Voit esimerkiksi määritellä millaiset vanhemmat haluaisit: heidän asumismuotonsa, asuvatko he kaupungissa/maalla, onko kotieläimiä, heidän harrastuksensa, ovatko he musikaalisia/liikunnallisia yms, heidän koulutustasonsa, ikäryhmänsä, uskonnollisuutensa, elämänarvonsa, heidän arvostuksen kohteensa (esim. arvostavat luontoa, koulutusta, kotiäitiyttä, jne). Ihan kaikenlaisia asioita voi esittää toiveena. Odottavia pariskuntia on satoja, joten kyllä niiden joukosta löytyy kuvaustasi vastaava pariskunta. Sosiaalihoitajat ovat tavanneet pariskunnat henkilökohtaisesti useita kertoja pitkän neuvontaprosessin aikana, joten he tietävät pariskuntien heikkoudet ja vahvuudet. Ja tosiaan voit halutessasi pyytää tavata pariskunnan henk.koht. ennen adoptiota.
Myös sijaisperhemahdollisuus on aina olemassa, jos haluat olla aktiivisesti mukana päättämässä lapsesi asioista tai et ole varma päätöksestäsi. Adoptiossahan lapsen huoltajuus siirtyy adoptiovanhemmille kun taas sijaisperheessä lapsen huoltaja olet sinä. On aivan mahdollista, että myöhemmin sijaisvanhemmat haluaisivat adoptoida lapsesi (jos sitä itse haluat). Sijaisvanhempiakaan et valitettavasti saa itse valita, elleivät he sitten ole esim. joku sukulaisperheesi, jota itse ehdotat sijaisperheeksi.
Toivottavasti näistä oli apua! Tärkeätä olisi kuitenkin, että rohkeasti ottaisit asian esille neuvolassa. Terkkarin tehtävänä ei ole moralisoida (jos sitä pelkäsit), vaan ohjata sinut eteenpäin keskustelemaan tilanteestasi ja vaihtoehdoistasi.
Hei! Kun näet vauvan, pidät sylissä ja hoidat häntä et enää halua antaa häntä pois! Niin tapahtuu vain, kun on pakko. Silloin kun äiti ei kerta kaikkiaa voi lasta pitää kuten esim. kehitysmaissa.
T: Onnellinen adoäiti
on turha puhua luovuttavalle äidille. Näytä minulle laki avoimesta adoptiosta?
Lakimme ei tosiaankaan tunne mitään avointa adopiota. Ei se kuitenkaan tunne mitään suljettuakaan adoptiota. Suomen laissa (Laki lapseksiottamisesta) puhutaan vain adoptiosta. Se jättää lasta toisten hoitoon antavalle ihmiselle kolme vaihtoehtoa:
1) Antaa lapsi adoptioon, vaikka haluaakin pitää lapseen myöhemmin yhteyttä. Tällöin lapselle etsitään adoptioperhe, joka suostuu ns. avoimeen adoptioon eli tapaamaan bioäidin sekä pitämään häneen myöhemmin yhteyttä. Yhteydenpito perustuu adoptioperheen, biovanhemman ja adoptiota hoitavan sosiaalityöntekijän yhteiseen sopimukseen. Myöhemmin voi käydä niin, että yhteydenpito katkeaa kenen tahansa aloitteesta. Bio- tai adoptiovanhemmat saattavat muuttaa ulkomaille, joku voi kuolla, osapuolet voivat riitaantua tai kokea tapaamiset henkisesti liian rankoiksi. Elämässä voi tapahtua erilaisia asioita. Joka tapauksessa adoptoitu lapsi saa aikuistuttuaan tietää, jos tutkii papereitaan, että kyse on ollut avoimesta adoptiosta.
2) Jos haluaa antaa lapsen adoptioon, mutta ei halua tavata tätä alle 18-vuotiaana, niin kannattaa valita tavallinen perinteinen adoptio, johon ei tapaamisia sisälly. Tällöinkin voi halutessaan pyytää adoptioperhettä lähettämään säännöllisesti (esim. 1-2 kertaa vuodessa) lapsen valokuvia, kuulumisia ja vaikka piirrustuksia.
3) Jos haluaa pysyä lapsensa elämässä mukana myös niin, että saa osallistua lapsen elämää koskeviin päätöksiin, niin kannattaa antaa lapsi sijaisperheeseen. Kannattaa heti alussa miettiä tarkkaan, toivooko lapsen asuvan samassa perheessä aikuiseksi asti. On traumaattista lapselle, jos hän joutuu vaihtamaan perhettä useasti. Sijaisperheessä asuvaa lasta voi tavata useammin (esim. 1 kerran kuussa) ja hänen elämäänsä koskeviin asioihin (nimi, uskonto, harrastukset) pääsee vaikuttamaan. Sijaisperheessä asuvan lapsen kanssa voi myös lapsen kasvettua viettää esimerkiksi lyhyitä lomia. Jos kaikille osapuolille sopii, niin sijaisperhe voi vuosien kuluttuakin tai vaikka lapsen aikuistuttua adoptoida lapsen.
Avoimen adoption ja sijaisperheen valitessa bioäiti näkee, millaiseen perheeseen lapsi pääsee ja miten hän myöhemmin voi. Perinteisen adoption yhteydessä bioäiti ei saa paljonkaan tietoa adoptioperheestä eikä etenkään heidän nimiään tai asuinpaikkaa. Tämä voi olle hyvin rankkaa myöhemmin, jos adoptiopäätös kaduttaa. Joku taas kokee perinteisen adoption parhaaksi ratkaisuksi. Mutta jos adoptio tuntuu liian lopulliselta, niin aina kannattaa muistaa tuo sijaisperheeseen sijoitus.
45 vuoden ikäsääntöä, silti sellainen käytäntö on olemassa. Avoin adoptio on hyvinkin yleinen nykyään.
ei velvoita adoptiovanhempia pitämään yhteyttä bioäitiin tai sallimaan hänelle yhteydenpitoa lapseen. Ei pidä antaa vääriä tietoja.
Adoptiovanhempien ikäraja johtuu siitä, että Suomessa on paljon enemmän adoptiolasta hakevia pariskuntia kuin adoptioon annettavia lapsia, ja jotenkinhan hakijoita pitää karsia, eikö totta.
osapuolten välillä (biologinen äiti, adoptiovanhemmat, sosiaalihoitaja/Pela) tehty kirjallinen sopimus velvoittaa. Miksi avoimeen adoptioon halukkaiksi ilmoittautuneet adoptiovanhemmat eivät noudattaisi tehtyä sopimusta? Yhtä hyvin he olisivat voineet haluta suljetun adoption. Joka tapauksessa biologinen äiti tietää missä/kenellä hänen lapsensa on ja mahdollisesti hän on tavannutkin adoptiovanhemmat. Sitähän ap halusi, vai mitä?
joka asiasta olla laki. Ottolapsilaki on vuodelta 1986, jolloin avoimia adoptioita ei ollut käytännössä ollenkaan. Tästä syystä sitä ei ole kirjattu lakiin. Laissa ei myöskään lue, että adoptio on suljettu. Jos on olemassa kirjallinen sopimus, niin eiköhän se päde myös oikeudessa.
On totta, että adoptiovanhemmilla ei ole velvollisuuksia biologista äitiä kohtaan, mutta lasta kohtaan kylläkin. Onko lapsen etu, että adoptiovanhemmat eivät noudattaisi tehtyä sopimusta? Miten luulet lapsen suhtautuvan adoptiovanhempiinsa, jos he estävät yhteydenpidon bioon sopimuksesta huolimatta?
laki ei vaadi jotain asiaa ihmiseltä. Tuollaiset sopimukset ovat täysin epävirallisia. On täysin adoptiovanhempien hyväntahtoisuuden varassa sallivatko he yhteydenpidon.
Adoptiossa lapsen luovuttava äiti menettää kaikki oikeutensa lapseen. Se tässä on tosiasia.
on virallinen asia.
voitko kirjoittaa mulle olen kiinnostunut juttelemaan kanssasi enemman tasta, [email protected]
No tämähän on alunperinkin provo. Adoptiojonossa on kärsimättömiä ihmisiä. Koko ajan pahenee, kun ulkomaisten adoptiolasten tulo Suomeen on vähentynyt, mutta adoptiohakijoiden määrä lisääntynyt.
jaksat länkyttää tätä samaa. Eikö sinulta muuta kommenttia löydy. Jos on vähänkään sopiva viestiketju, niin postitat aina saman kommentin...Adpotiot vähenee plaa plaa plaa...Epätoivoiset adoptio-odottajat plaa plaa plaa...Vaihtaisit jo virttä. Tunnetko edes yhtään adoptio-odottajaa henkilökohtaisesti?
Hei!
Olen noin samoilla viikoilla kuin sinä. Olen harkinnut adoptiota noin 10 viikkoa, ja päätös alkaa olla aika varma. Tunnen aika paljon samoja tunteita kuin sinä.
Puhu vain neuvolassa suoraan miltä sinusta tuntuu, minä sain ainakin hyvin apua ja tietoa.
Ja tässä kotimaista adoptiolasta odottava vastaa provolla alkuperäiselle kirjoittajalle, joka todennäköisesti on provoilija. Alkaa olla yksitoikkoista tämän palstan viestittely.
älä pelkää
ehkä voit vielä saada keskenmenon
juo 3 päivää koko ajan kahvia
vedä kunnon kännit
sairaalassa sano että et halua että supistukset loppuvat
Ei naurata ohjeesi.Häpeäisit vai osaatko?
siis laapsi joka syntyi vammautuneena abortin yrityksen seurauksena...olkaa kiitollisia niille naisille jotka antavat lapsen syntya ja varmistavat viela hyvan kodin, on selvaa ettei kaikilla ole mahiksia hoitaa lasta ja murhaaminen tai vammauttaminen on rikos!
Joo
kivitetään nainen
kuiskaillaan suloisia valheita
biot eivät ole arvostettuja. Heitä siedetään niin kauan kunnes adoptio on varmistettu. sen jälkeen heidän pitää painua helvettiin.
Kuvittele kuinka kamala ihminen on voinut antaa lapsensa pois! Ja kuvittele mihin muuhunkin se pystyy??
Adoptio vanhemmat eivät halua olla missään tekemisissä sellaisen kanssa.
Kuvittele, syntyi vammaisene abortin yrityksen takia.
Nyt adoptio vanhemmat vihaavat vauvansa biota.
Heidän kannalta ajatellen, jos bio olisi onnistunut abortissa niin he olisivat luultavasti voineet saada terveen vauvan.
Voisiko joku kertoa tästä enemmän?
Jos todella haluat lapsestasi luopua niin älä ota yhteyttä neuvolaan tai pelaan.
tee se itse
eli jätä vauva synnytysosastolle ja kävele pois.
Näin saat edes sairaalassa olla ilman pelan tätien vahtimista.
Ja näin et jälkeenpäin suutu kun jälkikäteen saat tietää miten he sinua asiakirjoissaan kuvailivat.
Raskautesi on vielä aika aikaisessa vaiheessa. Voihan se vielä pieleenkin mennä.
Kiitokset ihmisille, joilta olen saanut asiallisia vastauksia. Minua loukkaa provoväitteet ja niistä tappelu aloittamassani keskustelussa. Kuka tahansa voi tulla tilanteen tarkistamaan tänne Raumalle jos kiinnostaa. Jatkan selvittelyä asian tiimoilta, mutta en tältä palstalta.
Hei, sinulle alkuperäinen kirjoittaja!
Älä välitä noista loukkaavista kirjoituksista. Täältä saa aina loukkaavia vastauksia oli asia mikä hyvänsä, aina se väännetään jotenkin vääräksi asiasksi ja mikä ihmeellisintä ihmiset menee siihen matkaan.
Toivon sinulle hyvää jatkoa oikean ratkaisua tehdessäsi! Minusta rakastat lastasi jos annat sen pois, ellet itse hänestä kykene huolehtimaan ja pelastat hänen elämänsä. Tässä maassa on niin paljon naisia, joille ei ikinä olisi pitänyt yhtään lasta syntyä ja monta naista jotka eivät ikinä tule saamaan ensimmäistäkään ja lapsi saisi hyvän kodin. Anteeksi tuo mitä kirjoitin, mutta ymmärrät varmaan mitä tarkoitan?
Hyvää jatkoa sinulle! Ja voimia!!!
Raskaana oleva nainen, joka miettii lapsen antamista pois, ei kyllä ilmoittele netissä henkilötietojaan kuten missä kaupungissa asuu. Sen sijaan valheellisia viestejä kirjoitteleville tulee usein tiukkaan paikkaan joutuessaan tarve laittaa viestiin jotain yksilöiviä asioita kuten juuri keksitty asuinpaikka, jotta viestit tuntuisivat todenperäisemmiltä.
Mitä nyt oikein sanot:
Minusta rakastat lastasi jos annat sen pois, ellet itse hänestä kykene huolehtimaan ja pelastat hänen elämänsä.
Kumma kun adoptio lapset ovat katkeria siitä että heidät hylättiin. Adoptiovanhemmat puhuvat siitä että lapsi on hylätty ja kokenut jo hylkäämisen.
Kukaan ei puhu siitä bio lastaan rakastaisi. Eivät ainakaan aikuistuneet adoptio lapset.
Joten saarnaat puuta heinää
miten sua voi kiinnostaa mikä lapsesta tulee isona jos ei sua kiinnosta nyttenkään se kasvava olento sisälläs! Miten edes kehtaat kysellä näitä asioita täällä tarvitset varmasti ihan ammattiapua jo!mietippä jos sun äiti olis ajatellu samalla tavalla susta. ja pitäishän se tekiessään tietää että voi raskaaksi tulla. taidat olla todella masentunu! et kai vain halua että lapsesi tulevilla vanhemmilla olisi yhtäkään samaa elämän arvoa kun sulla,aika sairasta!
Hei, en tiedä oletko jo saanut vastauksia kysymyksiin ja mitä on tapahtunut.
Minullekin kävi yllätysraskaus, ja kun lapsivesi tuli olin niin paniikissa ja sanoin jo lääkäreille etten halua lasta.
No sektio tehtiin ja kaikki meni hyvin. Minulle tuli terve poika, vaikka käytin raskauden aikana alkoholia ja poltin tupakkaa. Tietämättömästi vauvasta totta kai.
Poika voi hyvin ja on erittäin suloinen ja ehkä maailman ihanin.
Mutta itse olen sellaisessa elämän tilanteesta, että jos minä vauvan kanssa kotiutuisin siitä ei tulisi mitään. Haluan lapselleni hyvän ja turvallisen elämän.
Juttelin sosiaalityöntekijän kanssa eri vaihtoehdoista, että mitä tehdä.
Adoptio on helppo asia. Täytyy vain täytellä lappuja ja kun olet päättänyt adoptio asian, sinulla on silti vielä aikaa miettiä kahdeksan viikkoa mitä teet. Jos tulet toisiin ajatuksiin, vauva on kahdeksan viikkoa sinun. Vauva on sen kahdeksan viikon ajan perhetukikeskuksessa.
Kahdeksan viikon jälkeen vauvalle etsitään vanhemmat ja sinä et ehkä tule ikinä tietämään minnekkä päin suomea vauva on mennyt ja mitä hän tekee. Tietysti hyvin todennäköistä on että vauva jossain elämän vaiheessa voi ruveta etsimään sinua. Siis toki aikuisiässä-
Minulle tämä on todella vaikea ratkaisu. Ja en tiedä miten elää ja ajatella tämän jälkeen. Mutta näin minun on tehtävä. Ja vauvan parasta ajatella.