MOI

Itse olen sairastanut ensin anoreksiaa ja nyt bulimiaa. Nyt olen kuitenkin pääsemässä bulimia vaiheesta yli. :) Pahimpina aikoina nimittäin oksensin joka päivä, joskus jopa 5 kertaa päivässä... nykyään enintään kerran viikossa ja yritän vähitellen päästä irti kokonaan. tähän auttaa tee jota juon varmaan 10 kuppia päivässä (makeutan kalorittomilla makeutusaineilla) ja purkka mitä mussutan n. 12 kpl päivässä. Pyrin syömään noin 4-7 tunnin välein. (olen huomannut että vähän ortoreksiseksi tai anoreksiseksi on homma ehkä karannut... mikä on tietty vähän miinusta, mutta itse pidän oksentelua ja ahmimista suurempana pahana..) liikuntaakin olen alkanut vetämään hulluna. joko 45min juoksulenkki tai 1h salilla lähes joka päivä. kaverit sanoo addiktiksi.. mutta siis tärkeintä on että ahmimista ja oksentamista olen saanut vähennettyä rajusti. :) ja toivottavasti en enää jatkossa tekisi niitä lainkaan. toivoa ei koskaan kannata menettää. jos mieli tekee ahmia niin mieti ainakin kolmesti ennen kuin aloitat. onko sinulla oikeasti nälkä? tarvitsetko nyt juuri niitä kaikkia herkkuja? mitäs sitten kun sinulla on vatsa inhottavasti täynnä ja haluat oksentaa? mitäs kun oksennat ja kurkku turpoaa, vatsasi on venynyt ja hampaasi kärsivät? se ei tunnu kivalta ja sitten taas ajattelet "ei enää koskaan"? mutta mietit aina niin, miksi siis nyt taas olisi jo tuhannennen kerran "se viimeinen kerta"? tärkeintä on: ÄLÄ VALEHTELE ITSELLESI! älä siis ajattele "tämä on viimeinen kerta" vaan "viime kerta oli viimeinen kerta". ja vinkki: jos ahmit kuitenkin, niin rankaise itseäsi olemalla oksentamatta! painu mielummin vaikka lenkille, mutta älä oksenna! ahminta saattaa ehkä toistua muutaman kerran, paino hetkellisesti nousta, mutta luota omaantuntoosi. se soimaa sinua ahmimisesta niin että pian lopetat sen. noidankehä on pakko katkaista, että voit oikeasti parantua. ja liikuntaa kannattaa harrastaa, tulee hyvä mieli ja omatunto, ainakin minulle. :) voimia kaikille! toivottavasti vinkeistä oli jotain hyötyä! :)

kyllä bulimiasta voi parantua, vaatii "vain" rankkaakin itsetutkiskelua. Syömishäiriöt ovat monilla lähinnä todellisuudenpakoilua, tietysti liikunta ja kaikki muu tekeminen on parampaa kuin oksentelu tai paastoaminen mutta TODELLA terve et ole ennen kuin menet ongelman ytimeen, suosittelen kyllä terapiaa tai ainakin jonkinlaista tukihenkilöä. Kirjoittaminen oli itselleni myös hyvä tapaa purkaa asioita.

Oma paranemiseni alkoi kun kerran videoin bulimia sessioni, joka tuntuu useimmiten menevän ikäänkuin sumussa. EI kaunista katseltavaa