Minä tiedän että minä olen ollut hiukan julma ja ankara tässä tämän reilun puolen vuoden aikana mitä olen täällä kirjoitellut. Minä olen pahoillani jos jotakuta sattui( vaikka vieläkin uskon että ihminen valitsee miten tuntee).
Olen kasvanut niin ihmisenä kuin persoonana tämän 8 kuukauden ajan mitä olen täällä sekoillut. Minä olen kohdannut todellisia aallonpohjia jolloin tuntui etten jaksa sekuntiakaan enempää. Mutta myös on ollut suuria ilon ja riemun päiviä niinkuin tämä päivä.
Haluan auttaa ihmisiä, en loukata ketään. Minulla on vähän karski huumori, mutta minua ei pidä ottaakaan niin helkutin vakavasti(paitsi nyt ;D).
Avain onneen löytyy mielenrauhasta ja äärimmäisestä paukkupakkasetkin kestävästä tyytyväisyydestä itseensä ja elämäänsä. Tämä ei tarkoita sitä etteikö pitäisi kurkottaa parempaan elämään, mutta että ottaisi sellaisen asenteen että tämä on vain yksi vaihe elämässä joka menee ohi ja vielä tulee parempiakin aikoja. Pitää nähdä asiat kokonaisvaltaisesti eikä takertua pikkuseikkaan. Itsenäisen ja itsevarman otteen kun saa elämästään niin tarvitaan hyvin paljon stressiä että mieliala laskisi. En sano että tämä olisi helppoa, mutta sanon että se on numero 1 realiteetti mikä pitää ottaa huomioon. Ei minullakaan mene edes niin hyvin. Veljelläni menee asiat sata kertaa paremmin, mutta en minä valita siltikään tai ole kateellinen koska ymmärrän että minä omistan elämäni ja se on minusta kiinni saanko sen kuntoon. Ehkä en koskaan saavuta hyvää elämää, mutta hällä väliä tämä elämä on muutenkin liian lyhyt. Ja parempi vaihtoehto kuin kuolema. Jos vertaa itseään koko ajan muihin on se sama kuin koittaisi voittaa parhaan ajan piirustuskilpailussa urkkimalla muiden piirustuksia. Jos vertaat itseäsi muihin on se sama kuin koittaisi ajaa autoa peruutuspeiliin katsoen. Lopulta törmäät ja joudut kriisiin josta on vielä vaikeampi selvitä. Koko ajan ihmisellä on meneillään jokin kriisi. Jos töissä menee hyvin niin kotona on odotettavissa joku kählämä. Jos kotona menee hyvin niin armeijassa menee asiat päin helvettiä.
Kaikki ongelmat johtuvat hermoista. Jos huomaat että hermosi on kireällä niin ota kunnon löylyt, kahvit tai juoksulenkki.
Sitten tämän palstan itse aiheeseen, eli yksinäisyyteen. Sinä pärjäät yksin. Sinun ei ole pakko saada ystäviä. Jos sinä kaipaat ystävää, et ole valmis ystävyyssuhteeseen. Maailmassa on hyvin vähän pakkoa. Sinun on pakko hengittää, syödä ja juoda, mutta sinun ei ole pakko saada ystäviä. Tietenkin on hienoa jos saat ystävän ja hän pitää sinusta persoonana, se on todella hieno juttu.
Itsenäinen, itsevarma, itsetietoinen ja vastuullinen asenne elämään takaa menestyksen, ei väliä olisiko sinulla 0 tai 10 ystävää. Rakasta itseäsi niin elät täysillä. Jos löydät autenttisen itsesi, saat niin paljon voimaa mikä on mahdotonta kuvata. Mene tanssikurssille, lätkämatsiin, vapaaehtoistyöhön, työhön seurakuntaan, opiskelemaan, valmentautumaan ammattiin, armeijaan tai siviilipalvelukseen. Johonkin jossa tunnet olevasi hyvä ja tärkeä, jokin mikä on elämäsi suola, ota vastuuta ja ole jämäkkä. Älä hienostele, puhu aina pinnallisia tai ole jatkuvasti iloinen. En yhtään mollaa tässä kyseisiä ihmisiä, mutta itsekeskeisyys ja vastuuttomuus on mikä on pilalla tässä yhteiskunnassa. Aikuisuuteen kuuluu olla vakava, kunnioittava ja nöyrä, asia mitä harvoin tapaa tänä päivänä. Pojatkin ovat ruvenneet nykyään juoruilemaan kuin entisaikojen vanhatpiiat.
Nykyään kiroillaan, syljetään, kovistellaam ja vittuillaan, ei ole mitään kunnioitusta, vastuuta tai nöyryyttä. Ollaan niin vitun kadulla kasvaneita. Ole oma itsesi, älä tee mitään jos se tuntuu vähänkin pakonomaiselta.
Olen kasvanut niin ihmisenä kuin persoonana tämän 8 kuukauden ajan mitä olen täällä sekoillut. Minä olen kohdannut todellisia aallonpohjia jolloin tuntui etten jaksa sekuntiakaan enempää. Mutta myös on ollut suuria ilon ja riemun päiviä niinkuin tämä päivä.
Haluan auttaa ihmisiä, en loukata ketään. Minulla on vähän karski huumori, mutta minua ei pidä ottaakaan niin helkutin vakavasti(paitsi nyt ;D).
Avain onneen löytyy mielenrauhasta ja äärimmäisestä paukkupakkasetkin kestävästä tyytyväisyydestä itseensä ja elämäänsä. Tämä ei tarkoita sitä etteikö pitäisi kurkottaa parempaan elämään, mutta että ottaisi sellaisen asenteen että tämä on vain yksi vaihe elämässä joka menee ohi ja vielä tulee parempiakin aikoja. Pitää nähdä asiat kokonaisvaltaisesti eikä takertua pikkuseikkaan. Itsenäisen ja itsevarman otteen kun saa elämästään niin tarvitaan hyvin paljon stressiä että mieliala laskisi. En sano että tämä olisi helppoa, mutta sanon että se on numero 1 realiteetti mikä pitää ottaa huomioon. Ei minullakaan mene edes niin hyvin. Veljelläni menee asiat sata kertaa paremmin, mutta en minä valita siltikään tai ole kateellinen koska ymmärrän että minä omistan elämäni ja se on minusta kiinni saanko sen kuntoon. Ehkä en koskaan saavuta hyvää elämää, mutta hällä väliä tämä elämä on muutenkin liian lyhyt. Ja parempi vaihtoehto kuin kuolema. Jos vertaa itseään koko ajan muihin on se sama kuin koittaisi voittaa parhaan ajan piirustuskilpailussa urkkimalla muiden piirustuksia. Jos vertaat itseäsi muihin on se sama kuin koittaisi ajaa autoa peruutuspeiliin katsoen. Lopulta törmäät ja joudut kriisiin josta on vielä vaikeampi selvitä. Koko ajan ihmisellä on meneillään jokin kriisi. Jos töissä menee hyvin niin kotona on odotettavissa joku kählämä. Jos kotona menee hyvin niin armeijassa menee asiat päin helvettiä.
Kaikki ongelmat johtuvat hermoista. Jos huomaat että hermosi on kireällä niin ota kunnon löylyt, kahvit tai juoksulenkki.
Sitten tämän palstan itse aiheeseen, eli yksinäisyyteen. Sinä pärjäät yksin. Sinun ei ole pakko saada ystäviä. Jos sinä kaipaat ystävää, et ole valmis ystävyyssuhteeseen. Maailmassa on hyvin vähän pakkoa. Sinun on pakko hengittää, syödä ja juoda, mutta sinun ei ole pakko saada ystäviä. Tietenkin on hienoa jos saat ystävän ja hän pitää sinusta persoonana, se on todella hieno juttu.
Itsenäinen, itsevarma, itsetietoinen ja vastuullinen asenne elämään takaa menestyksen, ei väliä olisiko sinulla 0 tai 10 ystävää. Rakasta itseäsi niin elät täysillä. Jos löydät autenttisen itsesi, saat niin paljon voimaa mikä on mahdotonta kuvata. Mene tanssikurssille, lätkämatsiin, vapaaehtoistyöhön, työhön seurakuntaan, opiskelemaan, valmentautumaan ammattiin, armeijaan tai siviilipalvelukseen. Johonkin jossa tunnet olevasi hyvä ja tärkeä, jokin mikä on elämäsi suola, ota vastuuta ja ole jämäkkä. Älä hienostele, puhu aina pinnallisia tai ole jatkuvasti iloinen. En yhtään mollaa tässä kyseisiä ihmisiä, mutta itsekeskeisyys ja vastuuttomuus on mikä on pilalla tässä yhteiskunnassa. Aikuisuuteen kuuluu olla vakava, kunnioittava ja nöyrä, asia mitä harvoin tapaa tänä päivänä. Pojatkin ovat ruvenneet nykyään juoruilemaan kuin entisaikojen vanhatpiiat.
Nykyään kiroillaan, syljetään, kovistellaam ja vittuillaan, ei ole mitään kunnioitusta, vastuuta tai nöyryyttä. Ollaan niin vitun kadulla kasvaneita. Ole oma itsesi, älä tee mitään jos se tuntuu vähänkin pakonomaiselta.
Vastaukset 11
Vanhimmat
haukotuttaa
Sinä onneton, sieluton ja tunteeton ihmisyksilö jolla ei ole kykyä kirjoittaa hienoja tekstejä.
Tosi tärkeää tekstiä sinulta, kiva kun on positiiviset fiilikset päällä. Mua ei yhtään alkanut haukotuttamaan, oli hyvä kirjoitus josta huomasin että olet kasvanut ihmisenä ja saanut rohkeutta olla oma itsesi.
Tsemiä jatkossakin!
Sinä ymmärrät minua sinä kukkaistuoksuinen ihana neito.
Toista maata ovat kuitenkin monet täällä kirjoittelevat teinit. Täällä on ilmapiiri joskus niin paha, että tulee mieleen ihan Natsi-Saksan ja Neuvostoliiton ilmapiiri missä jokaista virhettä kytätään ja siitä rangaistaan. Kun täällä on suurinosa näitä vitun sekoskitso äpäriä, joidenka isäsuhde on aivan helvetin paska.
Minunlaistani aikuista, järkevää, rehellistä, suoraselkäistä ja hyväsydämistä miestä ei arvosteta täällä ollenkaan.
Schorching Blood, sinun täytyy kuitenkin ymmärtää, että esim. tälle palstalle jotkut saattavat tulla erittäin herkässä ja haavoittuvassa mielentilassa, ja kun siihen päälle lätkästään vielä sinun ikävät kommentit, niin... ei hyvä. No en minä mikään saarnaaja ole, halusin vain ilmottaa. Tietty huumori on huumoria, mutta myös liika on liikaa. ;)
Sinä olet sentään aikuinen ihminen joka osaa käyttäytyä sivistyneesti ja arvokkaasti. Minä säälin kaikkia minua syrjiviä kommentteja koska ymmärrän että näillä äpärillä ei ole elämää ja itsemurha on heille vain hyväksi. Onneksi on muitakin palstoja missä kaltainen aikuinen ihminen saa keskustella.
Tämän palstan "aikuisetkin" ovat täysin ilman isän mallia kasvaneita sekoskitsoja. Hulluja tämä palsta on täynnä. Mutta minua ei jotkut kehitysvammaiset idiootit onnistu loukkaamaan. Nämä pahat ja sekopäiset ihmiset täällä eivät näe mitään hyvyyttä toisessa koska sydän on täynnä pahuutta. Vaikka toisin on yritetty sinnkkäästi väittää, minulla on monta kaveria joita tapaan, rakastava ihana perhe, ja veli, jonka kanssa menemmekin lätkä-matsiin tässä lähiaikoina. Joten ehkä minä jätän teidät vitun nössöt rauhaan vähäksi aikaa ennenkuin palaan taas ja kauhistutan teidät minun "ikävillä" ja "kamalilla" kommenteilla, ihan kuin itse ette olisi kontrollissa mistään tunteistanne ja uhreja kaikki. Jos haluatte luovuttaa minulle tunteenne niin minä muutan ne jääksi.
teinit, taidat olla itse sellainen itseään täynnä oleva kakkapää!
Mielialat vaihtelee sulla äärilaidasta toiseen, ensin kirjotit, että oot ite mollannu toisia (huumorilla"), sitten et ymmärrä kun joku toinen pistää sinulle vastaan?
Kumma olio olet.
Eikä tietenkään pahalla, mutta tekstistäsi huomaa heti, että et oo aivan tasapainoinen ihminen...
En oikeen ymmärtänyt tekstiäsi, kirjoittaisitko ensi kerralla Suomea. Noh, tuskin sinulla oli mitään ihmeellistä sanottavaakaan.
että itse kiroilet ja messuat todella kurjaan sävyyn muille, puhut rumasti ja kiroilet. Sitten, jos joku antaakin takaisin, kuten normaali-ihmiset tekevät, niin nousee ties mikä äläkkä siitä että juuri sinua on loukattu. Hei haloo, mikä luulet olevasi? Et ole minun silmissäni mitään muutosta tehnyt, eikä se, tiedoksesi, tapahdu missään pariss viikossa.
Ja sua ei ymmärretä...juu, voin kertoa että en ymmärrä ajatusmaailmaasi, enkä koskaan voisi elää tavallasi. Mukavaa päivää.
olla välillä vähän ankara.
itse koen sen ylimieliseksi jos kiellän muita "lyömästä" itseäni todellisuuteen, jos se on tarpeen.
ihan niinkuin minua ei saisi kritisoida
totta hitossa saa
Kumpa voisit kertoa tuon saman niille sieluttomille jotka oppinsa täälltä ovat saaneet , olla sekaantumatta toisten asioihin , tuntematta mitään .