Pettymystä,
sitäkö tämä tunne on?
Olenko saamassa järkeni takaisin,
vai menettämässä sen lopullisesti?
Mikä minun on?
Kuin miljoona pirua kuiskisi korviini;
-oot sä kans hölmö! Menit rakastumaan, hah
mitä vielä! Leikkii kanssasi, idiootti rakkaudenkipeä punapää, ne ei muuten pääse taivaaseen tiesitkös sitä?
Kuin enkeliparvi tuulen mukana laulaisi;
-Se on rakkautta, ihanaa! Kaikki käy niin hyvin yksiin. Olette niin loistava pari kaikkihan sen huomaa. Suloista, hmm.
Pettynyt mihin?
Pettynyt minuun, sinuun, meihin.
Mihin meihin, ei meitä ole koskaan ollutkaan
ja tuskin tulee olemaankaan.
Pettynyt itseeni ihmisenä,
siihen mitä en ole saanut aikaiseksi.
Olenko liian ankara?
Täydellisyyden tavoittelija?
Ehkä, kenties minä olen juuri sellainen,
leijonainen vaativainen.
Kuri ja järjestys olla pitää, vaikka suuri rakkaus mun sisimmässä itää.
Lämmin ja hellä, kun osaat mua käsitellä.
Parhaani yritän, kyllä minä vielä sinutkin kesytän.
Pettynyt sinuun,
koska et ymmärrä ajoissa lopettaa,
sanasi satuttaa.
Silmäsi kertovat enemmän kuin tuhat sanaa,
mikset voisi niitä ääneen sanoa?
Miksi kaikki se leikki ja sähellys?
Mitä sinä pelkäät niin kovin? Onhan sinullakin vuosia takana jo hyvä tovi.
Et ole teinipoika enää, eikö olisi aika jo elää?
Pettynyt meihin,
niin mihin meihin?
Kaksi lasta hiekkalaatikolla,
kinastelemme toistemme lapioista.
Kun äly ei leikkaa, suusi on kohta täynnä hiekkaa.
Ylpeydestä emme tingi,
tahdomme tietää kumpi on kingi.
Kovin on tutustumisemme karikkoista.
Hei irrota jo mun saparoista!
sitäkö tämä tunne on?
Olenko saamassa järkeni takaisin,
vai menettämässä sen lopullisesti?
Mikä minun on?
Kuin miljoona pirua kuiskisi korviini;
-oot sä kans hölmö! Menit rakastumaan, hah
mitä vielä! Leikkii kanssasi, idiootti rakkaudenkipeä punapää, ne ei muuten pääse taivaaseen tiesitkös sitä?
Kuin enkeliparvi tuulen mukana laulaisi;
-Se on rakkautta, ihanaa! Kaikki käy niin hyvin yksiin. Olette niin loistava pari kaikkihan sen huomaa. Suloista, hmm.
Pettynyt mihin?
Pettynyt minuun, sinuun, meihin.
Mihin meihin, ei meitä ole koskaan ollutkaan
ja tuskin tulee olemaankaan.
Pettynyt itseeni ihmisenä,
siihen mitä en ole saanut aikaiseksi.
Olenko liian ankara?
Täydellisyyden tavoittelija?
Ehkä, kenties minä olen juuri sellainen,
leijonainen vaativainen.
Kuri ja järjestys olla pitää, vaikka suuri rakkaus mun sisimmässä itää.
Lämmin ja hellä, kun osaat mua käsitellä.
Parhaani yritän, kyllä minä vielä sinutkin kesytän.
Pettynyt sinuun,
koska et ymmärrä ajoissa lopettaa,
sanasi satuttaa.
Silmäsi kertovat enemmän kuin tuhat sanaa,
mikset voisi niitä ääneen sanoa?
Miksi kaikki se leikki ja sähellys?
Mitä sinä pelkäät niin kovin? Onhan sinullakin vuosia takana jo hyvä tovi.
Et ole teinipoika enää, eikö olisi aika jo elää?
Pettynyt meihin,
niin mihin meihin?
Kaksi lasta hiekkalaatikolla,
kinastelemme toistemme lapioista.
Kun äly ei leikkaa, suusi on kohta täynnä hiekkaa.
Ylpeydestä emme tingi,
tahdomme tietää kumpi on kingi.
Kovin on tutustumisemme karikkoista.
Hei irrota jo mun saparoista!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Pidin sekä tyylistä että sisällöstä.
no nöyrä kiitos.
tyypillinen runo,mutta aivan loistava teksti!!
Hyvä ote sinulla,jatkahan samaan malliin :)
Rytmi toimi sisällöstä hetken jo olin tunnistavinani jotain jo minulle , outo sana kuvaisi parhaiten , vaikeaa lausua mitään kun asiaa ei tunne , Ikävä loppu Runossasi .
on tilannekkin ;)
Outo on siis oikein osuva sana tähän :)