Olen tällä hetkellä kotona.
Minulla ei ole mahdollisuutta mennä tällä hetkellä töihin. Töitä ei ole tällä hetkellä.
Olen itsestäänselvyys kaikille.
Mieheni ei kuuntele minua, tänään hän tuli töistä ja istui television ääreen. Hän ei kuullut eikä nähnyt minua ennen, kuin kerroin ruoan olevan valmis. Hänellä ei kiinnosta elämäni, kunhan hoidan lapsen, teen ruoan, siivoan ja annan "sitä".
Ystäväni kaatavat kaikki ongelmansa minun niskaani. Tai oikeastaan he eivät vissiin edes pidä minua ystävänä, vaan ihmisenä joka kuuntelee ja pahoittelee. On kaikessa samaa mieltä.
Äitini ja isäni moittivat kaikkea mitä teen, en osaa mitään. Kuuntelen heidänkin ongelmansa ja asiansa. Yritän autta jos voin.
Appiukko ja anoppi kaatavat lokaa niskaani. Kuuntelen ongelmat ja haukut. Suurimmaksi osaksi saan kuitenkin vaan haukkuja ja vittuiluja.
Kenelläkään ei kiinnosta, kukaan ei tahdo kuunnella minua.
Hoidan lasta kotona. Olen väsynyt ja itken suurimman osan päivästä. Apua en halua mistään hakea. Se olisi liian noloa.
"ai minäkö en muka pärjää itsekin"..
Rakastan lastani ja päivän ainoat ihanat hetket ovat halit ja pusut joita lapseltani saan. Lapseni kuntelee minua, ei osaa vastata mutta kuuntelee. Koiranikin kuuntelee, nuolee kyyneleet pois.
Olen ihan loppu...
Tunnen olevani niin turha. Niin avuton.
Minulla ei ole mahdollisuutta mennä tällä hetkellä töihin. Töitä ei ole tällä hetkellä.
Olen itsestäänselvyys kaikille.
Mieheni ei kuuntele minua, tänään hän tuli töistä ja istui television ääreen. Hän ei kuullut eikä nähnyt minua ennen, kuin kerroin ruoan olevan valmis. Hänellä ei kiinnosta elämäni, kunhan hoidan lapsen, teen ruoan, siivoan ja annan "sitä".
Ystäväni kaatavat kaikki ongelmansa minun niskaani. Tai oikeastaan he eivät vissiin edes pidä minua ystävänä, vaan ihmisenä joka kuuntelee ja pahoittelee. On kaikessa samaa mieltä.
Äitini ja isäni moittivat kaikkea mitä teen, en osaa mitään. Kuuntelen heidänkin ongelmansa ja asiansa. Yritän autta jos voin.
Appiukko ja anoppi kaatavat lokaa niskaani. Kuuntelen ongelmat ja haukut. Suurimmaksi osaksi saan kuitenkin vaan haukkuja ja vittuiluja.
Kenelläkään ei kiinnosta, kukaan ei tahdo kuunnella minua.
Hoidan lasta kotona. Olen väsynyt ja itken suurimman osan päivästä. Apua en halua mistään hakea. Se olisi liian noloa.
"ai minäkö en muka pärjää itsekin"..
Rakastan lastani ja päivän ainoat ihanat hetket ovat halit ja pusut joita lapseltani saan. Lapseni kuntelee minua, ei osaa vastata mutta kuuntelee. Koiranikin kuuntelee, nuolee kyyneleet pois.
Olen ihan loppu...
Tunnen olevani niin turha. Niin avuton.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Ensinnäkin: sinun ei tarvitse olla kaikille kiltti ja niellä kaikkea p*kaa pureskelematta. Toista perässäni muutama tehokas kommentti:
Miehellesi: "Moi kulta, miten päiväsi töissä meni? Hei oikeesti, minua kiinnostaa, kerro, jooko!"
Niin sanotuille ystäville: "Onko se minun vikani? Niin, ei minustakaan, miksi sitten minulle valitat?"
Anopille ja apelle: "Voi olla että te elätte jotain 1800-lukua mutta minun kalenterissani on jo vuosi 2007!"
Toisekseen: Vaikka muut eivät huomaisi, niin sinä olet suunnattoman tärkeä ihminen. Kodin turvallisuus ja viihtyisyys on sinun harteillasi ja sinä olet se KAIKKEIN tärkein ihminen tässä maailmassa omalle lapsellesi.
Kolmanneksi: Sinä saat olla väsynyt. Terve ihminen on joskus väsynyt ja v*tunut. Jos sinusta tuntuu että väsymyksesi ei ole tervettä, ota asia puheeksi neuvolassa.
Me naiset teemme arjen pieniä ihmeitä. Ja isoja. Olkaamme ylpeitä siitä ja arvostakaamme itseämme sekä toisiamme.
apu sulle-etsi.
noloa pyytää apua. Usein myös juuri se ulkopuolinen osaa auttaa juuri kaikkein eniten.
Esim. kirjoittaminen tänne auttaa myös.
Neuvolassa voi myös kysyä voisiko jutella jollekkin psygologille. Miehet joutuu usein "herättämään" ennen kuin huomaavat, että myös toinen puolisko parisuhteessa kaipaa huomiota ja läheisyyttä ettet ole pelkkä keittiökone. Jätä vaikka ruoka laittamatta (ehkä hieman ilkeä temppu) mutta ehkä saat miehenkin huomaamaan sinun tarpeesi.
sanoa että elä luovuta...jaa se paska nyt ekana meiän kaa ja katotaan mitä tehhään...
Kuten joku jo sanoikin niin jätäpä nää itsestäänselvyydet kotona muutaman päivän ajna tekemättä.Kun mies palaa töistä lähdet saman tien itse yksin pihalle,lenkille tai kauppaan tai jotain.
Toimiiko teillä perhekerhot tai kahvilat?Jos,niin mene ihmeessä kokeilemaan...saat juttuseuraa ja kenties "oikean" samanhenkisen ystävän.
Ja avun hakeminen ei ole missään tapauksessa noloa,vaan jossain määrin jopa trendikästä:):)vitsi,vitsi,mutta ihan aikuisten oikeesti älä masennu,pieni lapsesi tarvitsee sinua kovasti,tosin olet paras äiti hänelle noinkin koska et tunnu olevan häneen kyllästynyt ja ootahan sekin vielä koittaa kun nekin(lapset) kyllästyttää:):)äiti kumpi meistä on parempi lapsi veikka vai mie,äiti kumpi meistä laulaa paremmin sisko vai mie,äiti miksi meillä ei oo sitä eikä tätä,äiti,annatko maitoa>olet veskissä ja isänsä istuu ruokapöydässä vieressä:)
kyllästyttää toisina päivinä pelkkä äiti sana,mutta illalla jo nukkumaan laittaessa (onneksi vielä toistaiseksi) tilalle tulee hellyys ja rakkaus oikein tuplaten kun katsot niitä nukkuvia lapsia.
Ei,mut nyt vetää jo silmiä kieroon ja mieskin on nukahtanut,ei oo siis päänsärkyä tänään;);)
Joo lapsi voi hyvin ja jaksan sen kanssa pelmuta ja leikkiä.
Vaihtaa vaippaa ja ruokkia.
Vaan kun en enää jaksa tätä, aamulla herään ja itken.. Lapsiki varmaan luulee, että itkeminen on äidille ihan normaali olotila..
Tänä aamuna mies lähti töihin ja minä itkeä pillitin ja keitin kahvia.
Ei se oikeastaan välittäny. Käski vaan ryhdistäytyä ja sano, että illaksi tee sitte makaronilaatikko.
Kait minä oon ite antanu tehä itestäni tämmösen nössykän. En minä voi hakea mitään apua, olen niin pienellä paikkakunnalla, että kaikki tietäs sitte ja olisin vielä lisäksi hulluki.
Tämä nyt on tällasta itseääliä..
olet masentunut. Vaikka asuisit kuinka pienellä paikkakunnalla, on sinulla oikeus saada hoitoa, ja velvollisuus hoitaa itsesi kuntoon. Puhelin kouraan ja soitto vaikka ensi alkuun mielenterveysseuran kriisiapuun, siellä osaavat neuvoa asiallisesti ja ottaa kantaa myös asian salaamiseen naapureilta.
siltä että sinulla vois olla vaikka "ihan tavallinen" synnytyksen jälkeinen masennus...eli en mitenkään aliarvosta sitä mutta siinä on ihan normaali syy mennä lääkäriin.En usko että olet ainoa vaikka olet kuinka pienelta paikkakunnalta.Vertauksen vuoksi voin kertoa että itse asun n. 1000 asukkaan paikkakunnalla ja keskustassa yms enkä silti tiedä kuka käy lääkärissä tms, pienellä paikkakunnallakin on vaitiolovelvollisuus....
Ja sinuna jättäisin sen makaroonilootan tekemättä.Osta valmispizza tai älä edes sitä ja näin saanet keskusteluyhteyden mieheesi
ensinnäkin ala arvostamaan itseäsi vähän enemmän roolissasi äläkä littaa lisää.
Jätä se ruoka tekemättä jospa siitä alkaisi keskustelu puolison kanssa jos se on muuten hankala aloittaa. Eihän muulle kuin piialle kerrota mitä tehdään, muita pyydetään.. Tai tee muuta ruokaa kuin on "tilattu".
Kerro miehelle että tunnet olevasi hänen piikansa ja ainoastaan palvelemassa häntä tavalla tai toisella ja ettei hän osoita arvostavansa sinua jne. Kerro kaikki mitä kerrot täälläkin. Muista mainita appivanhemmat jos keskustelu etenee jollain tasolla jos ei niin niitä on turha sekoittaa soppaan tässä vaiheessa.
Hanki itsellesi harrastus tai mene ystävien kanss ajonnekin jossa et ole terapeutti vaan nimenomaan ystävä. Kun joku taa skaataa taakkaansa niskaasi niin kerro omasta elämästäsi takaisin tai lopeta kuuntelu ja myötäeläminen jos et sitä tahdo tehdä. Ei helppoa ja joku saattaa siitä suuttua, mutta silti. Ystävyys on vuorovaikutusta ja molemminsuuntaista.
Olet onneton ja sille ei kukaan voi tehdä mitään ellet itse tee jotakin. Muutos alka aihan pienistä asioista vaikka uudesta vaatekerrasta tai kampauksesta jotka nostavat mieliala aja sa atuntumaan omalta itseltä tai ainakin siltä joka tahtoisit jälleen olla..
Aina löytyy ihmisiä, jotka kohtelevat sinua huonosti, jos vain suostut huonosti kohdeltavaksi. Ala vaatimaan itsellesi kuuluvia oikeuksia.
Valitettavasti monesti asiat käytännössä menevät niin, että jos et itse arvosta itseäsi ei muutkaan sitä tee. Kirjoituksestasi heijastuu itsesi vähättely ja heikko itsetunto?
Mielestäni sinun olisi opittava puhumaan ja kertomaan läheisillesi suoraan kasvotusten, rehellisesti ja asiallisesti tuntemuksistasi. Juuri näistä asioista mitä olet tääläkin puhunut.
Suoraan miehellesi. Vaadi myös miestäsi tekemään kotitöitä. Myös anopille ja vanhemmille ja kavereille. Kerro ettei sinun tartvitse kuunnela ainaista valitusta. Voisi välillä kehua tai tulla kiittämään kun hoidat lapset ja kodin. Kerro myös väsymyksestäsi. Kerro kavereille, että nyt en valitettavasti jaksa kuunnella huolia kun on omiakin.
Eihän sinun tarvitse olla mikään pelkkä kohde/likasanko mihin kaikki paska kaadetaan. Ja miksi sinun täytyy aina yrittää auttaa ja miellyttää muita? Tee asioita mistä itse pidät. Jos seksi ei kiinnosta ei siihenkään ole pakko uhrautua. Tietenkään.Vaadi myös seksissä puolisoltasi asioita mistä itse pidät ja nautit.
Ihmissuhteiden niin parisuhteen kun ystävyys suhteiden täytyy olla vastavuoroisia. Molempien täytyy antaa ja saada niistä myös itselleen jotain. Eikä niin, että toinen vaan saa tyydytyksen.
Olisi kyllä hyvä, jos pystyisi neuvolassakin juttelemaan. Ehkä työpaikkakin olisi hyväksi tai opiskelu? Ainakin jotain kodin ulkopuolistaa ja omaakin elämää olisi hyvä olla. Mutta kuten sanoitkin aina ei ole niin helppoa löytää töitä. Toivotaan, että jostainpäin onnistaisi.
Monesti ihmiset pelkäävät vaatia oikeksia itselleen peläten ettei heitä arvosteta. Käytännössä asia menee kuitenkin toisinpäin. Kysy itseltäsi kuinka paljon rohkeutta aiot tänään jättää kättämättä? Jos et mitään uskalla et mitään saakkaan. Jospa yrittäisit aloittaa rohkeudella puhua:)