Moi!
Ongelmani on aika ikävä mielestämme. Omistan aikuisen 2 vuotiaan uros koiran. Koira edustaa rotua jonka kuuluisi olla erittäin itsevarma, suojeluviettinen ja vahtiviettinen. Koirani vahtii kyllä, mutta on hyvin arka. Se pelkää kaikkea ja kaikkia ulkona. Pentuna pelkäsi kuollakseen toisia koiria joihin auttoi tapaaminen hyvä luonteisia koiria. Nyt puistokäyttäytyminen on ihan ok, mutta pelästyy heti ja on "paskat housussa" jos joku pienempikin koira ärähtää. Ulkona pelkäsi pentuna kaikkea eteen tulevaa mutta kovasti harjoittelemalla ollaan saatu se kävelemään ihmisistä välittämättä kaduilla. Koiria se edelleen pelkää ja myös ihmisiä jos käyttäytyvät uhkaavasti (katsovat silmiin, tulevat lähelle jne).
Koiraamme EI OLE kasvatettu väkivalloin, vain pehmeitä oppeja käyttäen.
MITEN IHMEESSÄ saan koiralleni lisää itsevarmuutta/itseluottamusta? Se on kysymykseni. Kiitos kaikille jotka viitsivät vastata.
Ongelmani on aika ikävä mielestämme. Omistan aikuisen 2 vuotiaan uros koiran. Koira edustaa rotua jonka kuuluisi olla erittäin itsevarma, suojeluviettinen ja vahtiviettinen. Koirani vahtii kyllä, mutta on hyvin arka. Se pelkää kaikkea ja kaikkia ulkona. Pentuna pelkäsi kuollakseen toisia koiria joihin auttoi tapaaminen hyvä luonteisia koiria. Nyt puistokäyttäytyminen on ihan ok, mutta pelästyy heti ja on "paskat housussa" jos joku pienempikin koira ärähtää. Ulkona pelkäsi pentuna kaikkea eteen tulevaa mutta kovasti harjoittelemalla ollaan saatu se kävelemään ihmisistä välittämättä kaduilla. Koiria se edelleen pelkää ja myös ihmisiä jos käyttäytyvät uhkaavasti (katsovat silmiin, tulevat lähelle jne).
Koiraamme EI OLE kasvatettu väkivalloin, vain pehmeitä oppeja käyttäen.
MITEN IHMEESSÄ saan koiralleni lisää itsevarmuutta/itseluottamusta? Se on kysymykseni. Kiitos kaikille jotka viitsivät vastata.
Vastaukset 4
Vanhimmat
"Koirani vahtii kyllä,mutta on arka".Toivottavasti ei ole iso koira kyseessä.Ei nimittäin ole erityisen hyvä yhtälö...
Tosin voi olla,ettei ole edes vahtimisesta kyse,vaan epävarmuudesta...
No aran koiran kanssa on tärkeintä se oma vahva ja hyvä johtaja-asema,siis positiivisesti.
Mitä paremmin koira tietää paikkansa,se luottaa omistajaansa,jolloin sen on rauhallisempi olla.
Eli omistajan oltava hyvin tasapainoinen koiran kanssa.
Esim.siis jos ymmärsin oikein (vai väärin),niin käyt koirapuistossa,jossa jolloin joku ärähtää sille.Älä laita koiraasi tilanteisiin,jossa joku vieras sille ärähtää.Älä ylipäätään pistä sitä tapaamaan "vierasta laumaa".Hanki,ellei sillä ole,vaikka muutama hyvän koirankielenomaava kaveri,joiden kanssa leikkiä,muuten annat koiran olla rauhassa muilta.
Vältä laittamasta sitä myös liian tunkeilevien ihmisten kohteksi,mutta harjoita kuitenkin niin,että se oppisi sinun suojeluksessasi toki tarvittaessa sietämään.
Kehu koiraa mahdollisimman paljon pienistäkin eleistä,kun se on "normaali",mutta älä tee liialista numeroa kuitenkaan.
Hyvä keino on myös hankkia joku hyvä harrastus,missä koira saa kokea onnistumisen tunnetta,jota kautta itsevarmuus kasvaa.
Tärkeintä on kuitenkin se,että itse on koiran silmissä mahdollisimman luotettava,looginen, ja sopivan jämäkkä,mutta tukeva koiraa kohtaa,ja sitä kautta siis hyvä ja turvallinen johtaja :=)
ps.Meillä koirat ei saa varsinaisesti vahtia.Minä vahdin.Jos tilanne vaatisi,ne ainoastaan saisivat puuttua tilanteeseen,mutta vain luvalla ;).
että koiraasi on lyöty tms alistettu sen ollessa ihan pieni ? Koirat, kuten ihmiset, oppivat siitä mistä elävät. Minunkin tätini koira on pelokas ,syynä jonkun lyönti.
Koirasi tuskin tokenee totaalisesti koskaan kaltoinkohtelustaan, joten olisiko syytä vain tyytyä siihen mikä on nyky-tilane ?
Onko koira tullut teille vanhana vai onko se aina ollut tälläinen?
Ihan kaikella ystäväliisyydellä seuraava teksti..
Älä vie koiraasi enään sinne puistoon jos tiedät että sen itsevarmuus on nolla. Se itsevarmuus ei siitä kasva yhtään mihinkään että se joutuu tekemisiin sille tuntemattomien koirien kanssa.
Uskon että koirasi olisi paljon onnellisempi jos se saisi leikkiä sinun kanssasi. Ei sen tarvitse tavata lajitovereitaan ja jos itsetuntokin on nollissa niin ei sen pitäisikään.
Jos on muutama tuttu hyväluonteinen koira niin ilman muuta niiden kanssa leikkiä mutta ei tuntemattomien eikä monen kanssa yhtäaikaa.
Itse en käytä koiriani ollenkaan puistoissa, en edes silloin kuin niitä vielä oli yksi.
Uskon että se joillekin koirille ehkä sopii mutta itse en vain halua laittaa koiraani tilanteeseen jossa joku toinen koira saattaa tehdä sille jotain ja minä en ole sitä suojelemassa.
Itseluottamusta voi kohentaa leikkimällä sen koiran kanssa ja antamalla sen voittaa. Koira kun koira innostuu leikistä, joskus se vain pitää opettaa. Voit käyttää sukkaa jossa on lihapullia ja houkutella sillä koiraa hieman retuuttamana ja lopulta se saa repiä ne lihapullat sieltä ulos.
Vinkulelu on joiden koirien mielestä ihan ykkönen, narupallo, frisbee...mikä tahansa mistä se innostuu.
Ja leikitään vain silloin kun koira on vastaanottavainen. Silloin kun se pelkää ei saa yrittää saada sitä leikkimään jossei se siihen heti satu syttymään. Joskus se leikki voi purkaa sen tilanteen mutta kun en tunne koiraa en osaa sanoa.
Tee sen kanssa pieniä temppuharjoituksia ja palkkaat kun tekee oikein. Jos motivaatio on huono tai koira ei oikein uskalla niin palkkaa jo kun tekee melkein oikein. Harjoitella voi ihan istumista, maahanmenoa, tassun antamista, seisomista, seuraamista. Vaikka mitä tyhmältäkin tuntuvaa.
Tämän jo varmati tiedätkin.
Kun koira pelkää niin käyttäydy itse aina varmasti. Älä ikinä kiristä hihnaa kkun ohitatte jotain pelottavaa vaan kävele ohi varmasti ja älä ole huomaavinaankaan että koira pälyilee. Jos koiralla säilyy toimintakyky? niin voitte mennä yhdessä katsomaan sitä pelottavaa juttua jos se on sellainen mitä voi mennä.
Oma nuori koirani ei voi sietää kun ihmiset katsovat sitä silmiin ja taputtavat sitä päästä. sille kaikka nämä ovat uhkaa ja se on ihan koiran fiksua vaistoa. Joten ehkä kannattaisi sanoa rapsuttelijoille miten koiraa oikein rapsutetaan, kyykyssä ja kyljestä ja vain silloin kun koira itse tulee luokse.
Hei! Luin viestisi sillä meidän toisella koirallamme on sama ongelma. Vanhempi koiramme Onni on juuri niinkuin sen rodusta puhutaankin rohkea,oppimishaluinen,ystävällinen,älykäs ja uskollinen. Nuorempi koiramme Elli on 2-vuotias ja se on kyllä uskollinen,oppimishaluinen,ystävällinen ja älykäs mutta siltä puuttuu rohkeus. Pentuna se oli erittäin rohkea mutta se törmäsi kerran autoon. Sille tuli autokammo joka saatiin hoidettua kokonaan mutta sille tuli myös ihmiskammo. Ollaan saatu sitä jo rohkaistua niin että se ei enää pelkää jos lenkillä joku kävelee ohi mutta jos joku haluaa silittää sitä se yrittää pakoon tai alistuu. Erityisesti se pelkää isoja miehiä. Elli on perheemme kesken iloinen ja reipas mutta muuttuu heti vieraiden seurassa. Se pelkää myös kaikkea uutta ja kummallista. Jos olet saanut jo vastauksia sinun ongelmaasi voisitko kertoa mitä ne olivat? Kiitos jos vastaat!