Moi!
Ongelmani on aika ikävä mielestämme. Omistan aikuisen 2 vuotiaan uros koiran. Koira edustaa rotua jonka kuuluisi olla erittäin itsevarma, suojeluviettinen ja vahtiviettinen. Koirani vahtii kyllä, mutta on hyvin arka. Se pelkää kaikkea ja kaikkia ulkona. Pentuna pelkäsi kuollakseen toisia koiria joihin auttoi tapaaminen hyvä luonteisia koiria. Nyt puistokäyttäytyminen on ihan ok, mutta pelästyy heti ja on "paskat housussa" jos joku pienempikin koira ärähtää. Ulkona pelkäsi pentuna kaikkea eteen tulevaa mutta kovasti harjoittelemalla ollaan saatu se kävelemään ihmisistä välittämättä kaduilla. Koiria se edelleen pelkää ja myös ihmisiä jos käyttäytyvät uhkaavasti (katsovat silmiin, tulevat lähelle jne).
Koiraamme EI OLE kasvatettu väkivalloin, vain pehmeitä oppeja käyttäen.
MITEN IHMEESSÄ saan koiralleni lisää itsevarmuutta/itseluottamusta? Se on kysymykseni. Kiitos kaikille jotka viitsivät vastata.
Ongelmani on aika ikävä mielestämme. Omistan aikuisen 2 vuotiaan uros koiran. Koira edustaa rotua jonka kuuluisi olla erittäin itsevarma, suojeluviettinen ja vahtiviettinen. Koirani vahtii kyllä, mutta on hyvin arka. Se pelkää kaikkea ja kaikkia ulkona. Pentuna pelkäsi kuollakseen toisia koiria joihin auttoi tapaaminen hyvä luonteisia koiria. Nyt puistokäyttäytyminen on ihan ok, mutta pelästyy heti ja on "paskat housussa" jos joku pienempikin koira ärähtää. Ulkona pelkäsi pentuna kaikkea eteen tulevaa mutta kovasti harjoittelemalla ollaan saatu se kävelemään ihmisistä välittämättä kaduilla. Koiria se edelleen pelkää ja myös ihmisiä jos käyttäytyvät uhkaavasti (katsovat silmiin, tulevat lähelle jne).
Koiraamme EI OLE kasvatettu väkivalloin, vain pehmeitä oppeja käyttäen.
MITEN IHMEESSÄ saan koiralleni lisää itsevarmuutta/itseluottamusta? Se on kysymykseni. Kiitos kaikille jotka viitsivät vastata.
Vastaukset 3
Vanhimmat
hirmu isoja asioita pysty tekemään.
1) Perintötekijät on määrätty jo silloin,kun uros ja narttu on irronneet toisistaan..
2) Kasvattajan luona vietetty aika on pennulle myös TOSI tärkeä. Pentujen on elettävä ihmisen parissa, saatava pikkupennun silmissä PALJON uusia ja erilaisia kokemuksia ympäröivästä maailmasta jo kasvattajan luona olleessaan.
3) Näitkä pentujen emää? Jos emä on mm. arka ja hermostunut, vaikuttaa sekin omalta osaltaan pentujen kehitykseen.
Älä kiinitä mitään huomiota siihen, että koirasi on "paskat housussa" jos joku pienempikin koira ärähtää. Älä anna sen häiritä itteäs. Jos koiralla on muutama luottokoirakaveri, niin se riittänee.
Ei koiran tarvitse tykätä kaikista puiston koirista.
Mikis sen pitäisi. Emme me ihmisetkään välitä kaikista.
Joittenkin kansa on pakko tulla toimeen, mutta ei joka karvakuonon kanssa tarvitse "leikkiä".
Jos koirallasi on muutama hyvä tuttu, niin se riittää.
Valitettavasti, kuten muutkin ovat jo sanoneet, tuo perusluonne on olemassa. Sitä et kovinkaan paljoa voi muuttaa. Mutta, mikäli tilanne on se, että menet päivittäin puistoon ja siellä menee vellikis. Niin ihmeessä, miksi menet?
Käy lenkillä yksin koirasi kanssa, kaksin jonkun kivan tutun kanssa.
Elä normaalia elämää, älä vaadi siltä uusia tuttavuuksia,jos se ei niistä välitä.
Muutenkin aikuinen koira sitten ei kyllä enää ole mikään koirapuistokoira. Ei aikuisten kuulukaan leikkiä vieraiden koirine kanssa. Nuuskivat puiston mielellään, mutta ei leikkiä, ei. Tutut kiinnostavat vähän aikaa ja sitten se kiinnostus lopahtaa ja odotelaan uutta verta puiston portilla.
sama audelleen ja uudelleen.
Monet koirat elävät kauheassa stressissä, kun omistajat vievät ne koirapuistoihin "leikkimään". Siellä on alistamista, narttujen perässä juoksevia uroksia, joita saa koko ajan olla häätämässä pois. Ei varmaan ole mikään mukava paikka monellekaan.
Mieti, miten vahvistat koirasi luottamusta.
Vähennä sen stressiä ja otakaa lungisti.
syntymä vika. Itselläni oli myös yksi koiristani äärettömän arka, joka pelkäsi jopa tiensivussa heiluvaa paperipussia. Kuitenkin tästä suuresta jänishoususta tuli ajanmittaan minun elämäni koira. Tyypillistä aroille koirille on se, että ne kiintyvät perheeseen yli kaiken. Uskon, että koirasi itseluottamus jonkinverran kohenee, kun ikää karttuu.
Tarjoan taas luettavaksi kirjan: koiraongelmia ja ongelmakoiria. Kirjan on kirjoittanut Anders Hallgren. Kirjassa perehdytään etenkin arkoihin koiriin. Suosittelen lämpimästi omien kokemuksieni perusteella.