Olen lueskellut palstaa vuosien varrella epäsäännöllisesti. Välillä hyvinkin aktiivisesti ja toisinaan on ollut pidempiäkin taukoja. Kirjoittanut en ole juurikaan.
Eräs asia on jo pitempään askarruttanut mieltäni. Vanhoillislestadiolaiset tuntuvat useasti vetoavan siihen, että hoitokokousten anteeksi pyytäminen ei hyödyttäisi kuitenkaan mitään. Sama vanhojen kaivelu kuulema jatkuisi edelleen ja katkeroituneet silti jatkaisivat kaivelemisiaan.
Tämä tuntuu joitenkin oudolta. Eihän anteeksi pyytämisen tarkoitus ole se, että saa jotain konkreettista maallista hyödykseen. Anteeksi pyydetään kun on omallatunnolla jotain joka painaa mieltä. Kun tuntuu, että anteeksi pyytämisellä pitäisi saada jokin vastareaktio pyynnön kohteelta, niin aika ei ole kypsä anteeksi pyynnölle. Tällöin ei oikeasti kaduta omat teot.
Se, että "vastapuolikin" olisi johonkin syyllinen ei voi olla selitys mihinkään. Anteeksi voi ja pitää pyytää vaikka "vastapuoli" ei olisi siihen omalta osaltaan valmis. Eihän sillä ole väliä miltä näytämme muiden silmissä, vaan sillä mitä olemme Jumalan silmissä.
Eräs asia on jo pitempään askarruttanut mieltäni. Vanhoillislestadiolaiset tuntuvat useasti vetoavan siihen, että hoitokokousten anteeksi pyytäminen ei hyödyttäisi kuitenkaan mitään. Sama vanhojen kaivelu kuulema jatkuisi edelleen ja katkeroituneet silti jatkaisivat kaivelemisiaan.
Tämä tuntuu joitenkin oudolta. Eihän anteeksi pyytämisen tarkoitus ole se, että saa jotain konkreettista maallista hyödykseen. Anteeksi pyydetään kun on omallatunnolla jotain joka painaa mieltä. Kun tuntuu, että anteeksi pyytämisellä pitäisi saada jokin vastareaktio pyynnön kohteelta, niin aika ei ole kypsä anteeksi pyynnölle. Tällöin ei oikeasti kaduta omat teot.
Se, että "vastapuolikin" olisi johonkin syyllinen ei voi olla selitys mihinkään. Anteeksi voi ja pitää pyytää vaikka "vastapuoli" ei olisi siihen omalta osaltaan valmis. Eihän sillä ole väliä miltä näytämme muiden silmissä, vaan sillä mitä olemme Jumalan silmissä.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kun toista satutetaan, niin kuuluu pyytää anteeksi (oli satuttaminen tahatonta tai tahallista). Niin elää hyvä ihminen. Rakasta lähimmäistäsi (kukaan ei sanonut sen olevan helppoa, mutta se on kaikkein tärkeintä).
Äitini tapaa sanoa että vaikka jonkun kanssa olisi riitaa tai muuta kränää niin AINA on pyydettävä anteeksi. Silloin omatunto puhdistuu kun tulee itse vastaan. Sillä ei niin ole väliä antaako toinen anteeksi (vaikka tietenkin pitää myös osata antaa anteeksi)sen kannalta että ainakin on sitten itse tehnyt oman osansa kun on pyytänyt anteeksi.
Toistin jo siis kyllä mitä sanoitkin, mutta menee ainakin paremmin kaikille perille.
joten miksi se mitään anteeksi keneltäkään pyytäisi?
Aarno Haho pantiin julkisesti taas tämäkin asia meille ymmärtämättömille toistamaan. Myös SRK:n johtohenkilöt ja erityisesti työvaluokunnan jäsenet ovat itsessään pyhiä ja loukkaamattomia.
Päivämiehen pääkirjoituksessa taannoin julistettiin, että rauhanyhdistysten ja SRK:N luottamustehtäviä hoitavat eivät ole vallankäyttäjiä vaan vastuunkantajia.
Jospa tämä anteeksipyytämättömyys on sitä SRK-laista vastuunkantoa? Synneistä ei voi luopua, ne on kannettava itse tuonpuoleisen saakka.
Eipä täällä ole Jeesusta viime aikoina tarvittu, kun vastuunkantajat on omasta takaa.
pyytämään ja antamaan. kumpi vain ensin kerkiää. Antakaa aina toisillenne anteeksi, kehotetaan Raamatussa. Älkää antako auringon laskea VIHANNE yli.
tässä tapauksessa hoitokokouksen uhreilla ei ole anteeksi pyydettävää vaan srk:lla.
Uhri ei voi antaa anteeksi ennen kuin väärin tekijä on tehnyt ensin oman osuutensa.
vaan päinvastoin se on ilmoittanut ettei sillä ole anteeksipyydettävää.
Srk onilmoittanut ettei sillä ole anteeksipyydettävää.
Nimenomaan ilmoittanut, mutta ei se tarkoita että jos joku ilmoittaa jotain (varsinkaan srk:n tapauksessa) niin se ilmoitus olisi totta.
Sama kuin srk ilmoitti olevansa synnitön. Juu uskovaiset uskoo että ne ilmoitukset on tosia, mutta aivoja yhtään omistava näkee valheen läpi.
hoitokokouksien vääryyksistä johtajille tai sitten ei.
Viime talvena oli ohjelma johtavien natsien oikeudenkäynnistä WWII:n jälkeen. Hehän tuomittiin hirtettäviksi.
Ennen tuomion toteutusta eräällä amerikkalisella psykologilla oli mahdollisuus haastatella jokaista tuomittua erikseen. Hänen kertomansa mukaan kukaan tuomituista ei tuntenut katumusta eli olisi ollut valmis tekemään tekonsa vaikka uudestaan.
Johtopäätökset ovat vapaat!