Mistä voisin löytää oikeutuksen tunteen elämälleni? Syyllisyyteni sen kun kasvaa kun luen täällä väsyneiden äitien kirjoituksia... olinhan itsekin sellainen viimeinen niitti, joka vei äitini psykiatriselle.
Tuntuu, että en ikinä selviä olemassaoloni syyllisyyden tunteesta. Olen liikaa aina ja kaikkialla. Aiheutan ihmisten kärsimyksen ja väsymyksen (niin kuin aiheutin syntymälläni).
En jaksa enää tätä syyllisyyttä. Syyllisyys voi todella tappaa.
Äidit, ehkäiskää vapaasti. Älkää uskoko miehiä tai sääntöjä, kukaan muu ei voi tulla nahkanne sisään ja Te saatte itse päättää ja tiedätte parhaiten, miä teille sopii.
Saattaisin ollan vl, jos olisin kokenut rakkautta. En koskaan löytänyt sitä teidän piiristänne, mutta toisaalta olen kiitollinen Jumalalle, että Hän näytti minulle ettei se löydy minkään lahkon keskeltä.
Tuntuu, että en ikinä selviä olemassaoloni syyllisyyden tunteesta. Olen liikaa aina ja kaikkialla. Aiheutan ihmisten kärsimyksen ja väsymyksen (niin kuin aiheutin syntymälläni).
En jaksa enää tätä syyllisyyttä. Syyllisyys voi todella tappaa.
Äidit, ehkäiskää vapaasti. Älkää uskoko miehiä tai sääntöjä, kukaan muu ei voi tulla nahkanne sisään ja Te saatte itse päättää ja tiedätte parhaiten, miä teille sopii.
Saattaisin ollan vl, jos olisin kokenut rakkautta. En koskaan löytänyt sitä teidän piiristänne, mutta toisaalta olen kiitollinen Jumalalle, että Hän näytti minulle ettei se löydy minkään lahkon keskeltä.
Vastaukset 16
Vanhimmat
...itseäsi siitä, että olet syntynyt.
Olet kokenut paljon kovaa, mutta äitisi sairastuminen ei johdu sinun syntymästäsi. Et aiheuta väsymystä ja kärsimystä.
Kysyttiinkö sinun mielipidettäsi,kun sait alkusi?
Ei kysytty.
Äitisi sairastuessa tuskin sait lohtua, puhetta ja sinulle olisi selitetty, mistä kaikki johtui.
Näin jäit epätietoisuuteen,johtuiko se sinusta. Ja lapsilla on helposti tapana syyllistää itsensä vanhempiensa tilanteesta.
Ja ehkä piirin sisällä on vaikeaa myöntää sitä tosiasiaa, että ihmisten määräämät lait ja ohjeet saattavat koetella joidenkin jaksamista liikaa.
Helpompi laittaa jaksamattomuus ja ehkäiseminen saatanan syyksi kuin myöntää ryhmän sisäisen mallin olevan kallellaan kuin Pisan torni.
Koita käydä lapsuudestasi asti kokemasi läpi ja pohtia syitä tapahtuneille ja tulet huomaamaan, ettet sinä ollut syyllinen.
Voimia sinulle!!!
Ja koska olin liikaa ja minulla ei ollut väliä, vl-pojat pääsivät käyttämään minua hyväkseen. Olin kaiketikin lapsihuora (omasta mielestäni).
Ei mitään hyvää antanut tuo uskonto minulle. Kohtaloon uskon ja sitä vasten tämä kaikki on helpompi hyväksyä. Minulla on ollut vaikeita tehtäviä ja saatana tuli lähelle uskonnon muodossa. Jumala näytti kuitenkin viisaudessaan VL-opin ulkokultaisuuden ja valheellisuuden.
Helvettiä ei ole muussa muodossa kuin maan päällä.
Viestisi kertoo karuudessaan sen, ettäpaljon onpimeyttä ja vääryyttä itseään ainoaksi oikeaksi "Jumalanvaltakunnaksi" kutsuman liikkeen sisällä.
Nähdäkseni tarvitset terapiaa ja ammatillista kuunteluapua. Kysy sellaista terveyskeskuksesta, sen lääkäri (mielellään ei-vl-lääkäri) ohjaa sinut eteenpäin.
Toisekseen voisit miettiä, saisitko helpotusta siten, että vääryys saisi palkkansa. Miten on, voisitko ilmiantaa poliisille ne pojat/miehet, jotka ovat sinua seksuaalisesti käyttäneet hyväkseen? Sehän onnimittäin rikos. Kun rikos sa edes maallisen rangaistuksen, se antaa sinulle jonkinlaisen hyvityksen ja saat kokemuksen, että sinulla on väliä.
Jumalan siunausta sinulle, kärsivä lähimmäiseni. Olet Jumalan silmissä edelleen arvokas ja tärkeä:)
itseäsi syytä, tuskin äitisikään sitä haluaa.
Me ihmiset olemme rakentuneet eri tavoilla. Toiset kestävät enemmän kuin toiset, toisilla on alttius sairastua herkemmin, tai vain yleensä sairastua.
Heitä pois turha murehtiminen ja elä ja nauti elämästäsi, olet siihent äysin oikeutettu. Voimahaleja ja uskoa itseesi:)
"itseäsi syytä, tuskin äitisikään sitä haluaa.
Me ihmiset olemme rakentuneet eri tavoilla."
Tuo on totta, mutta ei äidin osalta en ole niinkään varma. Hän jaksaa usein ja toistuvasti muistuttaa minua miten olen menossa helvettiin (vaikka uskoni "kieltämisestä" on jo aikaa) tällä uudella ja vapaalla tielläni.
Kaikki äidit eivät rakasta lapsiaan eivätkä kaikki tyttäret äitejään. Omalla kohdallani todeksi nähty. VL-piireissä elää vain vahvasti madonnamyytti (katolilaisuudessa ja vl-uskossa on hyvin paljon samankaltaisuuksia), vaikka toisaalta nainen nähdään heikompana astiana ja syntisempänä.
Anteeksi voi antaa, mutta rakkautta ei ehkä löytää. Hyväksyntä on jo paljon.
Minä hylkäsin äitini uskonnon ja meni 10 vuotta ennen kuin hän hyväksyi uuden uskontoni ja elämäntapani. 10 vuotta meni aikaa että sain hänet vakuuttuneeksi siitä että olen se ihan sama tyttö kuin ennenkin.
Minulle jäi syyllisyys etten auttanut äitiä tarpeeksi kun äiti oli väsynyt. Siivosin, leivoin, kävin kaupassa, pyykkäsin, tiskasin... Silti koin että väsytin äitiä enkä auttanut tarpeeksi.
Muulla monta vuotta asuneena ymmärsin että kannoin ihan turhaa syyllisyyttä. Sitä paitsi muutkin sisarukset olisivat voineet yrittää auttaa enemmän.
ehdottomasti. VL-yhteisöstä irtautuminen on jo yksinäänkin valtaosalle kestämätön paikka. Kun siihen liittyy kuvailemasi mukaisia, pitkäaikaisia tuntemuksia, niin suosittelen lämpimästi terapiaa jossa saat asiat oikeisiin mittasuhteisiin ja järjestykseen.
"Jokainen ihminen on laulun arvoinen!" Vaikka sääntöjen orjuuttamat vanhempasi ovatkin selvästi omaksuneet uskonnollisen yhteisönsä tunnusmerkeistä juuri rakkaudettomuuden, tiedä ystävä hyvä, että olet Jumalan edessä aivan yhtä arvokas kuin kaikki muutkin.
Siunausta ja jaksamista sinulle!
Kuunnelkaapa kuinka saarnamiehistä monet kehuvat että lääkärit suositteli lapsitahdin hiljentämistä vaimon terveyden tähden niin saarnamies kehúskelee vaimonsa kustannuksella kuinka he vastoin lääkärin neuvoja ovat ottaneet vastaan niin ja niin monta lasta.
Kukaan saarnamies ei puhu kuinka monta äitiä on menettänyt terveyden tai hengen jopa oman käden kautta kun saarnaukko hankkkii vaimon kustannuksella itselleen taivaspaikkaa.
Voiko Jumalan armon käsite olla enempää hukassa?
No empä ole kertaakaan kuullut, että kehutaan noin.
Älä viitsi kuitenkaan valetta täällä kertoa, vaikka katkera oletkin.
kuin sinä. Kyllä minä ainakin olen tällaista kehumista kuullut. Sinä vaan et taida tuntea yhtään vl:ta. Ja turhaan vakuuttelet, en usko kuitenkaan.
Jos et halua uskoa, omapa on häpeäsi. Koskaan en ole valehdellut, enkä näe nyt tarpeelliseksi aloittaa sitä. Älä usko Minua jos et halua, omapasi on asiasi.
äitisi oli (ja ilmeisesti on) uskonnon uhri. Et sinä voi syylistää siitä itseäsi että ne ihmiset joiden olisi pitänyt vastuu kantaa eivät sitä tehneet.
Ja yhtä lailla sinä olet uskonnon uhri.
Miksi sinä syyllistät itseäsi siitä että luet väsyneiden äitien kirjoituksia. Eikö syyllisyyttä pitäisi tunte niiden jotka alistavat naiset tuohon tilanteeseen? Minun mielestä pitäisi?
Varmasti on ihan totta että joku asia on se viimeinen niitti. Jos se oli sinun syntymäsi sinä ainakin olet siihen syytön. Homma olisi pitänyt viheltää poikki jo paljon aikaisemmin.
Kuheinta tässä asiassa on se että naiset sulkevat silmänsä siltä mihin tuo ehkäisyoppi johtaa. Miksi sitten osoitan sormella naisia? Siksi että ilmeisesti miehistä ei ole ollut ottamaan sitä vastuuta jota aikuisilta ihmisiltä vaaditaan. Jos olisi tilanne ei olisi tämä kuin nyt on.
Ottakaa se vastuu itsetänne ja perheestänne.
Vaikka pohdinta siitä miksi homaa ei vihelletty poikki on hedelmätöntä kuitenkin se on inhimillistä. Sinä et valinnut elämääsi vaan elämä valitsi sinut. Et sinä elä siksi että sinä valitsit oman elämäsi. Vaan olet päätynyt tänne jonkun muun toimesta ja valinnasta. (jos nyt sanaa valinta voidaan tässä yhteydessä käytää)
Sinulla on täysi oikeus kysyä miksi äitisi piti ajaa tuohon kuntoon? Sinulla on täysi oikeus myös ajatella että se ei ollut oikein että tilanne ajettiin tuohon pisteeseen.
Onko Jumalan tahto se että äiti ajetaan mielisairauteen? Ajateletko ettei lähimmäisen rakkaus vaadi tuollaista?
Jos ja kun ajatellaan millaisia hedlmiä tuo ehkäisy-oppi kylvää niin niissä on vaikea nähdä mitään hyvää.
Pahinta tuossa on se että se johtaa tunteiden kieltämiseen ja rakkaudettomuuteen. Ei vain lapsen osalta vaan myös koko perheen osalta. Elämästä tekemällä tehdään tragedia. Onko tämä Tragedia osoitus Jumalan huolenpidosta ja oikeasta uskosta?
Kun heitin ajatuksen että - ettei naisen kuolema ilmeisesti ole suuri vahinko saahan hän silloin viimein levätä - sain lähes välittömästi ihmisen pahentumaan tästä ajatuksesta. Mikä onkin ymmärrettävää.
Kuitenkin kun nainen alistuu tuohon synnytä ja pelastu vastoin omaa tahtoaan vastoin omia tunteita ja vastoin kaikkea koko ihmisyytään. Hän tuntee sen joka suhteessa vääräksi mutta kuitenkin alistuu siihen uskonsa tähden(uhrautuu). En usko etteikö siinä olisi pinnalla Jobin ajatukset -
JOb 3
11 Miksi en kuollut heti äidin helmaan, miksi en menehtynyt kohdusta tullessani?
12 Miksi olivat minua vastaanottamassa polvet, minkätähden rinnat imeäkseni?
13 Sillä makaisinhan rauhassa silloin, nukkuisin ja saisin levätä
Sinulla on mahdollisuus yritää autaa niitä jotka ovat siinä tilanteessa jossa vielä voivat perääntyä.
Kertomalla omasta kokemuksestasi siitä mihin se johtaa jos äidille ei anneta oikeutta ihmisarvoiseen elämään.
Jollain tasolla tuntuu siltä että vain kohtuuttoman hintaisten uhrien autenttiset tarinat saavat ihmset ajattelemaan tekojensa välittömiä ja välillisiä seurauksia.
Sinä et voi tehdä syntymääsi tekemättömäksi eikä menneisyys tässä vaiheessa muutu sinun osaltasi eikä äitisi osalta. Mutta se voi vielä muuttua jonkun toisen ihmisen osalta.
Jos ihmset uskaltaisivat katso totuutta silmiin ja myöntäisivät että tähän se armottomuus ja rakkaudettomuus johtaa he myös näkisivät kuinka raamatun vastaiseen tilanteisiin tuo - ehäkäisy on syntiä johtaa.
Teit hyvin kun kerroit. Toivotaan että se avaisi jonkun sydämmen ymmärtämään ettei naisten ja lasten uhraaminen Jumalalle ole oikein. Synntäämällä lapsia emme voi ostaa pelastusta. Eikä lapset kelpaa anekaupassa maksuksi.
On totta, että äitini on tavallaan uhri. Ehkä enemmän kuin minä, sillä minä olen tahtonut uskaltaa katsoa elämää laajemmalta kannalta.
Loppujen lopuksi tunnen, että menen kohti anteeksiantoa ja syvällisempää ymmärrystä hänen (äitini) suhteen, myöskin isäni. Loppujen lopuksi he eivät tiedä mitä tekivät/tekevät... toimivat sääntöjen mukaan, joiden luulevat olevan Jumalan Sanaa. He todella uskovat niin ja jollain tavalla ovat uskossaan sokeita ja lapsellisia.
Minun tehtäväni on nähdä omalla tavallani ja päästä eheämpään elämään. Vaikeaa se on välillä, varsinkin silloin kun oma kipu käy niin suureksi, että sumentaa vihalla mielen. Onneksi aina välillä helpottaa. Olen huomannut, että Enkelit auttavat, jos vain pyytää.
Voih,älä sinä syyllisyyttä kanna.Minun tätini perheineen ovat VL:sia, ja kyllä on tädin elämä ollut tuskallista.10-lasta ja 4 keskenmenoa,välillä henkihieverissä ambulanssilla sairaalaan.Mies on vl;n pamppuja. Hyvin halveeraavasti käyttäytyy tätini sukua kohtaan,joista suurin osa ev.lut.Mutta tuo mies,kun tätini kerrankin oli3 viikkoa sairaalassa,kotilikkana oli tädin nuorempi sisar,niin eikös tuo mies yön tunteina yrittänyt tunkeutua vuoteeseen,mutta perääntyi,kun sisko ukasi kertoa vaimolleen.Tässä perheessä,sivustaseuranneena,vaimoa on pidetty vaan hautomakoneena.tiedän mistä puhun.
>>Mistä voisin löytää oikeutuksen tunteen elämälleni?>Syyllisyyteni sen kun kasvaa kun luen täällä väsyneiden äitien kirjoituksia... olinhan itsekin sellainen viimeinen niitti, joka vei äitini psykiatriselle.>Tuntuu, että en ikinä selviä olemassaoloni syyllisyyden tunteesta. Olen liikaa aina ja kaikkialla. Aiheutan ihmisten kärsimyksen ja väsymyksen (niin kuin aiheutin syntymälläni).