Viimeiset sanasi?

haluaisin sanoa ja olen jo sanonutkin samaa, kuin vanhempanikin,
älkää surko päivääkään, saa heti nauraa ja laskea leikiä, yhtäään ei tarvi muistaa hautaa.

itkekö minnuu; eläkää sovussa - pitäkkee huoli toisistanu.

"jos ette osaa tehdä elämästänne hyvää, olkaa hyvät ja kärsikää."

erään mummon viimeiset sanat: Ja niin monta tuntia turhaa siivousta.

Olivat jääneet läheisille mieleen, lapsenlapsityttärille etenkin :)

Siinäpä se olennainen ja vielä huumorilla. Tuohon kun pystyisi..

...iloitse päivistä jotka meillä on ollut".

miehelleni osoitekalenterini, jossa ovat kaikkien kivojen ja vapaitten tyttökavereitteni nimet ja osoitteet.
Hyviin käsiin hänet mielelläni jättäisin ;-D

Jos voisin valita paikan ja tietäisin kuolevani, haluaisin, että kaikki rakkaani olisivat siinä ympärilläni. Haluaisin rakkaiden aikuisten poikieni pitävän minua kädestä kiinni ja sanoisin että olen onnellinen, että olen saanut rakastaa heitä - samoin miniöitäni, äitiäni, ystäviäni. Viimeisellä henkäyksellä sanoisin: "Rakkaus ei koskaan katoa" ♥

En oikein tiedä. Eiköhän kaikki oleellinen ole jo sanottu...vai onko? Sitoa lankojen päitä, korjata siltoja, avata solmuja (niin että langat jää ehjäksi), antaa auringon laskea ilman vihaa..
-----
Todennäköisesti tulen kuitenkin sanomaan:

"Kiitos tohtori!" tai sitten "Lisää morfiinia!"

T.
Paloma

Rautatien tasoristeyksessä:
"Ei sieltä eilenkään junaa tull...."

Toivoisin sanovani: Olet minulle hyvin rakas sydämen valtiattareni...odotan sinua siellä.

rakkaimmat ihmiset minulle. Näin sanon aina lapsilleni kun tavataan tai puhelimessa puhutaan. Eipä jää epäilystä heille.

Kuolemani hetkeä kun en etukäteen tiedä, ovat aina nuo viimeiset sanani ja sydämestäni tulevat.

Eihän sen miehesi pitänyt vielä tulla!

teille rakkaat.

tullut jo kaikenlaista hölistyä, ehkä olisi hyvä olla loppuaika hiljaa.