Äitini kuoli yllättäen noin parisenkymmentä vuotta sitten. Vaari jäi leskeksi kerrostalokolmioon, omistusasuntoon. Minä asuin muualla kahden tyttöni kanssa. jossain vaiheessa ensisurun hieman hälvettyä, vaari kysyi perinnöstä. Sanoin hänelle, etttä hän ja äitini ovat omaisuuden hankkineet, rahat kuuluvat hänelle. joten vaari muutti lähelleni omaan kaksioon, vaihtoi ja uusi kalusteita, myi auton ym.ja alkoi elää elämäänsä kuten halusi, matkusti paljon, ei tod. ollut pihi kavereille ja sen sellaista. Olin onnellinen vaarin puolesta. Isäni ehti myös loppuvaiheessa asua perheeni luona mutta sairauksien alkaessa siirtyi omasta halustaan vanhusten palvelutaloon ja kuoli siellä onnellisena 2 v sitten. olen erittäin tyytyväinen perintöratkaisuuni ja tyytyväinen siitä, että vaari eli ihanan leskielämän.
Perintöä odotellessa...
namisuku
11925
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Aivan, kuten meidänkin lasten suusta.
Kun ostivat asuntoja, halusimme lahjoittaa rahaa sukulaisten kautta,
lapset sanoivat että paremminkin lasten kuuluu auttaa vanhempiaan kuin päinvastoin.
Riitojen jälkeen saimme tahtomme läpi
ja lasten ei tarvinnut tehdä velkaa.
MUTTA
Kyllä meillä papalla ja mammalla on parempi mieli,
kun lapsilla mene hyvin.
Kyllä se on meille kaikkein tärkein,
miksi voimme kulkea ”rinta rottingilla”.
silloin äitisi jälkeen? Aika omituista, että vaari kyselee perinnöstä, sillä lakiosa tulee lapsille ilman muuta. Ja perintövero pesästä.
Ihme touhua teillä, sillä isämme kuoli 18 v. sitten ja me (=veljeni ja minä) maksoimme kumpikin omat osuutemme perintöveroa. Äitimme kuoli viime joulukuussa ja asui ja eli kotitalossa elämänsä loppuun asti, kaiketi tyytyväisenä. Nyt saimme taas maksaa perintöveroa ihan samoista, mistä olimme jo kerran maksaneet (huom. omin rahoituksin).
Kai sä nyt olet saanut perintös? Vai menikö se palvelutaloon ja asumiskuluihin siellä, se osake?
Juu, tottakai on hyvä ja hienoa, että leski osaa nauttia elämästään. Enkä tarkoita sitä, että lapsi siinä kärppänä olisi vaatimassa osuuttaan, mutta ei sitä kaikkea tarvi yhteiskunnalle ilmaseksikaan antaa.
että kaikki lusikat pitää jakaa. Äitini kuoltua meillä tehtiin perunkirjoitus. Kaikki omaisuus jäi kuitenkin isämme käyttöön. Hänen kuoltuaan vasta jaoimme pesän. Perintöveroa täytyi jälleen maksaa tästä isän omaisuudesta.
Aika hölmöä muuten, että perintövero poistettiin varakkailta ja maanviljelijöiltä, muut saavat sen maksaa kuten tähänkin saakka. Et niinkuin silleen tasa-arvoisessa Suomessa.
tavalla maanviljelijöiltä on poistettu perintö vero! Ei ole mitään perää!
Jos on jakamaton kuolinpesä ensimmäisen vanhemman jälkeen, ei tarvitse maksaa perintöveroa muuta kuin viimeksi kuolleen osuudesta.
Korjatkoon joku, jos olen väärässä:
Vanhemmat voivat luovuttaa lapselleen eläessään maatilan lahjaluonteisella kaupalla, jossa lapsen on maksettava tilasta 50 %, ja toinen puoli on verotonta lahjaa. Käytännössä tällä tavoin voidaan välttyä puolelta perintöverolta, mutta luonnollisesti se edellyttää suunnittelua ja sopua sisarusten kesken. Ja ilmeisesti tuotannon jatkamista.
Tartun tähän "sillä lakiosa tulee lapsille ilman muuta",kyllä tulee mutta käsittääkseni vain erikseen pyydettäessä ja lesken ei tarvitse myydä omaisuuttaan tätä varten.Olenko oikeassa?
on lesken hallinnassa, mutta kuolleen vanhemman jälkeläiset perivät asunnosta puolet (leski siis ei peri, vaan omistaa puolet) Leski saa jäädä asuntoon asumaan, mutta perillisten on maksettava perintövero asunnon puolikkaasta.
Useinmitenhan kai käytännössä menee niinkuin meilläkin, että leski-isä maksoi perintöveron lasten puolesta ja asuu edelleen "kotonaan", vaikka kyseessä onkin kuolinpesä. (opiskelimme lapset vielä silloin)
Leski siis ei tässä tapauksessa voi myydä asuntoa ilman perillisten suostumusta. Normiperilliset varmasti suostuisivat tarvittaessa asunnon myyntiinkin, mutta lupa on jokatapauksessa oltava. Myynnin jälkeen on edessä pesänjako jne.
Se, mitä lapset sitten leskeltä vaativat tai ovat vaatimatta, on jokaisen perheen päätettävissä.
Antoi odottaa itseään.
Penskana täytyi aina kesät tehdä töitä.
Ensin marjojen ja sienten keruuta, vedenkantoa kasvimaalle, puukuurihommat, lumityöt ym.
10:n ikävuoden tietämissä minut raahattiin maatalojen pelloille heinätöiden- ja perunannostoaikaan.
Reilut isännät laskivat minullekin palkan.
Äitini otti sen lanttuina, pottuina ym.
Pyytäessäni rahaa lakupatukkaan sain vastaukseksi: Edestäsihän sen löydät.
14_vuotisena olin ensimmäisen täyden kesän verokirjallisessa työssä.
Tilipussi avaamattomana muorille.
Sama kerjääminen, sama vastaus.
Tätä jatkui armeijaan menoon saakka. Sitä edeltävän puolivuotisen selvisin ruokarahalla.
Häivyin ruotsiin. Tulin sieltä opiskelemaan jolloin alkuun asuin vanhempieni luona.
Silloin ei ollut mitään opintolainajärjestelmää vaan jokainen hoiti sen miten pystyi.
Meistä, 24;stä sai kaksi ins. liiton takausrenkaan takauksen 1000mk:lle.
Meikäläiset nyysi senkin perusteella: Edestäsi löydät.
Annoin koko vuodelle tarkoitetun lainasumman heille ja myöhemmin syksyllä muutin pois.
Tietenkään he eivät maksaneet "lainaansa" takaisin huolimatta hyvästä taloudelliseta tilanteestaan jo parin vuoden kuluttua.
Edestä löytymiseen meni yli 30-vuotta.
Se edestä löytynyt oli sitä luokkaa että siirsimme "löydöksen" kokonaisuudessaan opiskeleville lapsillemme.
Se siitä perinnön odotuksesta. Tietenkään emme odottaneet mitään.
Ilmaisun kuullessani näen vieläkin punaista.
Ps. Omille lapsillemme olemme siirtäneet yhden asunnon, rahaa verottajan sallimat määrät ja hieman muutakin.
Mainitsematta edestä löytymistä tai perintöä tai mitään!
Nämä järjestelyt eivät ole haitanneet meidän, ennenaikaisesti joutilaiksi ryhtyneiden itsekästä elämäämme.
Jokainen on oman onnensa seppä ja turha on vaania omaisuutta, joka kuuluu sen työllään tehneelle.
Vanhempieni sopuisasti erottua sanoin äidilleni (ainoa lapsensa), että Hän saa myydä vaikka kaiken tai vaihtaa pikkuisempaan asuntoon ja käyttää rahat omaksi ilokseen! Hän ei kuitenkaan raaskinut vaihtaa asuntoa...
Myöhemmin sairaus vei tajuntansa hiljalleen toisille tasoille :(
jo täällä?
Mitä sitten?