HS MIELIPIDE 17.07.2007
"Kykeneekö lastensuojelu auttamaan erityislapsia?"
..."Erityislapsen vanhemmat ovat lastensa parhaita asiantuntijoita. Lastensuojelun alaisten laitosten tilalle voitaisiin perustaa avoimia terapia ja kuntoutuskeskuksia, joissa vanhemmat saisivat lapsilleen ja itselleen lapsen oireiden mukaista ammatillista apua ja hoitoa.
Merja Ojanen
kasvatustiet. maist.
Helsinki"
"Kykeneekö lastensuojelu auttamaan erityislapsia?"
..."Erityislapsen vanhemmat ovat lastensa parhaita asiantuntijoita. Lastensuojelun alaisten laitosten tilalle voitaisiin perustaa avoimia terapia ja kuntoutuskeskuksia, joissa vanhemmat saisivat lapsilleen ja itselleen lapsen oireiden mukaista ammatillista apua ja hoitoa.
Merja Ojanen
kasvatustiet. maist.
Helsinki"
Vastaukset 17
Vanhimmat
huostaanottojen poistamista erityislastenkodeilta joissa lapsia hoidetaan... tekisi jo jotain!
kaikkein tehokkain ratkaisu.
miten han enaa paasisi maarailemaan perheenne asioita sen jalkeen_
Lastensuojelussa ja psykiatriassa toimenpiteet painottuvat lasten huostaanottoon. Lasten suojelun toimenpiteiden kohteeksi tällöin joutuvat myös erityislapset. Merja Ojasen mukaan (HS Mielipide 17.07.2007) lastensuojelun hoitokäytännössä erityislapset rinnastetaan päihdeongelmaisten perheitten lapsiin. Surauksena on lasten neurologisten ongelmien hoito laitoksissa, joissa ei ole pätevyyttä eikä osaamista tämän kaltaisten oireitten hoitoon. Vaikka käypää hoitoa olisi avohoito ja kuntoutus.
Erityislapset eivät useinkaan hyödy laitoshoidosta. Hoitokäytännötkin vaihtelevat maamme eri osissa. Hyksin piirissä on satoja lapsia diagnoosina laaja-alaiset kehityshäiriöt pitkäaikaisessa laitoshoidossa. Länsi-Pohjassa saman diagnoosin hoito toteutetaan avohoitona (Stakesin tilastot 2005).
Lasten psykiatrian osastolla Hyksissä ei tunnistettu lapsemme autistisia oireita. Diagnoosi oli psykoosi ja syytä etsittiin "akatemisista jääkaappivanhemmista". Seurauksena oli 9-vuotiaan lapsen kolmen vuoden laitoskierre. Kärsijänä oli koko perhe. Traumatisoivaa oli "hoito" jossa syitä etsittiin vanhemmista, sen sijaan että lapsi olisi saanut tarvitsemaansa tukea ja kuntoutusta.
Erityislapsen vanhempien kokemusta lastensa kasvattajina ei otettu lainkaan huomioon. Lasten psykiatrian ostolla vähäteltiin ja estettiin vanhempien pyyntö neurologisesta konsultaatiosta.
Halusimme avohoitoa, emmekä uskoneet tuomiota lapsen elinikäisestä laitoshoidosta. Lastensuojelun alaisten laitosten tilalle voitaisiin perustaa avoimia terapia ja kuntoutuskeskuksia, joissa vanhemmat saisivat lapsilleen ja itselleen lapsen oireiden mukaista ammatillista apua ja hoitoa.
Missä artikkeli on luettavissa?
http://www.hs.fi/keskustelu/Kun lastenpsykiatria ei konsultoi neurologia/thread.jspa?threadID=66392&tstart=0
http://www.peda.net/veraja/vep/keskustelu
piirissä huostaanotettuna satoja neurologisten oireyhtymien lapsia!
Itse olen hoidollisen huostaanoton kauhut käynyt läpi lapseni kanssa, joten asia on hyvin tuttu.
Tilanteeseen on saatava pikainen muutos! Koska suomalaiset lastensuojelujärjestöt ovat kiinnostuneita vain huostaanottotehtailusta, on asia ilmeisesti vietävä maamme rajojen ulkopuolelle.
On rikollista lasta kohtaan erottaa hänet vanhemmistaan silloin, kun kotiolot ovat hyvät! Lapsella on oikeus terveyshuoltoon ilman huostaanottoa!
vanhempia, joita edes viranomaiset eivät ole syyttäneet päihteistä, eivätkä sossut löytäneet perusteita huostaanotolle.
Laittomaan hoidolliseen huostaanottoon kun ei tarvita syitä vanhemmista.
Siihen riittää pelkästään lapsen väärä diagnoosi, huostaanotto ja hoidotta jättäminen.
Pahimmillaan vanhemmista erottaminen lapsen 18-ikävuoteen asti.
haukkumiseen silmät sokeina erikoistuneita kirjoittajia. Miksihän?
Jos hoidollisiin huostaanottoihin saataisiin täysi stoppi (mikä on välttämätöntä lasten oikealle kohtelulle), niin sijaishuolto menettäisi tuhansia lapsia kultamunia munivina saaliinaan. Sekös vasta vanhempien haukkujia harmittaisi.
avun hakemisessa törmätään ensimmäisenä ls-työntekijöihin, jotka tulkitsevat erityislapsen oireet huonosta kasvatuksesta johtuviksi.
Tehdään sijoitus perheeseen ja sijaisvanhemmat jatkavat sossujen aloittamaa linjaa vanhempien syyllistämisessä.
Tiedän tapauksen, jossa lapsen ja vanhempien tapaamiset estettiin täysin yli 7:n vuoden ajan. Mutta kenenkäs luo lapsi palasi kun täytti 18 v? Kelvottoman huostaanottoäidin tietysti!
Ja kun äiti pääsi vuosien jälkeen hoitamaan lastaan ja tämän asioita, järjestyi nopeasti paikka, jossa lapsi pääsi suorittamaan kesken olleen oppivelvollisuutensa loppuun ym...
Eikö ole kummallista lastensuojelua?
kaikki psykiatrian yksikötkään sitä pysty tekemään. Läheskään jokaisen psykiatrian yksikön yhteydessä ei ole toimivaa neurologian yhteistyötä, mikä johtaa ihmisoikeusrikoksiin lapsia kohtaan.
Eduskunnan sivuilta löytyvän taulukon perusteella v. 2003 huostaanotettiin 2793 lasta psyykkisen sairauden tai häiriökäyttäytymisen takia, v. 2004 luku oli 2429.
Miten suuri osa noista lapsista on ns. hoidollisia huostaanottoja ja ehkä ilman oikeaa dg:a jääneitä as- tai adhd-lapsia?
auttamaan? Ei heillä ole koulutusta, eikä mitään taitoja siihen!
Asperger- ja adhd-lasten auttaminen kuuluu yksin terveydenhuollolle!
Näille lapsille riittää pelkkä avohuollon kuntoutus, lastensuojelun ei tarvitse työntää asioihin nokkaansa ollenkaan.
Nykyiset monimuotoiset kuntoutusohjelmat ovat niin laajoja ja kattavia, että kyllä siellä tulee esille, jos lastensuojelun todellista tarvetta on. Yhteisiä verovaroja ei tarvitse haaskata sellaisiin kohteisiin, jossa niitä ei tarvita, koska todellista tarvetta kyllä löytyy muualta ihan riittämiin.
Mutta käytännössä ihmiset, joilla ei ole tarvittavaa asiantuntemusta tekevät päätökset näissä asioissa. Laitoksissa riittää teologian maisteritutkinto uskonnottoman autisti-lapsen psykiatriseen hoitoon ja laitoksen johtoon. Tässä on jo alku mitä kamalimmalle hoitokonfliktille, jossa lapsi ja vanhemmat leimataan hulluksi, kun eivät usko. Kumpi on hullumpi uskonnoton perhe, vai uskova hoitaja?
Juha jokinen vastaa mielipidepalstalla 19.07.2007 vastauksena Merja Ojasen kysymykseen, onko lastensuojelulla keinoja ja ammattitaitoa erottaa lasten oireilun alkuperä, kun se on esimerkiksi neurologista ja täysin vanhemmista riippumatonta, että 1.1.2008 voimaanastuva uudistettu lastensuojelulaki korjaisi epäkohdan.
Laki ei kuitenkaan tilannetta muuta, vaikka korostaakin neuvottelua lapsen ja hänen huollostaan vastaavien aikuisten kanssa. Nykyisenkin lain puitteissa epäkohta olisi korjattavissa, sillä kysymys on siitä, painotetaanko hoitokäytännöissä avo- vai laitoshoitoa. Kysymys on avohoidon toimenpiteiden epäonnistumisesta resurssien puutteeseen. Avohoitoa on toteutettu lapsiin "säästöjen nimissä" viemällä pois resurssit. Tästä ongelmasta kirjoittaa samassa lehdessä Stakesin tutkimusprofessori Matti Rimpelä vieraskynä-palstalla ”Lapsiin kannattaa sijoittaa ajoissa”. Säästötoimet on johtaneet tilanteeseen, jossa noin 15000 lasta kasvaa sijaishuollossa, joista 5 500 on erityislasta.
Rimpelä esittää resurssien lisäämistä. Tukea pitäisi lisätä lapsiperheiden tukeen raskaudesta keskilapsuuteen. Mitä tämä tuki käytännössä olisi jää epäselväksi. Sijoittaminen sijaisperheisiin laitoshoitoon ei kuitenkaan lapsiperheitä tue. Stakesin tilastoissa erityislasten ongelmat näkyvät laaja-alaisina kehityshäriöinä. Tähän kuuluu sekä psyykkisesti, että neurologisesti oireilevat lapset.
Kun maamme johtava tutkimuslaitoskaan ei pysyt erottelemaan lapsia oireenmukaisesti, kuinka voidaan edellyttää, että lastensuojelukaan siihen pystyisi. Kumminkin Suomesta löytyy asiantuntemusta ja malleja asian ratkaisemiseen. Oulun seudulla on avohoitoon resurssoitu. Siellä osataan laaja-alaiset kehityshäiriöt osattu hoitaa avohoidon tukitoimin jo 10 vuoden kokemuksella. Ihmetystä herättää, että maamme etelän ”lastenpsykiatrian huippuyksikössä” ei vastaavaan ole päästy.
http://www.hs.fi/keskustelu/post!reply.jspa?messageID=1232455
velvoittaa sossuja konsultoimaan lapsen ongelmien takia asiantuntijoita, niin ei mennä muuta kuin ojasta allikkoon, jos konsultaatio tapahtuu juuri noissa pellepsykiatrian paikoissa ja niitähän riittää. Laki ei mitenkään velvoita sossuja kääntymään sen lääketieteen tahon puoleen, jota vanhemmat toivovat.
Ja jos leikitään ajatuksella, että tilanne tosiaan muuttuisi, niin mitä tapahtuu niille 5500:lle huostaanotolle, joista ylivoimaisesti suurin osa on aiheetta sijoitettuja?
Ja muutenkin Jokisen kirjoitus on aivan TYYPILLISTÄ sossujohtajan tasoa, kun sossujen toimintakykyä arvostellaan.
Se nyt tiedetään ilman Rimpelän kommenttejakin, että erityislapset pärjäisivät kotona riittävällä avokuntoutuksella. SIIHEN tässä muutosta tarvittaisiin, sekä neurologisten oireyhtymien tunnistamiskykyä lasten- ja perheneuvoloihin, tarhoihin, kouluihin, puhumattakaan siihen käytäntöön, että ensimmäinen tutkimuslähete ohjattaisiin suoraan neurologian yksikköön. Siten noiden pellepsykiatrien uhriksi joutumiselta vältyttäisiin.
puuttumista syksymmällä.