Ennen synnytystä minulla ei ollut mitään päämäärä kuinka kauan imetän ja jos ei luonnistu niin annan korviketta koska kahdelta aikaisemmalta olin imettänyt vain satunnaisesti. Tyttö synyi 3.5kk sitten. Rinnalla heti ensi hetkistä asti ja hyvin kelpasi rintamaito.
Tunsin hyvää omaa tuntoa imetyksestä joka ekan kerran oli onnistunut.
Päivät meni imetellen ja syönnin välissä nukkui humat 10min. Sitten aloin antamaan kahden kuukauden täysimetyksen jälkeen ihan pikkuisen korviketta (nyt huomaan sen olleen virhe) ja tyttö nukkui jopa 2x2 tuntia päiväunia ja yölläkin heräsi 4 tunnin välein syömään.
Sitten alkoi vauva hylkii rintaa ja se tuntui kun olisi maalima romahtanut.
Enkö ollutkaan enään hyvä äiti kun en kelpaa ja monet itkut itkettiin pullon kanssa, siis minä, vauva söi kun viimestä paivää ja oli tyytyväinen.
Nyt olen jo asian hyväksynyt.
Rintaa meillä syödää yöllä x2 ja siitä pidetään kiinni niin pitkään kun vaan mahdollista.
Tunsin hyvää omaa tuntoa imetyksestä joka ekan kerran oli onnistunut.
Päivät meni imetellen ja syönnin välissä nukkui humat 10min. Sitten aloin antamaan kahden kuukauden täysimetyksen jälkeen ihan pikkuisen korviketta (nyt huomaan sen olleen virhe) ja tyttö nukkui jopa 2x2 tuntia päiväunia ja yölläkin heräsi 4 tunnin välein syömään.
Sitten alkoi vauva hylkii rintaa ja se tuntui kun olisi maalima romahtanut.
Enkö ollutkaan enään hyvä äiti kun en kelpaa ja monet itkut itkettiin pullon kanssa, siis minä, vauva söi kun viimestä paivää ja oli tyytyväinen.
Nyt olen jo asian hyväksynyt.
Rintaa meillä syödää yöllä x2 ja siitä pidetään kiinni niin pitkään kun vaan mahdollista.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Minun tarina:
Minulla ei ennen synnytystä ollut mitään ihmeempää päämäärää imetyksen suhteen. Ajatelin puolihuolimattomasti, että ehkä parisen kuukautta imetän. Aluksi imetys ei onnistunut noin vaan, vauva nukahteli rinnalle ja imetys kesti ja kesti.... Ajattelin, että maito ei riitä kun se imetys niin kauan kestää, ja vasta kuukausia myöhemmin tajusin, että vauva olikin niin pieni ettei se jaksanut vielä imeä tehokkaasti. Huomasin, että imetyksen onnistumisesta tuli minulle kunnia-asia, vaadin itseäni onnistumaan. Annoin pari eka kuukautta korviketta aina 40 minuutin imetyssession päälle. Kauempaa en jaksanut imettää kun hartiat ja pää kipeytyivät.
Yhtäkkiä hoksasin että korviketta ei enää tarvittukaan, imetyssessiot lyhenivät kestoltaan koko ajan ihan muutamaan minuuttiin ja vauva oli tyytyväinen. Tunsin itseni onnistuneeksi, ja laitoin pullot ylpeänä kaappiin!! Se oli suuri päivä!!!
Nyt vauva on 9kk ja puree erittäin kipeästi! Nännit vuotavat verta ja niitä särkee. Korvike ei ole enää matkan varrella maistunut ollenkaan kun olen joskus satunnaisesti kokeillut ja pullosta imeminenkin on unohtunut. Äsken sitten kaivoin pullot takaisin kaapista ja vauva joi kuin joikin korviketta pullosta ja jopa nukahti siihen. Tuntui niiiiin ihanalta! Ei tarvinut taistella puremisen kanssa!
Eka kertaa tuntui todella hyvältä antaa korviketta! Nyt tajuan että olin itelleni liian ankara, mittasin itseäni sillä, kuinka imetys onnistuu. Tottakai olen onnellinen, että se onnistui 9kk , nyt olen kuitenkin valmis lopettelemaan pikku hiljaa.