Outoa agressiivisuutta

Vaimollani oli samanlaista miltei psykoottista aggressiivisuutta. Minua on lyöty, potkittu sääret verille, purtu, raavittu. Hän jopa hakkasi minua keskellä kaupunkia ja kertoi sivullisten paikalle soittamille poliiseille, että hän ei ole koskaan nähnytkään minua! Oli todella noloa seistä keskellä katua puku päällä (meillä oli romanttinen ilallinen takana...) ja odottaa, että poliisi tarkisti, että meillä todellakin oli sama osoite, niinkuin väitin...

Vaimoni heräsi itsekin tähän agressiivisuuteen, lyötyään minua haarukalla käsivarteen ja menimme lääkärin lähetteellä psykiatrille. Psykiatri vaihtoi mirtsapiinin sertraliiniin ja aggressiivisuus kato välittömästi. Käynnistä oli myös se hyöty, että erittäin asialinen psykiatri "ajoi vaimoni nurkkaan", sillä, että sai tämän ottamaan vastuun käytöksestään. Kyseessä ei ole psykoottinen aggresiivisuus, että hänellä ei "pimennyt" väkivaltakohtauksen aikana, vaan hän pystyi jälkeenpäin muistamaan tapahtumat. Siten hän oli tavallaan sallinut itsensäkäyttäytyä raivoisasti. Ehkä sinäkin? Minulle psykiatri antoi neuvon perääntyä ja jättää hänet omiin oloihinsa. Tämä voisi olla hyvä neuvo myös sinun poikaystävällesi. Ei paeta, vaan sanoa selvästi ja jämerästi: "sinä olet raivopäinen, minä menen kävelylle odottamaan, että rauhoitut". Joskus jouduin kyllä vain halaamaan häntä, jotta hän ei hajottaisi koko asuntoa. Tässä tietenkin auttaa, jos poikaystäväsi on selvästi sinua vahvempi fyysisesti, sillä toisen piteleminen ilman vahingoittamista/vahingoittumista vaatii paljon voimia.

Kannattaa tosiaan puhua asiasta psykiatrin kanssa ja tarkkailla omia tuntemuksia. Tunnista oma raivosi ja yritä myöntää itsellesi juuri raivon hetkellä, että raivostun poikaystävääni, koska HALUAN olla aggressiivinen häntä kohtaan. Sitten tunnista, MIKSI raivostut. Sitten sanot sen poikaystävällesi. Voimia sinulle ja teille!