Mulle kävi viisi vuotta sitten niin että tulin omaa vastuuttomuuttani raskaaksi ja pian sen jälken selvisikin että olin jo raskausviikolla 12..
Tilanne oli hirveä, mulla oli (muutenkin epäsäännölliset) menkat kuitenkin tulleet kerran sinä aikana kun jo olin raskaana, joten en osannut edes arvata moista.
Päädyin sitten loppujen lopuksi aborttiin ja abortti tehtiin synnyttämällä. Eli aamulla sairaalassa sain jotain tabletteja, muistaakseni niitä laitettiin emättimen suulle ja muistaakseni sain myös suun kautta. Supistuksia rupesi pikkuhuljaa tulemaan ja se synnytys kesti 10 tuntia.
Sen kymmenen tunnin jälkeen sitten tunsin kuinka pieni lämpöinen "möykky" tuli musta ulos.
Tilanteesta on tosiaan jo aika kauan mutta vaikea asia se mulle edelleen on. En pysty puhua siitä juuri kenellekään ja asia ahdistaa mua edelleen liian usein. Tunnen tapahtuneesta valtavaa häpeää, syyllisyyttä ja surua.
Kaipailisinkin muiden saman kokeneiden kokemuksia siitä miltä tuntui synnyttää oma lapsi pois kesken kaiken, miten olette asiasta selvinneet yms.
Mä en tiedä koska tää asia lakkaa painamasta mua..
Voimia kaikille abortin kokeneille!
Tilanne oli hirveä, mulla oli (muutenkin epäsäännölliset) menkat kuitenkin tulleet kerran sinä aikana kun jo olin raskaana, joten en osannut edes arvata moista.
Päädyin sitten loppujen lopuksi aborttiin ja abortti tehtiin synnyttämällä. Eli aamulla sairaalassa sain jotain tabletteja, muistaakseni niitä laitettiin emättimen suulle ja muistaakseni sain myös suun kautta. Supistuksia rupesi pikkuhuljaa tulemaan ja se synnytys kesti 10 tuntia.
Sen kymmenen tunnin jälkeen sitten tunsin kuinka pieni lämpöinen "möykky" tuli musta ulos.
Tilanteesta on tosiaan jo aika kauan mutta vaikea asia se mulle edelleen on. En pysty puhua siitä juuri kenellekään ja asia ahdistaa mua edelleen liian usein. Tunnen tapahtuneesta valtavaa häpeää, syyllisyyttä ja surua.
Kaipailisinkin muiden saman kokeneiden kokemuksia siitä miltä tuntui synnyttää oma lapsi pois kesken kaiken, miten olette asiasta selvinneet yms.
Mä en tiedä koska tää asia lakkaa painamasta mua..
Voimia kaikille abortin kokeneille!
Vastaukset 46
Vanhimmat
kuullut tuollaisesta abortista!
Myös minulla raskaus oli ylittänyt 12 viikkoa. Jouduin anomaan lääkintöhallitukselta lupaa keskeytykseen. Muistini mukaan minullekin annettiin samanlainen lääkitys, mutta minulle tehtiin kuitenkin kaavinta nukutuksessa.
Tämä tapahtui vuonna 1989. kaikki oli ohi puolessa tunnissa. Katsoin kelloa viimeisen kerran varttia vaille 12.00 ja olin herämössä jo 12.15.
Itselleni abortti oli valtava helpotus ja tiesin tehneeni oikein. Toimenpiteen jälkeen minulla oli sanoinkuvaamattoman vapautunut olo.
Myönnän, että selviäminen tästä kuitenkin kesti parisen vuotta. Monet kerrat meinasin purskahtaa itkuun, kun näin onnellisia nuoria pareja työntämässä lastenvaunuja. Joskus tuska yltyi niin kovaksi että jouduin kääntymään ympäri, enkä kestänyt katsella toisten onnea.
En uskaltanut kertoa abortista edes vanhemmilleni, vain paras kaverini tiesi tästä, sekä "lapsen" isä, joka ei välittänyt koko asiasta mitään.
Tällä hetkellä lapseni olisi 17 vuotias. Joskus mietin, olisinko saanut tytön vai pojan. Mutta vieläkin tunnen tehneeni oikean ratkaisun. ( Lapsia minulla ei ole tälläkään hetkellä. )Jos lapsi olisi perinyt isänsä luonteen ja taipuvuuden rikollisuuteen, olisin varmaan todella onneton tällä hetkellä. Mutta kaikki on vain arvailuja...
tehtiin....? Ja millä syillä sait keskeyttää raskauden? Missä sairaalassa?
kertoa paikkakuntaa.
Syinä olivat sosiaaliset perusteet: ikä, töiden loppuminen ja ero poikaystävästäni. Lupa heltisi helposti.
Tarkkaa sikiön ikää en muista, mutta 12 viikkoa ( tai yli ) oli raja vuonna 1989, jolloin lupa haettiin lääkintöhallitukselta.
tuota aloittajan tilannetta että miten hän sai keskeytyksen ja missä tuolla lailla tehään.. :)
Minusta tuollainen menettely on täysin järkyttävää! Olen se sama henkilö joka äsken vastasin sinulle!
Minun oloani helpotettiin kipupiikeillä, jotka auttoivat "synnytyspolttoihin" ja sain niitä aina kun halusin!! Mielestäni olet joutunut kärsimään kohtuuttomasti, koska itselläni abortin tekeminen oli ohi todellakin puolessa tunnissa sen jälkeen kun kohdunsuu oli avautunut tarpeeksi, minut vietiin leikkaussaliin operoitavaksi.
En voi enkä haluaisi uskoa kokemaasi todeksi!
Sinun kohdalla on ehkä saattanut tapahtua ns. "hoitovirhe" !
Eli, vastaan nyt kaikille joilla jotain kysyttävää oli.
Luin tarinani vielä muutamaan kertaan läpi tarkistaakseni onko siellä jotain asiavirheitä, mutta kuvaamallani tavalla minulle abortti tehtiin..
Raskausviikkoja oli kertynyt 13. Jouduin myös anomaan lääkintöhallitukselta lupaa keskeytykseen ja se päätös annettiin muistaakseni hyvin nopeasti (en muista montako päivää siihen meni, mutta ei montaa, tuollaisissa tapauksissa, jossa raskausviikkoja on kertynyt noinkin paljon, ei päätöksen teossa kai vitkutella..)
Sen kymmenen tunnin aikana sain toki myös kipupiikkejä lieventämään kipuja.
Ja minutkin vietiin synnytyksen jälkeen kaavintaan, mutta lapsi oli jo siis sitä ennen tullut ulos.
Kun en ole asiasta juurikaan keskustellut kenenkään kanssa, en ole osannut ajatella että kokemassani olisi mahdollisesti tapahtunut hoitovirhe! Onko se siis mahdollista? Kaipailisin nyt seuraavaksi siihen vastauksia esim. kätilöiltä..?
Muutamaan kysymykseen jäi vastaus antamatta, eli Vaasan sairaalassa minulle toimenpide tehtiin ja syiksi lääkintähallitukselle (mikä lie nyt olikaan..) annoin muistaakseni "sosiaaliset syyt"..
siinä olis niin kauheeta odottaa enää muutama kuukaus ja synnyttää se lapsi ELÄMÄÄN!!!
No, onneks ne useimmat ei ookaan niin tyhmiä ja hulluja että synnyttäs sen pois 'keskenkaiken' joten tuskin kovin monia kokemuksia saat..
Muut ymmärtää sen jo etukäteen että asia ei lakkais painamasta joten miks sit tehdä sellasta.
...
Älä noista välitä :)
tosiasioista vaikka ne kylmää ja karmii, kuten et välittänyt lapsestakaan jonka tuonelan portille saattelit...'?
runoilija :D Että sie oot jotenkin niin söötti :) Vähän tyhmä kylläkin mutta silti söötti!
ilmeisesti sööttiä myrkyttää ja repiä kappaleiks pieniä ihmisiä. Eix ooki ihquu!!
ihmisissä, isoissa tai pienissä, on niin upeaa?
Toivotan Sinulle kaikkea hyvää ja jaksamista.
Älä pohdi asioita liikaa, se ei auta vaan ehkä pahentaa asioita. Tee kaikkea kivaa, nauti elämästä, ota ilo irti.
Minun mielestä abortti ei ole häpeä, vaan valinta.
Minulta kysyttiin operaation jälkeen, miltä minusta tuntuu. Olo oli kuin raskas kivi olisi vierähtänyt sydämeltäni. Tuntuiko sinusta samalta? Siitä tiesin että tein oikein, vaikka jälkeenpäin kärsin tapahtuneesta.
Olisin saanut ekan lapseni 18 vuotiaana, ja tunsin että olen vielä itsekin täysi lapsi; asuin vanhempien luona, jotka huolehtivat minusta ja kaikista tarpeistani. En varmaan olisi pystynyt kasvattamaan lasta siinä tilanteessa. Enkä osaa arvioida, miten vanhempani olisivat reagoineet tilanteeseeni jos olisivat tienneet.
ETIÄPÄIN SANOI MUMMO, KUN LUMESSA TARPOI!
kuitenkin salasit asian vanhemmiltasi..?
Ööh, mikähän logiikka saati uskottavuus tässä nyt oli..?
minä olen myös synnyttänyt lapseni raskausviikkoja oli 18. Olisin halunnut pitää lapsen mutta mies sai painostettua minut keskeytykseen se oli elämäni isoin virhe jota kadun loppuelämäni.
Asiasta on nyt 3 vuotta mutta lapsi on mielessäni päivittäin. Hän oli niin täydellinen vauva mutta pieni sellainen, mieheni kanssa en pysty asiasta puhumaan koska hän ei koe että olen menettänyt lapsen hänen mielestään minun pitäisi hakea apua.. olen hänelle katkera koska vasta nyt keväällä hän pyysi minulta asiaa anteekis mutta ei se korvaa sitä että hän jätti minut yksin siihen tilanteeseen kun olisin häntä silloin eniten tarvinnut.
En usko että suru helpottaa koskaan mutta olen jo oppinut elämään sen asian kanssa ja toivon että joskus vielä tapaan tämän enkelilapseni.
on lähes kopio sinun tarinastasi, viikkoja oli 17 ja silloinen mies päätti yhtäkkiä ettei halua sittenkään lasta. Joten eteen tuli tilanne ettei ollut vaihtoehtoja.
Edelleen ajattelen lasta usein. Muistan synnytyksen kuin eilisen, vaikka siitä on nyt jo kohta 6 vuotta. Muistan sen kivun, henkisen ja fyysisen..muistan ajatelleeni, että olen tämän ansainnut. Mieheni vei minut sairaalaan ja kävi muutaman kerran kysymässä mitä kuuluu (ihan näillä sanoilla). Yöksi ei jäänyt vaikka olisi saanut. Synnytyksen aikana hän oli poissa, kysyi vain myöhemmin, että onko se jo ohi.
Sen koomin siitä ei puhuttu, aihe oli kielletty. Ihmisille valehtelin että minä en halunnut lasta jotta miehelleni ei kukaan menisi mitään pahaa sanomaan...turha kai tähän kohtaan mainita, eiköhän se ole jo selvää; olin aika tiukasti hänen pikkurillinsä ympärillä.
Mutta kadun. Ja suren. Ja kaipaan. Kukaan ei ole sen arvoinen, että saman joskus uudelleen tekisin, ei kukaan.
Ja nyt jos joku vähäpäinen saa päähänsä tästä minut haukkua että olen abortin tehnyt, niin saa sitten mennä katsomaan peiliin ja miettimään onko itse täydellinen ja virheetön. Pahalta se tuntuu ihan ilman haukkumistakin.
olet todellakin riippuvainen miehestä?Painostaa aborttiin?Voi hitto jos mun mies olis mulle noin sanonut niin olis jätkä saanut pakata kamppeet ja lähteä litomaan!V.. mitään sääliä ei heru olet murhannut pienen lapsen jonkun typerän syyn takia!Eri olis jos se olis ollut sairas mutta vaan jonkun jätkän takia!Voi jeesus mihin tämä maailma on oikein menossa?
Miten joku voikin olla noin miehenkipeä,että tappaa lapsensa pelkän munantakia?
Vaikka abortin hyväksynkin joissakin tilanteissa menee toi jo yliymmärryksen.
Tappaa nyt pieni lapsi vaan miehen mieliks.Voi hyvää päivää.
Toivottavasti et ikinä tule toista tilaisuutta saamaan,kun syyttä suotta jo yhenki tapoit.
Tollaset miehenkipeet akat pitäis sulkea laitoksiin.
Ykskin entinen kaveri paino tyttönsä hyväksikäytön villasella kun oli niin miehensäkipeä.Laittoi sitten tyttärensä lastenkotiin ja jatkoi heilastelua tämän pedofiilin kanssa niinkuin mitään ei olisi ikinä tapahtunutkaan.
Mitäköhän sinäki oikeen odotit?Pään silittelyä,teetä ja sympatiaa vai?
Toivottavasti tekosi painaa sinua ja sitä tunteetonta sikaa jota mieheksisi kutsuit niin paljon,että ette saa öisin unta!
Vai vielä munankipeä.. sinun tiedoksi meillä on nyt suloinen 11vko vauva ja onnellisia ollaan.
Ja en ole teiltä keltään mitään sympatiaa edes pyytänyt ajattelin vaan jakaa kokemukseni Lotan kanssa. Miksi edes olet täällä jos et kestä sitä mitä luet?
En haluais ikinä lasta yksinään. En tajua miksi monet hankkii lapsia, vaikka niitten miehet ei halua. Kyllä puolison täytyy olla aina tärkeämpi kuin lapset. En tosin ymmärrä miksi ne on sellasten miesten kanssa myöskään.. Tuntuu, että heti kun on joku poikaystävä tai yhden illan juttu, on pakko saada lapsi. Ei voida odottaa sitä oikeaa, kenen kanssa kaikki olis täydellistä. En tavallaan ymmärrä yh-äitejä muutenkaan. Miten ihmeessä joku ei tajua ajoissa, että tietynlaisen miehen kanssa ei kannata mennä yhteen tai ainakaan hankkia lapsia? Mun mielestä lapset on ihania, mutta lapsen parhaaksi olisi käyttää harkintaa ja hankkiutua raskaaksi vasta sitten kun aika on todellakin oikea. Kun ihmiset tekisivät näin, lähes jokaisella lapsella olisi rakastava isä ja äiti, sekä mahdollisia sisaruksia, jotka kaikki asuisivat ja eläisivät yhdessä. Ei mitään sisko- ja velipuolia, uusperheitä, monimutkaisi sukulaissuhteita, tottumista uusiin ja taas uusiin äidin miesystäviin/ isän naisystäviin... Kuka oikeasti ajattelee enää lapsen parasta?
lapsen parasta kun se ei saa syntyä lainkaan?Kun se ei saa mahdollisuutta elämään?
oletko miettinyt ovatko niiden yh-äitien lapset kenties syntyneet ehjiin perheisiin joiden piti kestää ikuisuus yhdessä, ja sitten isi vain päätti ettei halua leikkiä kotia enää?
Vähemmistö yh-vanhempien lapsista on alunperinkin yksin tehtyjä, suurimmalla osalla niistä Oli perhe joka hajosi. Ja toistaiseksi meillä ihmisillä ei niitä toimivi kristallipalloja ole, jotta tietäisimme mikä liitto päättyy ja mikä ei. Jokainen avioliitto ja perhe varmasti alotietaan parhain aikomuksin, mutta puolet menee silti pieleen.
"Mun mielestä lapset on ihania, mutta lapsen parhaaksi olisi käyttää harkintaa ja hankkiutua raskaaksi vasta sitten kun aika on todellakin oikea."
Ja mitä tapahtuu kun aika on oikea ja raskaaksi tullaan tarkoituskella, ja sitten tapahtuukin jotain odottamatonta? Sitten se aiak ei oho ollutkaan oikea? Ymmärräthän ettei elämän kulkua Voi ennustaa niin että tietäisi milloin tuo mystinen "oieka aika" on?
***
Tässä taas päästään siihen, että kun aika on oikea hankkia lapsi. Mulla on nyt! Rakastava mies kotona, joka kanssani jakaa kotityöt :) Molemmilla vakityö, Ihan kohtuupalkkainen, farmariauto, oma asunto. Vaan kappas. Lasta ei kuulu eikä näy ja yritäämistä takana 2 vuotta. Että aika olis otollinen, mutta...
Joten älkää nyt jaksako jauhaa siitä, koska on oikea aika. Eroja tulee, suhteita menee. Sille vaan ei voi mitään. Se yh-äitikin rakastaa lastaan ihan samalla äidin rakkaudella ilman sen isän läsnäoloa.
Oikea aika hankkia lapsi on tasan silloin kun siihen tuntee olevansa valmis siihen vastuuseen ja vanhemmuuteen, yksin tai kaksin tai piru vie vaikka kolmin. Se kuinka monta vanhempaa ja mitä sukupuolta he ovat, ei (tähän saakka tehtyjen seurantatutkimusten valossa) vaikuta lapsen menetykseen myöhemmin elämässä kuin marginaalisesti. avainasemassa on vanhempien tai vanhemman tasapainoinen suhde lapseen ja muuhun perheeseen, rakkaus ja kasvatus.
Ajat muuttuvat, ihmiset muuttuvat, tilanteet muuttuvat. Jos oikea aika on nyt, siihen pitää tarttua koska koskaan ei tiedä varmasti mitä huominen tuo, voi vain toivoa parasta, varautua pahimpaan ja tehdä kaikkensa edesauttaakseen sen parhaan vaihtoehdon toteutumista!
***
Suomikin on täynnä lapsia ilman oikeaa perhettä.
" Ei voida odottaa sitä oikeaa, kenen kanssa kaikki olis täydellistä."
Ei elämä ole täydellistä koskaan. Aina tulee arki vastaan.
Elämän realiteetit huomioiden kirjoituksesi on kaukana todellisuudesta.
niistä painavista syistä jolla olette saaneet abortin noin myöhään, se kun ei usko että olette saaneet sen noin helpoilla, "sosiaalisilla" syillä eikä ilmeisesti itse uskalla tulla teiltä kysymään!!!
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=1500000000000024&posting=22000000027637964
Huomannet, että heiltä on jo syitä kysytty? Miksi laittaisit toistamaan samaa? Tykkäät, että ihmiset toistavat itseään? Vai tykkäät, että vaivautuvat ahdistelusta?
Sainhan mä sut lukemaan niitä...no, joko sulle selvis ne syyt vai epäiletkö että niitä oli muitakin? Ilmeisesti et, jos kerran kaikki on jo kerrottu..?
ei tossa oo mitää hoitovirhettä tapahtunu mulle on tehty just sama operaatio tässä vähän aikaa sitte...emmäkään ollu ennen ees kuullu tommoseta mitää ennen ku se mulle tehtii..kauheetahan se oli mut elämän tilanne ei vaan salinu...
kun raskausviikkoja on yli 12. Kaavinnalla ei voi enää aborttia turvallisesti tehdä, jos viikkoja on enemmän. Tietysti joskus on tapauksia, että tehdään imukaavinta ja viikkoja on todellisuudessa enenmmän kuin on laskettu olevan. Silloin kohtua on vaikea saada kaavittua/imettyä kunnolla tyhjäksi, jolloin verenvuoto ja jälkikivut ovat runsaat.
Yli 12 viikkoiset sikiöt siis synnytetään alakautta ja kaavinta tehdään, kun sikiö on tullut ulos.
Mihin ne kuolleet vauvat sitten laitetaan ja jääkö johonkin joku merkintä sen sukupuolesta..?
poltettavan jätteen sekaan, eli samaan mihin menenvät kaikki tunnistettava ihmisperäinen jäte. Esim. amputoidut raajat tms. Ja aina joskus käy niin, että ne "syntyvät" vessanpöntöön...
Saathan pyytämällä sairalasta, itseäsi koskevan hoitokertomuksen eli epikriisin, siitä selviää kaikki mitä sinulle on sillä hoitojaksolla tehty ja mitä syntyneestä sikiöstä on kirjattu.
Toivottavasti pääset asian yli, etkä anna tehdyn vaikuttaa loppuelämääsi lamauttavasti. Tehdystä voi oppia mutta tekemättömäksi sitä ei saa.
Itse olin raskausviikolla 14, omaa huolimattomuuttani ja typeryyttäni. Ainoa keskeytyksen vaihtoehto olisi ollut sama kuin viestin aloittajalla, eli synnytys. Lupa tuli helposti ja tämä tapahtui nyt keväällä. Ajatus tuntui liian julmalta ja raa'alta joten päätin pitää lapseni. Voimia sinulle! minulle tuo vaihtoehdon kuuleminen oli jo niin traumaattista että voin vain kuvitela sinun tuntemuksesi:(
Ja tosiaan keskeytys olisi ollut ihan samanlainen tapahtuma kuin synnytys, supistuksineen ja kestoineen yms. ero vain siinä että lapsi syntyy kuolleena.
Jatkan nyt tätä aloittamaani keskustelua koska mun on pakko päästä purkamaan itseäni.
Kysyisinkin teiltä saman kokeneet myöhemmin vielä lapsen saaneet että "paikkasiko" myöhemmin syntynyt lapsi millään tavalla näitä haavoja tästä tapahtuneesta.
Itse haluan jossain vaiheessa lapsia, en paikkaamaan jotain kadotettua vaan olen aina halunnut lapsia, myös siis ennen aborttiani. kuulostaa ristiriitaiselta; miksi tein abortin jos kerta halusin lapsia. Syy; olin silloin 20 vuotias ja paniikissa, tuntui että "ei vielä" ja se oli täysin paniikkiratkaisu. Typerää jälkiviisatella, mutta miksen olisi selvinnyt lapsen kanssa? Uskon että olisin mutta silloin päädyin siihen ratkaisuun, ikävä kyllä..
Mutta kaikenlaisia kokemuksia ja tarinoita kaipaan edelleen, kiitos!
jos ei edes myöhemmin enää tuu raskaaksikaan..?
Eikä se ois kuitenkaan se sama lapsi.
Kirjoitinkin sinulle aikaisemmin samanlaisesta kokemuksesta, nyt minulla on terve 11 vko poika vauva ja tuntuu siltä kuin kaikki se palaa vain kahta kauheampana mieleen kun ennen lastani oli päiviä jolloin en edes ajatellut tapahtumaa nyt mietin joka päivä minkäläinen hän olisi, näyttäisikö veljeltään yms.
toivottavasti muistat tekosesi kipeästi koko lopunelämääsi.
Tottakai muistan enhän minä sitä haluakkaan unohtaa, on se kyllä kumma kun täällä abortti keskusteluissa on myös noita jotka ei tänne kuulu mitäpä jos huolehtisitte vain omista asioistanne.
Se mikä on tehty on tehty ja sinun pitää jatkaa elämääsi eteenpäin. Itse olen tehnyt kaksi aborttia nuoruudessani ja nykyisin minulla on kaksi lasta. En ole koskaan ajatellut, minkälaisia nämä abortoidut sikiöt olisivat olleet, koska se on täysin hyödytöntä. Nyt on elettävä tätä päivää ja tehtävä parhaansa, omien läheistensä kanssa.
On muuten erittäin epätodennäköistä, että abortti veisi hedelmällisyyden, suurempi riski olisi esim. sukupuolitaudeilla. Nyt vain katsot että saat elämäsi sellaiselle mallille, että voit turvallisesti perustaa perheen ja nauttia siitä. Älä ole liian ankara itsellesi, me kaikki olemme vain ihmisiä ja erehdysten kautta opimme koko ajan.
kokemaan lähikuukausien aikana, on ihan oikein sinulle, koska sielusi on musta. Tämä koettelemus voi joko parantaa sinut, tai sitten tehdä yksinäisen ja katkeran. Ota se kuitenkin opiksi.
Olet julmuutesi ja ihmisyytesi osoittanut. Haluat lyödä lyötyä. Toiset kysyy koska syyllisyys, tuska ja kipu siinä hetkessä tehdystä ratkaisusta helpoittaa ja sinä päätät oikein puukottaa. Hienoa! Osoitat todella tietäväsi, että sinun elämäsi tulee menemään ilman vääriä ratkaisuja? Koskaan, huom, koskaan ei voi tietää mitä tapahtuu. Huomenna voit ajaa autolla ihmisen kuoliaaksi...sitten kysyt täällä koska tuska helpottaa? Ihmiset tekevät elämänsä ratkaisut kulloisenkin tilanteen mukaan. Abortti päätöseen voivat valitettavasti osallistua/painostaa läheiset/ rakkaat ihmiset, joiden pitäisi tukea tälläisissä päätöksissä onnelliseen ratkaisuun. Henkisessä kriisitilanteessa ihminen on heikoilla, eikä osaa/ kykene ajattelemaan järkevästi. Vasinkin raskaus on ei-toivottuna kovin tunnepitoinen kriisi. Sinua jota mies painosti aborttiin ymmärrän kovasti. Se mies saa kantaa syylisyyden puolestasi. Sinulle syyttäjä! Jotkut ihmiset ovat todella niin heikkoja, että voivat ajautua aborttiin hekisessä painostuksessa, painostus voi miehen taholta olla rankkaa. Haluan lohduttaa painostettuja ihmisiä. Kun abortti on ohi, mihin ne luuseri miehet meni? Jos haluat jotkakin hakkua niin hauku niitä sikoja. Tässä sulle kätilön minulle sanomaan, kun menin neuvolaan ja sanoin odottavani lasta ilman isää. Kätilö sanoi, että kait sillä isälläkin on oikeus sanoa saako tämä lapsi syntyä vai ei? Sanoin että ei ole! Mies käski tappaa lapsen, hän ei sitä halua, ja kuka haluais lapsen mun kaa. Naida kyllä halus! Sanoin miehelle tapa ittes, mutta huom! Mulla oli voimaa, ei aina ihmisellä ole! Odotin ja synnytin, isä on tavannut lasta muutaman kerran, ja haluaa hyötöä siitä oleskeluluvan merkeissä. Se mies saa meidän puolestamme mennä takaisin mistä on tullut.
Tsemppiä kaikille, syyllisyys helpoittaa kun ajattelee tilannetta missä päätöksen teki.. sitä ettei kukaan tukenut ja että kaikki läheiset pitivät lapsen pitämistä järjettömänä. Kenellä on siinä niin paljon voimia kaiken keskellä että jaksaa ajatella asiaa muutakuin päivän eteenpäin.
Minä näin tälle yhdelle piikittelijälle vakavia asioita lähiaikoina, miten häntä on lyöty, hän täällä piikittelee abortin tehnyttä. Mutta, katso paljon on koulua edessä. Toivottavasti löytää sielunsa.
Onko täällä joku ennustaja vai mikä??
onneks olkoon koskapa kaiken tuon olet taatusti ansainnut!