legionella-bakteeri

http://www.lomamatkat.fi/www.lomamatkat.fi/VasenNavi/Rantalomat/Bulgaria/SunnyBeach_Nessebar_SvetiVlas/Hotelli Trakia Plaza/Hotelli Trakia_Plaza.htm
http://www.bulgariancoast.com/hotels/detail.asp?hid=390&rid=15

http://www.ktl.fi/portal/suomi/esittely/ajankohtaista/?id=1322

http://www.saunalahti.fi/arnoldus/legionel.htm
Arno Forsius

Legioonalaistauti

Legioonalaistauti on vasta 1970-luvulla löydetty tartuntatauti, johon liittyy kaksi mielenkiintoista asiaa. Tautia aiheuttava bakteeri "pesii" luonnossa toisessa tauteja aiheuttavassa mikrobissa, eräässä amebalajissa, ja taudin leviäminen ihmisiin tapahtuu ihmiskunnan itsensä keksimän ja kehittämän teknisen laitteiston välityksellä.

Tämä kirjoitus käsittelee aihetta lähinnä historialliselta ja yleiseltä kannalta. Taudista ja sen bakteriologisista yksityiskohdista saa lisätietoja mm. alla mainitusta teoksesta: P. Huovinen ym. 2003.

Legioonalaistaudin lyhyt historia

Yhdysvaltojen Pennsylvaniassa heinäkuussa 1976 pidetyn sotaveteraanien eli legioonalaisten vuotuiseen kokoontumiseen osallistuneista 221 sairastui vakavaan kuumeiseen hengitystietulehdukseen. Sairastuneista 90 % sai keuhkokuumeen ja 16 % kuoli. Tauti oli varsin mystillinen ja alussa sen syyksi epäiltiin myös myrkkyjä tai sabotaasia. Julkiset tiedostusvälineet antoivat taudille nimen "Legionnaires' disease" (legioonalaistauti tai legioonalaisten tauti). Sairastuneista useimmat olivat oleskelleet legioonalaisten käyttämässä Bellevue Stratford -hotellissa ja sen aulassa. Erääksi tartuntalähteeksi arveltiin hotellin juomavettä, mutta sairastuneista 49 ei ollut juonut sitä. Sen sijaan viime mainitut olivat kyllä kulkeneet hotellin vieressä olevalla kadulla. Lopulta selvisi, että taudin levittäjänä olikin hotellin ilmastointijärjestelmä.

Legioonalaistaudin eli legionelloosin aiheuttajaksi ei voitu osoittaa mitään siihen mennessä tunnettua mikrobia. Tutkimuksia jatkettiin kuitenkin suorastaan kuumeisesti. Elokuussa 1976 Joseph McDade etsi otetuista näytteistä riketsioita, mutta ei pystynyt sellaisia löytämään. Tauti onnistuttiin tartuttamaan marsuihin ja marraskuussa McDade totesi marsujen maksassa muutoksia, jotka olivat samantapaisia kuin riketsian aiheuttamassa Q kuumeessa. Kuukauden kuluessa hän löysi maksanäytteistä mikrobikertymiä, jotka viittasivat suurikokoiseen riketsiaan tai pienikokoiseen bakteeriin. Lopulta hänen onnistui viljellä löytämänsä mikrobi, joka osoittautui aikaisemmin tuntemattomaksi bakteeriksi, ja sille annettiin nimi Legionella pneumophila (kreik. pneumophila, keuhkoihin hakeutuva).

Taudin alkuperän selvittyä voitiin todeta, että aikaisemminkin oli esiintynyt samantapaisia epidemioita, joiden syy oli jäänyt vielä arvoitukseksi. Minnesotassa kesällä 1957 todetun keuhkokuume-epidemian potilaat olivat vuonna 1979 tutkittujen seeruminäytteiden perusteella sairastaneet juuri legioonalaistautia. Tämä onkin varhaisin legioonalaistaudiksi varmistettu epidemia. Washingtonin St. Elizabethin sairaalassa oli ollut vuonna 1965 epideeminen hengitystieinfektio, johon sairastui 81 henkeä. Myös näiden potilaiden näytteet olivat tallella ja tauti voitiin varmistaa tammikuussa 1977 legioonalaistaudiksi. Myöhemmin todettiin säilyneiden seerumi- ja kudosnäytteiden perusteella, että mm. Espanjassa ja Iso-Britanniassa oli ollut aikaisemmin tuntemattomiksi jääneitä legioonalaistaudin epidemioita.

Yhdysvalloissa ilmaantui vuonna 1968 Michiganin Pontiacissa terveydenhuolto-osaston rakennuksessa kuumetaudin epidemia, jossa viraston 100 työntekijästä 95 sairastui. Tauti sai nimen Pontiac fever eli Pontiac-kuume. Sen taudinkuvaan kuului korkea kuume, vilutusta, päänsärkyä ja lihaskipuja, mutta tauti parani yleensä itsestään muutamissa päivissä. Myös muutamia epidemian selvittämiseen osallistuneista tutkijoista sairastui tautiin, mutta vain niitä, jotka olivat oleskelleet rakennuksessa ilmastoinnin ollessa käynnissä. Tutkimuksissa todettiin, että lauhduttimen ilman poistoputki sijaitsi katolla raittiin ilman sisäänottoaukon lähettyvillä. Lisäksi poistoputkesta pääsi vuodon takia tippumaan vettä raitisilmaputkeen. Kun legioonalaistauti oli löydetty, tutkittiin myös Pontiac-kuumetta sairastaneiden seeruminäytteet ja tautiin tartutettujen marsujen keuhkonäytteet. Niiden perusteella voitiin todeta, että Pontiac-kuumeen aiheuttaja oli sama kuin legioonalaistaudin aiheuttaja, vaikka taudit olivat epidemiamuodon ja taudinkuvan puolesta toisistaan poikkeavia. Virginiassa sairastui eräällä voimalaitoksella vuonna 1973 kymmenen turbiinin lauhdutuslaitetta puhdistanutta työntekijää tautiin, joka muistutti Pontiac-kuumetta. Taudin laatu voitiin varmistaa jälkikäteen seeruminäytteiden avulla.

Yhdysvalloissa todettiin vuoden 1976 jälkeen useita legioonalaistaudin epidemioita, mm. vuonna 1977 Vermontissa, Ohiossa ja Tenneseessä. Memphisin sairaalassa ilmeni vuonna 1978 epidemia, kun tuuli oli kaatanut lauhdutustornin, minkä seurauksena jouduttiin turvautumaan kaksi vuotta käyttämättä olleeseen varalaitteeseen. Suurin osa tapauksista ilmaantui tuulen alapuolella ja ne loppuivat heti, kun varalaitteen käyttö lopetettiin. Sekä sairastuneista että lauhdutustornin vedestä eristettiin legionella-bakteeri. Tapaus osoitti, että kyseinen bakteeri voi pesiytyä myös lauhdutusjärjestelmiin.

Viime vuosina on saatu eri puolilta maailmaa raportteja lukuisista legioonalaistaudin esiintymisistä. Epidemioiden tartuntapaikkoja ovat olleet mm. kerrostalot, messutapahtumat ja kauppakeskukset. Alankomaissa todettiin vuonna 1999 eräässä kukkanäyttelyssä noin 230 legioonalaistautiin sairastunutta kävijää, joista noin 20 kuoli. Belgiassa sairastui vuonna 2000 porealtaita esittelevillä messuilla legioonalaistautiin lähes 200 henkilöä, joista noin 15 kuoli. Näiden epidemioiden syynä oli legionella-bakteerien saastuttaman vesiaerosolin mukana saatu tartunta. Norjassa on ollut vuosina 2004–2005 kaksi laajempaa epidemiaa. Jälkimmäisen syyksi on ilmoitettu kesäkuussa 2005 vesisumu, joka oli päässyt ulkoilmaan erään tehtaan ilmanpuhdistusjärjestelmästä. Australiassa ja Yhdysvalloissa on esiintynyt lisäksi legioonalaistaudin tartuntoja, jotka on saatu pakatun kukkamullan käsittelyn yhteydessä. Aikaisemmin epidemiat olivat tavallisesti paikallisesti rajoitettuja, mutta messutapahtumien yhteydessä, suurhalleissa, hotelleissa ja kauppakeskuksissa tartunnan saavat voivat olla kotoisin laajoilta alueilta, jopa useista eri maista.

Legionella-bakteerit

Legionella-bakteerit ovat olleet vuodesta 1976 alkaen monipuolisen tutkimuksen kohteena. Samaan bakteerisukuun kuuluvia lajeja tunnetaan jo runsaat 40. Ensimmäisenä löydetystä Legionella pneumophila -bakteerista tunnetaan puolestaan ainakin 15 eri serotyyppiä.

Legionellat ovat erittäin yleisiä luonnon suolattomissa vesissä eläviä bakteereita. Eräät niistä voivat aiheuttaa sairauksia, mutta luonnon vesissä nekin ovat vaarattomia vähäisten pitoisuuksien vuoksi. Legionellat tunkeutuvat solujen sisään ja luonnon vesissä ne pysyvät elossa mm. Acanthamoeba ja Hartmanella -lajeihin kuuluvien amebojen sisällä. Legionellat viihtyvät parhaiten lämpimissä, 37–40 °C:ssa neutraaleissa vesissä, joiden pH on 6,9–7,0. Legionellat voivat säilyä elossa vesijohtovedessä jopa vuoden ajan, jos veden lämpötila on alle 50 °C. Legionellat kuolevat myös, jos veden klooripitoisuus on 0,5 mg/l tai suurempi. Lämpimän veden lämpötila onkin pidettävä varmuuden vuoksi 60 °C:ssa ja tarvittaessa vesi on kloorattava.

Terveydenhuollon ongelmaksi legionella-bakteerit ovat muodostuneet kahdesta syystä: 1) eräät niistä pesiytyvät ja lisääntyvät useissa teknisissä järjestelmissä käytettävissä tai niihin kertyvissä vesissä; ja 2) bakteerit leviävät em. laitteista ympäristöön vedestä muodostuvien aerosolipisaroiden mukana ja kulkeutuvat tartuttamiskykyisinä ilmavirtojen ja tuulen kuljettamina pitkiäkin matkoja. Käytännössä tärkeimpiä epidemioiden aiheuttajia ovat olleet ilmastointijärjestelmät, lämminvesijohtojen lämmönvaihtimet sekä aerosoleja kehittävät suihkutuslaitteet ja porealtaat. Lisäksi useissa tehtaissa on vedenkäyttöön perustuvia toimintoja, joissa legionellat saattavat lisääntyä runsaasti. Myös juomavedessä olevia legionelloja on arveltu tartunnan syyksi, silloin ehkä vahingossa keuhkoihin hengitysilman mukana joutuneina.

Bakteerien lisääntyminen em. laitteissa edellyttää niissä olevan veden ravinnepitoisuuden lisääntymistä veteen pääsevän tai kertyvän orgaanisen aineen johdosta. Siihen ovat syynä mm. käytetyn veden epäpuhtaudet, ilmansuodattimien puutteellisuudet, lauhdevesisäiliöt, vesiputkien vuodot sekä laitteistojen puhtaanapidon laiminlyönnit. Rakennustöiden ja erityisesti maanrakennustöiden aiheuttama pöly on usein ollut syynä ilmastointijärjestelmien likaantumiseen. Bakteeriviljelyt ovat osoittaneet, että legionellat ovat hyvin yleisiä em. laitteistoissa. Epidemioiden ehkäisemiseksi onkin tärkeää huolehtia riskialttiiden laitteistojen kunnosta ja puhtaudesta.

Legionella-bakteerit voivat aiheuttaa myös haavatulehduksia. Lisäksi tunnetaan useita legionellojen aiheuttamia sydämen tekoläppien tulehduksia, jotka ovat lähtöisin haavatulehduksista. Legionellojen ei ole toistaiseksi osoitettu tarttuneen ihmisestä toiseen, vaikka pisaratartunta voisi olla teoreettisesti mahdollinen.

Legionella-tautien taudinkuvasta

Legionella pneumophilan ja muiden legionellojen aiheuttaman keuhkokuumeen riskiryhmiä ovat vanhukset ja tupakoivat keski-ikäiset miehet, vaikeita perustauteja tai vastustuskykyä heikentäviä tauteja sairastavat sekä ns. immunosuppressiivista hoitoa saavat potilaat. Legionella-epidemiat ovat erityisen kohtalokkaita sairaaloissa ja vanhusten hoitolaitoksissa sekä muissa paikoissa, joissa käy paljon vanhuksia. Käytännössä suurin osa legionellojen aiheuttamista taudintapauksista on yksittäisiä. Suomalaiset ovat usein saaneet tartunnan ulkomailla hotelleista tai porealtaista.

Legionella-keuhkokuumeen oireet alkavat 2–10 vrk:n kuluttua tartunnasta. Taudinkuvaan kuuluu korkea kuume, sekavuutta, päänsärkyä, lihassärkyjä, kuivaa yskää, vatsakipuja ja kuumetta. Keuhkojen röntgenkuvissa voidaan todeta taudille tyypillisiä muutoksia. Keuhkokuumetapauksissa tauti on nopeasti etenevä ja kuolleisuus on 15–20 % sairastuneista asianmukaisesta antibioottihoidosta huolimatta.

Legionella pneumophilan ja Legionella micdadein aiheuttama Pontiac-kuume poikkeaa selvästi keuhkokuumeena esiintyvästä sairaudesta. Tartunnan voivat saada kaiken ikäiset, yleensä 45–100 % alttiina olleista, ja taudin itämisaika on yleensä 1–2 vrk. Tauti alkaa äkillisesti ja siihen liittyy voimakas sairaudentunne, kuumetta, vilunväristyksiä, päänsärkyä, lihaskipuja ja kuivaa yskää. Röntgenkuvissa ei todeta keuhkomuutoksia. Tauti paranee itsekseen. Oireiston on päätelty johtuvan suurten bakteerimäärien aiheuttamasta myrkytyksestä tai yliherkkyysreaktiosta. Laajoissa aerosolien levittämissä epidemioissa on esiintynyt samanaikaisesti sekä keuhkokuumetapauksia että Pontiac-kuumetta.

Legionella-keuhkokuumeen hoitona käytetään erytromysiiniä tai uudempia makrolidi-antibiootteja, tarvittaessa yhdistettynä rifampisiiniin. Kuten edellä on mainittu, hoidot eivät tehoa kaikissa tapauksissa. Taudin varmistamisessa käytettyjä tutkimusmenetelmiä ovat mm. bakteeriviljelyt, erikoisvärjäykset, vasta-ainetutkimukset virtsasta ja seerumista sekä röntgenkuvaukset.

Legioonalaistaudin ennaltaehkäisystä on muodostunut vaativa valvontatehtävä kiinteistöjen omistajille ja niiden laitteistoista vastaaville sekä terveydenhoidon valvontaviranomaisille.

Kirjoitus on valmistunut toukokuussa 2005. Täsmennyksiä kesäkuussa 2005. Muutamia kielellisiä korjauksia huhtikuussa 2006. Julkaistu tarkistettuna: Takiainen 2006: 2: 4–7.

Kirjallisuutta:

[The New] Encyclopædia Britannica. Vol. 7. 15 th Edition. Reprinted 1990.

Huovinen, P. ym. (toim.): Mikrobiologia ja infektiosairaudet, Kirjat I ja II. Kustannus Oy Duodecim, Helsinki. Jyväskylä 2003.

Kiple, K. F. (ed.): The Cambridge Historical Dictionary of Disease. Cambridge University Press. Printed in USA 2003.

Lisätietoja toimenpiteistä sairauden ehkäisemiseksi: Takiainen 2006: 2: 8–9.

http://www.ktl.fi/portal/suomi/tietoa_terveydesta/terveys_ja_sairaudet/infektiotaudit/legionella/#navi5
Suomessa todetaan vuosittain 5─20 legionelloositapausta, joista viidennes liittyy matkailuun