laskettu aika on 3vk kuluttua.kysyin lapsen isältä noin kk sitten että aikooko hän osallistua synnytykseen,hän sanoi,että joo.nyt kuitenkin ukko sanoi ettei aio olla mukana koko aikaa vaan sitten lopussa kun lapsi melkein syntyy.ajattelin ettei se voi olla tosissaan.kyllä mä haluisin että se olis tukena koko synnytyksen aikana.se on kuitenki niin iso asia.lisäksi mies viipyy reissuillaan useita päiviä enkä saa siihen yht,entä jos alan synnyt.mulla ei oo tosiaan ketään joka olis mun tukena synnytyksessä paitsi mies.ajattelin että voisin viimeset viikot levätä ja keskittyä tulevaan synn.en olen miettinyt myös josko heitän ukon pihalle.ei olla puhuttu lapsesta yhtään.pitäs kai jotain suunnitelmaa olla.olen saanut itse hankkia kaikki tarvittavat vauvalle.en usko että kysymys olis siitä ettei miestä kiinnosta.tuntuu että se on jotenki hukasssa koko asian kanssa.
yksinkö
synnyttämään?
10916
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Mustakin tuntuu että joudun yksin synnyttämään. Meille on laskettu aika 25.7. Eli ei olisi enää kauan. Ja tänään mies lähtee töihin ja tulee vasta lauantaina kotiin. Eikä mun ole mahdollista saada sitä sit sinne synnytykseen. Mutta täytyy vaan toivoa että vauva ei vielä syntyisi. =) Kyllä hän muuten on synnytykseen lähdössä.
Mulla oli vähän samanlainen tilanne kesäkuun alussa ku la oli juhannuksena. Mutta sillä erotuksella että mies ilmotti tulevansa synnytykseen sellain mukaan et ei lopussa ole mukana.
Mut sitten kun synnytys käynnistyi 12.6 vesien menolla ni muuttu isukinkin mielipide ja oli koko synnytyksen mukana. Suostu jopa napanuoran leikkaamaan:)
Musta vähän tuntuu että noilla miehillä (ainakin mun) kestää vähän tajuta kuinka iso juttu se on olla tukena koko synnytys.
Et sä sit varmuuden vuoks voi jotain ystävää/sukulaista pyytää mukaan jos isäntä tekee katoamis tempun? En halua pelotella, mutta sen toisen ihmisen tuki on avautumis vaiheessakin tosi tärkeää (tai ainakin mä koin sen aika rankkana ja jos ei ketään olisi mukana ollut ni olis pelottanu sata kertaa enemmi).
Mulla oli mun molemmat siskot varalla et jos isäntä ei tule.
Mut stemppiä sulle ja koita levätä viellä ku voit:)!
mahdollista että jonkun mies on tuollainen? tai kun kirjoituksia lukee monien miehet ovat todella välinpitämättömiä. Ja sitten niistä vielä tulee isiä. Onneksi meillä ei ole niin.
ilman miestäkin. Mulla kävi niin että mies kyllä halusi synnytykseen mukaan, mutta kun vauva päätti tulla niin vauhdilla ettei isi ehtinyt synnytyssaliin ajoissa. Ehti sentään jälkeisille.
mukana kahdessa ekassa synnytyksessä,ja kahdessa seuraavassa olin ihan yksin,mies ei halunnu mukaan,pelkäsi kait että menee seksihalut,enkä ois kyllä silloista miestä siellä tarvinnutkaan.kätilö kävi paljon useammin katsomassa kun olin yksin synnytämässä,ja sain vaihtaa ajatuksia.
nyt uusi mieheni haluaa välttämättä synnytykseen mukaan,vaikka varottelin,että voi olla kamalan näköstä,ja tiedän että itku taas pääsee,kun supistukset on kivuliaimmillaan,ja taas sanon,ettei ois koskaan pitänyt ruveta vauvantekoon,kun tämä niin kamalaa..että kuolen..,mut sitte se niin ihanaa,kun saa vauvan syliin...
Omani ei jättäis mistään hinnasta elämänsä ehkä hienointa hetkee väliin. Kuulostaapa kyllä sanoinkuvaamattoman hirveeltä ja loukkaavalta. Alottajan ukon touhut ja välinpitämättömyys vaikuttaa kyllä myös aikas epäilyttävältä. Pitäskö vähän miettiä mitä se oikeesti selkäsi takana puuhastelee?
Se että joku ei halua tulla synnytykseen mukaan ei tee hänestä sen huonompaa isää!
Vasta 70-luvulta lähtien isät on ollut synnytyksessä läsnä ja tuntuu että nykypäivänä vaatii enemmän rohkeutta jäädä pois synnytyksestä kun sinne meneminen - saa osakseen arvosteluryöpyn.
Itse koen tuen olevan tärkeäpää avautumisvaiheessa kuin ponnistusvaiheessa ja sen että isä osallistuu tulevaisuudessa lapsen hoitoon.
pärjää. Minulla on mies ollut mukana kaikissa synnytyksissä, mutta loppujen lopuksi olen keskittynyt itse synnytykseen. Eli ei ympäristöä sillä tavalla huomioi. Tietenkin kivempaa, kun on juttuseuraa silloin kuin vielä juttelemaan kykenee. Tärkeämpää, että mies on paikalla, kun lapsi on syntynyt (varsinkin, jois kaikki ei ole kunnossa) ja osallistuu myös lapsen hoitoon. Itse en voisi kuvitellakkaan, että joku muu tuttu äiti tai sisko tms. olisi paikalla. On se sen verran intiimiä puuhaa, että sen parempi mitä vähemmän porukkaa paikalla. Lähetin mieheni vielä käymään kotona, kun olimme tulleet sairaalaan ja hyvin ehti vielä takaisi ennen kuin tosi toimet alkoivat.
Meillä mies oli kovasti sitä mieltä ettei hän tule mukaan synnytykseen. En halunnut painostaa ja mietin
kenet sitten saisin mukaani. Hän oli vielä asiaa pohtinut mielessään ja ilmoitti myöhemmin matkan varrella että tulee sittenkin. Lupasin ettei sinne alapäähän tarvitse kurkkia, pääasia että on turvana ja olkoon pääpuolessa kokoajan. Se kun pelkää kaikkea mitä voi näkyä siella alhaalla ja sotkua. Mielestäni pakottaa ei saa kuitenkaan lähtemään mukaan.
Sellasia ne jotkut miehet taitaa olla, että eivät "uskalla" edes puhua koko lapsesta. Varmaan miehesi ajattelee asiaa usein, mutta hän on varmaan niin hämmästynyt koko asiasta ja luulee, että esittäisi vain tyhmiä kysymyksiä sinulle. Hän yrittää siis olla "kova" ja ei halua "nolata" itseään. Tai voisiko häntä myös pelottaa, että hän ei kohta olekaan enää "villi ja vapaa"??!!
Mutta kai te olette kuitenkin jo ennen, kuin aloitte lasta yrittää, puhuneet että haluaako miehesi isäksi??!! Jos hän tuolloin on ilmaissut isäksi haluavansa, niin tuskinpa se halu siitä minnekään on muuttunut.
Minunkin mieheni oli alkuun sellainen, että hän puhui lapsesta vain, jos minä aloitin keskustelun. Mutta nyt olen vähän "ravistellut" häntä. Sanonut siis, että eikö herraa kiinnosta tuleva lapsi, vai miksi hänellä ei tunnu olevan mitään asiaa siihen liittyen. No, nyt (rv:llä 19) hän on alkanut jo selvästi puhua oma-aloitteisestikin. Hän aina välillä tahtoo paijata ja silittää minun masua, kun se on alkanut jo vähän kasvamaan.
Ja jo alusta saakka on ollut selvää, että mieheni on mukana kaikilla neuvola- ja lääkärikäynneillä, jotka tähän raskauteen liittyy. Myös synnytykseen mukaantulo on ollut alusta saakka selvillä. Ja mieheni on ihan itse halunnut tulla kaikkeen mukaan, en ole häntä painostanut erityisesti (muuta kuin puhumisen suhteen).