Olen miettinyt järjestelmäkameran tarpeellisuutta tavalliselle harrastajalle. Järjestelmäkamerassa on kuitenkin paljon toimintoja, joita tavallinen harrastaja ei opi käyttämään. Hänen on luotettava siten automatiikkaan. Moni saattaa turhautua kun ei tiedä mikä aukko olisi paras missäkin tilanteessa. Sitten vielä pitäisi osata kuvankäsittelyäkin. Älkää mollatko tavallisen digikameran käyttäjiä. Parempi sentään, että kuvia otetaan kuin että mitään kuvaa ei otettaisi. Toisille voi riittää hyvinkin, että lomamuistoina on pokkarilla otetut kymppikuvat.
järkkärin tarpeellisuudesta harrastajalle
mietiskelijä2
364090
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 36
Vanhimmat
Kun kuvaa järkkärillä P-asennossa, kamera tekee kaiken(säätää aukon ja ajan), tarvitsee vain painaa laukaisinta. "Helppoa kuin heinäteko."
Tavallinen valokuvauksen harrastaja, joka ei ymmärrä valokuvauksen alkeista sen vertaa, että tietäisi miten aukko vaikuttaa kuvaan, on minusta tavattoman epätavallinen harrastaja. Hän taitaa harrastaa myös jalkapalloa - asiantuntevasti katsomon puolelta.
Monelle järkkäri on melko tarpeeton. Pokkarit ovat kehittyneet tasolle joka riittää useimpiin otoksiin. Monet kevyet pokkarit menevät taskuun, raskas järkkäri ei koskaan. Kannattaa kuitenkin valita pokkari jossa on myös käsisäätö mahdollisuuksia. Perusäätöjen oppiminen ei ole kovinkaan monimutkaista. Ja saa parempia kuvia.
nyky "valokuvauksen" harrastajasta oikeasti tarvitsee järjestelmäkameraa, loput 19 pärjäisivät ihan hyvin sillä pokkarilla näpsytellessä.
Kylläpä taas tuli järkkärisnobeille kova kiirus todistella, että oikeat kuvaajat kuvaavat järkkäreillä ja räpsyttelijät sitten muilla kaikilla vehkeillä. Näin on, vaikka järkkärisnobin lelussa olisi toimintovalitsin liimattu varmuuden vuoksi vihreälle idioottiohjelmalle...
mokomaa vihreätä linjaa kuin noissa entry level peleissä.
ja syy minulla kuvata järjestelmällä on kuvanlaadulliset asiat sekä syväterävyyden hallintamahdollisuus. toki nopeus sarjakuvauksessa on myös melko tärkeä asia.
..kuvaajasta harrastajan?
Se että ostaa kameran, ei tee harrastajaa. Yleensä harrastaja perehtyy harrastukseen tavallista tallaajaa enemmän, tavallinen näppäilijä ei käytä muutakuin kuvan ottamiseen eikä perehdy tekniikkaan.
"Järjestelmäkamerassa on kuitenkin paljon toimintoja, joita tavallinen harrastaja ei opi käyttämään."
-Mikähän se sellainen toiminto on?
"Hänen on luotettava siten automatiikkaan."
-Eli otettava sellainen kuva kuin insinööri on kameran automatiikkaan ohjelmoinut.
"Moni saattaa turhautua kun ei tiedä mikä aukko olisi paras missäkin tilanteessa."
-Jos oikeasti harrastaa valokuvausta, jaksaa varmaan vähän opetella perusasioita. Kesämökin juopottelukuville nyt on ihan sama mitä niissä näkyy kun niitä ei kuitenkaan kukaan jaksa katsella.
"Sitten vielä pitäisi osata kuvankäsittelyäkin."
-Pokkarilla kuvaavanko ei sitten tarvi osata? Järkkärin ja pokkarin kuvat voi yhtä hyvin jättää käsittelemättä jos ei jaksa opetella kuvankäsittelyä. Kun taidot kehittyy kuvaajana, kuvat alkaa olla yleensä kerrasta valmiit, ja itse pyrin aina siihen että kuva on mahdollisimman valmis kaikin puolin heti laukaisun jälkeen.
"Älkää mollatko tavallisen digikameran käyttäjiä."
-Ei mollata. Suurin osa kameranomistajista ei ole koskaan kuullutkaan valotusajoista, sulkijoista ja aukoista, ne vain tähtäävät ja laukaisevat ja sen jälkeen ovat kuviinsa tyytyväisiä eivätkä huomaa vaikka kuva on jostain kohti palanut puhki. Jos se laatu riittää niin silloin kaikki on ok.
"Parempi sentään, että kuvia otetaan kuin että mitään kuvaa ei otettaisi."
-Samaa mieltä. Toivoisin että niitä kaikkein huonoimpia otoksia ei kuitenkaan sullottaisi jokaiselle sivustolle nähtäväksi. Paljon näkee gallerioissa kuvia joista ei tiedä onko siinä kuvattu kännykkää vai sarvikuonoa, kuva voi olla lähes täysin musta jossa näkyy keskellä joku tärähtänyt pieni valonpilkahdus. Samanlaisia saattaa olla parikymmentä samalla kuvaajalla. Edes täysin onnistuneita kuvia ei jaksa selata kymmenittäin jos kaikki lähes samanlaisia, puhumattakaan totaalisesti epäonnistuneista räpsyistä.
"Toisille voi riittää hyvinkin, että lomamuistoina on pokkarilla otetut kymppikuvat."
-Silloin kun otettu kuva täyttää omasta mielestä tehtävänsä, on sen laatu riittävä.
... kirjoitit että mielestäsi kaikki eivät tarvitse järkkäriä? no olen kanssasi samaa mieltä. Kirjoitit myös ettei pokkareilla kuvaavaa saisi mollata? siitäkin olen samaa mieltä.
Perustelusi tosin pätee molempiin suuntiin. Itse hankin digijärkkärin heti kun se oli mahdollista juuri siksi etten koskaan oikein oppinut kuvaamaan pokkarilla.
Kirjoitit, että mielestäsi on parempi, että edes jotakin kuvia otetaan kuin ettei kuvattaisi ollenkaan? tähän suhtaudun hiukan varauksellisesti, nimittäin maailma on puolillaan kuvia, jotka totisesti olisi saaneet jäädä ottamatta. Omistakin kuvistani reippaasti yli puolet on sellaisia jotka olisi kernaasti saanut jäädä ottamatta. Valokuva ei mielestäni edusta mitään itseisarvoa. Tapetoimme elämämme tyhjillä kuvilla, jotka piinaavan tarkasti miljoonilla pikseleillä toistaa jokaisen merkityksettömän yksityiskohdan tuhoten sen, jonka halusimme säilyttää.
Monelta itkulta vältyttäisiin, jos hetkeksi pysähdyttäisiin peilaamaan kulutusvalintojamme tiedostettuihin tarpeisiin. Tai edes huolellisesti miettisimme, että mihin tarpeeseen yritämme sillä uudella hilavitkuttimella vastata.
Tämä asia ei sinällään ole uusi ja varmaan aina ihmiset ovat unelmoineet tavarataivaasta. Muistaakseni John Hedgecoe -70 luvun painoksessa Suuri Valokuvauskirjassaan totesi, että harrastajan kameralaukku on aina se suurin ja painavin. Eikä varmaan moni vakaumuksellinen pikselin viilaaja uskoisi kuinka "vaatimattomilla" välineillä muutamat viime vuosisadan merkittävimmistä valokuvista on otettu.
Kyllä aika monelle digijärkkäri on aika turha laite, kyllä arvio, että ykdelle kahdestakymmenestä siitä on todellista hyötyä pitää paikkaansa. Ilman kunnon kakkulavalkoimaa, jalustaa ja ulkoista salamaa on digijärkkäri aikas turha laite, saman asian ajaa joku pokkarimalli. Pokkaraeiden etuna lisäksi on pienuus eli on helppo aina pitää mukana, kun järkkärikamera(niin filmi kuin digikin) on jossain vaiheessa riippakivi ainakin matkoilla.
Sitten kuvataan mummoja ja lapsia, eikä kuvasta kyllä erota, onko otettu pokkarilla vai järkkarillä, jossain pokkareissa nimittäin on nykyään varsin hyvinpiirtävät linssit.
Helpolla siinä 1000-1500 euroa menee hukkaan, kun sitten ensiinnostuksen jälkeen tuo hieno järjestelmädigi pölyttyy piirongin päällä hienoinen lisävarusteineen. Monelle ihan tuttu juttu, vaikka se on vaikea myöntää.
Ei se sinulta ole pois jos joku järkkärin ostaa, ymmärrän kyllä että se saattaa jonkin verran peruskateellista suomalaista kyrpiä.
Yleensä kateelliset on niitä perseaukisia, ne joila on pelimerkkejä tilillä, ei tarvi kateuttaan julistaa täällä..
Ei se järkkäri hyödytön ole yhden linssin kanssa ilman ulkoista salamaa ja jalustaa. Kuvan kuitenkin ottaa ihminen, ei kamera. Yhdellä tai kahdella objektiivilla saa aivan yhtä hyviä kuvia kuin laukullisella L-sarjalaisia.
Esimerkiksi Henri Cartier-Bresson kuvasi lähes koko tuotantonsa Leicalla ja 50mm linssillä. Jonkin verran maisemakuviin hän käytti laajakulmaa. Kuitenkin Cartier-Bresson on yksi arvostetuimpia valokuvaajia (jos joku tuota nyt ei jo tiennyt).
Jokainen kai itse punnitsee, minkä kameran tarvitsee.
Tässä keskustelussa vähän kyllä haisee itsekehu, kateuskin. Jos jollain on varaa järkkäriin eikä sen käyttöä hallitse, niin sehän kuvaajan oma tappio. Mitä se muille kuuluu? Jokainen tekee valintansa kukkaronsa ja näkemyksiensä mukaan. Jos jonkun hieno järkkäri jää kaappiin pölyttymään, se on hänen asiansa. Hänellä lienee ehkä niin paljon rahaa, että sen tappion merkitys on hänelle sama kuin jos matti meikäläinen jättää kertakäyttökameran käyttämättömänä komeroon.
Missä menee mielestäsi raja milloin järkkäri on harrastelijalle tarpeellinen tai tarpeeton?
Isäni kiinnostui järkkäristä kun näki minulla sellaisen. Aikaisemmin kuvaili halpispokkarilla ja se kelpasi. Annoin järkkärini lainaan viikonlopuksi ja kyllä se nopeasti oppi kuvia ottaan sillä.
Sitten siskoni kanssa ostimme isänpäivälahjaksi Canonin 5D:n ja valovoimaisen zoomin. Se innosti isääni valokuvauksen maailmaan ihan uudella innolla. Kamera on ahkerassa käytössä ja kuvien laatu paranee päivä päivältä. Euroakaan ei ole kuvillaan tienannut, sehän on vain harrastus, kuten minulle.
Pitäisikö meidän mielestäsi siirtyä takaisin pokkareihin koska sekin on ihan riittävä tavalliselle harrastajalle?
Tuossa oli pointti, myös. Hyvä!
Eipä tämä kateellisuuta, vaan todetaan asia, joka monen kohdalla on totta. Itse olen filmijärkkäreiden kanssa pelaillut yli 30 vuotta, joten taatusti hallitsen kuvauksen myös täysin käsisäätöisellä kameralla.Se täytyy myöntää, että nykyjärkkärien automatiikka pelaa niin loistavasti, että harvoin puhtaaseen käsisäätöön tulee mentyä.
Rahansa tietenkin saa pistää mihin lystää, mutta tiedän hyödyllisimpiäkin tapoja käyttää rahaa, kun pistää sen digijärkkäriin, jotka vielä nytkin ovat suorastaan sikahinnoissa.
Totta puhut Cartier-Bressonista... Vaan olisi hänellä kin ollut aika haaste vaikka luontokuvaajana hirven perässä noilla välineillä tai makromaailmaa ilmaista.
...Eli sama asia ronskisti, pakettiautolla ei mennä formulakisoja ajamaan eikä formula-autolla muuttokuormia ajeta. Välineet kohteen mukaan.
Kuvattiin aika önköillä valineillä.
Jos ei muuten päästy tarpeeksi lähelle niin pukeuduttiin lehmäksi.
Hirvi ei ole mitenkään vaativa kuvattava. joskus se tulee viereen katsomaan, kuka siellä rymyää kun yrittää pensaaseen piiloutua.
Sitten on vielä eräs salainen ase, jota muuan tunnettu suomalainen luontokuvaaja käytti.
turhakkeiden ostoeurot ovat poissa hyödykkeiden kulutuksesta. Palveluita ja kotimaisia tavaroita hankkiessa suomalainen hyvinvointi voi kasvaa ja kehittyä.
Itsellä on sekä digijärkkäri että pokkari. Molemmille löytyy omat käyttökohteensa. Matkoilla pokkari kulkee helposti mukana, kun taas mm. urheilu-, sisä- ja luontokuvauksessa on järkkäri melkeinpä välttämätön.
1980-luvulla ostin ensimmäisen järjestelmäkamerani. Siinä ei ollut mitään automatiikkaa. Itse säädin aukon ja ajan. Muutaman putken ostin myös. Joitakin vuosia sitten ostin digipokkarin. Silloin ei ollut saatavilla sopivaa digijärkkäriä. Ihastuin kyllä digipokkariini. Automatiikka oli minulle uusi asia. Kuvasin paljon kuvia jopa täydellä automatiikalla. Suuri osa aurinkoisella säällä otetuista kuvista onnistui hyvin. Eipä tuon pokkarin aukkoa ja ISO-arvoa oikein muutella voi. Lähes joka kuvassa myös tausta on terävä. (vaikka näin ei pitäisi aina olla.) Kamerani zoomi on hyvä. Nyt kuitenkin ostan digijärkkärin. Koska minulla aiemmin oli järjestelmäkamera, ostan saman tien hieman kehittyneemmän digijärkkärin. Samalla ostan kolme erilaista putkea. Niillä aion kuvata mahdollisimman kauan. Varmaan kamerassani on minulle tarpeettomia ominaisuuksia, mutta siinä on myös minulle tarpeellisia toimintoja. En tosin tiedä millaista on valokuvaaminen tulevaisuudessa. Pitääkö kamera jälleen vaihtaa kymmenen vuoden päästä. Joka tapauksessa ottamani pokkarikuvat ovat minulle yhtä arvokkaat kuin järkkärikuvatkin.
Itse olen aloittanut valokuvausharrastukseni koulun valokuvauskerhossa 70-luvulla ja siellä oli käytössä Petri-merkkisiä kompaktikameroita, joita sai lainata. Vuoden päivät kuvasin niillä, kunnes isä osti järjestelmäkameran. "valokuvia" kuvattaessa käytin yleensä järkkäriä, mutta reissukäytössä minulla oli 35 mm pokkari, jolla enimmät kuvani otin. Digiaikaan siirryin hankkimalla kompaktin (hinta kysymys) ja parin vuoden jälkeen järjestelmäkameran. Talvella lisäsin valikoimaan pienen taskukokoisen pokkarin.
Aloittelevalle kuvaajalle tärkeintä on manuaaliset säädöt. Tämä sen takia, että silloin oppii ymmärtämään ajan ja aukon merkityksen.
Toinen tärkeä asia on se, että kameraan saa kiinnitettyä kääntyväpäisen salaman.
Isokennoisempi järjestelmäkamera mahdollistaa paremman kuvanlaadun suuremmilla ASA-arvoilla. Pienikennoisella kameralla pitää olla paljon valoa.
... sopii harrastajan handuun.
Hyvä valokuva ei ole oikeastaan sidoksissa paljonkaan laitteisiin, vuosisadan otoksen voi saada aikaan ihan halvimmallakin laitteella. Kaksi asiaa ovat määräviä, oikea rajaus ja oikea hetki. Tuota asiaa tuo Leican mittarietsinkameralla toiminut viestiketjussa mainittu ranskalainen mestarikuvaaja juuri käytti hyväksi.
Mestari ottaa hyviä kuvia huonoillakin laitteilla, moni kalliilla laiteilla fiilistelevä ei niitä saa aikaan kuin vahingossa.
On totta että kuvan ottaa kuvaaja, ei kamera ja ammattimaisissa käsissä keskinkertainen työväline tuotaa parempaa jälkeä kuin ammattirunko ensikertalaisella mutta kannattaa silti muistaa että tuollainen Cartier-Bressonin käyttämä mittaetsin-Leica on edustanut aikanaan valokuvausteknologian ehdotonta huippua eikä kameraan edelleenkään voine liittää käsitteitä halvempi tai huonompi..
Cartier-Bresson tosiaan oli huippukuvaaja, silmää rajata kuva oikein ja valita juuri oikea hetki. Kyllä hän titenkin otti varmaan satoja tuhansia kuvia ja niistä oli mestarilaukaisuja muutama promille.
Kamerana tosiaan Leica, vieläkin nuo mittarietsinkamerat edustavat alan ehdotonta huippua ja objektiivit lienevät ominaisuukiltaan ylittämättömiä, joskin myös erittäin kalliita.
Hänen kuvataiteestaan myös huomaa sen, että MV-kuvaus ei ikinä tule maailmasta häviämään, vaikka sen kuolemaa ennustettiin värifilmien tullessa markkinoille.
Tänään vein "harrastelija kameran ja putken" huoltoon. Huoltomies myi siinä putiikissaan enimmäkseen ammattilaisille suunnattuja valokuvausvälineitä ja kaupitteli niitä minullekin. Kieltäydyin koska en "harrastelijana" tarvitse moisia vehkeitä, jolloin huoltomies kysyi: "Mikä erottaa harrastelijan ammattilaisesta?" Jos myyn pokkarilla otettuja kuvia, tuleeko minusta silloin ammattilainen vai mikä? Näppäilijä, harrastelija vai ammattilainen, mikä minä olen meitä luokittelemaan. Lopettakaa turha mussutus ja nauttikaa kuvistanne, millä ikinä niitä otattekaan!
Heh, kyllähän siitä luokkajaosta pidetään kynsin, hampain, kiinni, kun siitä on nimenomaan maksettukin.
Järkkärisnobien logiikalla jopa kaikki järkkärien puutteet ja rajoitukset ovatkin "juuri niin kuin pitääkin olla". Esim. miehekäs laukaisuääni on välttämätön - eihän sitä muutoin tietäisi, milloin kuva on otettu. Tarkennukset yms. sentään käyvät ilmi kameran piippailusta. Tämä onkin hyvä ja tarpeellinen toiminto, jonka avulla sokeatkin voivat kuvata järkkärillä.
Samoin se, ettei LCD-näyttöä missään olosuhteissa voi käyttää etsimenä (lukuunottamatta niitä järkkäreitä, joissa voi), on pelkkä etu KOSKA SIIHEN EI POKKARILLA PYSTY ?!? Varmaan hitaalle salamasynkallekin joku löytää perustelut...
Ja näitä hulluja riittää... mistä on kiittäminen sitä, etteivät kameravalmistajat uskalla/viitsi tehdä mitään todellisia uudistuksia. Nykyiset digijärkkärit ovat minusta kuin ensimmäiset autot, jotka olivat käytännössä moottoroituja hevosvaunuja. Eihän rungon uudelleensuunnittelun olisi tarvinnut tarkoittaa vanhojen objektiivien hylkäämistä... Nythän tilanne on pikemminkin päinvastainen eli meillä on kinofilmin tarpeiden mukaan rakennellut kamerat, joista osaan ei kuitenkaan käy (ainakaan ilman kikkailua, automatiikan menetystä tms.) filmiaikakauden objektiivit.
Olipa taas katkera vuodatus.
Harrastaja on se joka kuluttaa rahaa harrastaakseen valokuvaamista tai välineitä. Ammattilainen on se joka kuvaa tienatakseen rahaa. Tässä on mielestäni aivan selvä määritelmä harrastajan ja ammattilaisen erolle.
Järjestelmäkamera voi olla hiljainen (Leica M8), siinä voi olla etsimenä toimiva lcd, se ei yleensä piippaile missään tilanteessa (ellei käyttäjä näin halua). Voit valita järjestelmäkameran ihan valintasi mukaan. Lompakko tietysti asettaa yleensä rajoituksen mitä haluaa ostaa.
Kuitenkin, jos harrastat valokuvausta, mahdollisuuksien, lainalaisuuksien ja vaihtoehtojen opetteleminen ja niihin tutustuminen onnistuu helpoiten järjestelmäkameran avulla. Sitä eivät katkerat pokkarikirjoittelijat mihinkään muuta.
Kiinteäoptiikkaisella kameralla saa hyviä kuvia monissa olosuhteissa. se ei kuitenkaan taivu kaikkiin k'äyttötarkoituksiin, ei sitten millään.
Pidän itseäni vian harrastajana vaikka olen omistanut 40 vuoden aikana varmaan 30 erilaista kameraa, kiinteäoptiikaisia ja järjestelmiä, pieniä ja suuria, Minoxista Linhoffiin. Olen lukenut paljon alan kirjallisuutta taiteen perusteoksista kameroiden räjäytyskuviin ja fysiikan perusteisiin (mm optiikka ja valon diffraktio).
On aivan turha väittää etteikö järjestelmäkamera tajoaisi harrastajalle enemmän kuin kiinteäoptiikkainen peli.
Tuo kirjoitus oli hyvä. Itse olen vuosia kuvannut pokkareilla. Siirryttyäni järkkäriaikaan, kuvaus on saanut aivan uudet ulottuvuudet. Olen alkant opiskella kuvausta toisella vaihteella, intohimoisesti. Pokkarikameralla vain on rajoitteensa, niitä lainkaan väheksymättä. Nillä saa hyviä, upeitakin kuvia, onhan pari vuotta sitten otettu vuoden luontokuva otettu pokkarilla. Mutta pokkareilla, niiden rajoittensa. Tuota pokkarin ja järkkärin valintaa voisi verrata keittokirjoitihin. Jos et ole huippu kokki, kannaattaako sinun hankkia kalliita ja huippukokkien tekemiä keittokirjoja vai pitääkö tyytyä perusohjeisiin ja kokata niitä kerrasta toiseen. Hyvien keittokrijojen avulla pääset edistymään ja kehittymään, loputtomasti. Siinä se juttu.
Ei kait tässä keskustelussa sitä ole mitenkään kistetty, etteikö järjestemällä ole omat etunsa verrattuna pokkareihin.
Siitä kait lähinnä juttu lähti alkuun, että ovatko kaikki järkkriin rahansa pistävät orientoituneet asiaansa niin,että olisi hyötyä noista ominaisuuksista.Niitäkin on, joilla rahat loppuvat jo hankintavaiheessa ja ainoa kameran varuste sitten varustelaukun lisäksi on joku kit-obtiikka, joka kaiken lisäksi ei ole edes laadukas vaan kamerafirman halvin zoomi,mutta on nyt sitten pullonpohjaa parempi.
No pysyyhän kulutusyhteiskunta voimissaan, kun raha kiertää.
Onpa saatu pitkä keskustelu aikaan... Eikökän jokainen osta sellaisen kameran kuin kokee tarvitsevansa. Kamera ei varmasti tee kenestäkään parempaa tai huonompaa harrastajaa. Edelleenkin valokuvaus on paljon muutakin kuin välineet.
tärkeintä ei ole voitto, vaan hyvät pelivarusteet
Ei tässä ketään pitäisi mollata. Jos joku ei opi käyttämään jotakin laitetta, niin onko vika laitteessa?
Pokkareilla saa vallan hyviä kuvia ja niin saa järkkäreilläkin.
Molemmilla tulee rajat vastaan, mutta väitän, että pokkarilla rajat tulevat paljon aikeisemmin.
Monesti huvittaa, kun jossakin konsertissa kymmnien merien päästä pokkarilla kuvataan kirkkaalla esiintymislavalla olevaa esiintyjää. Valoisuus ei kuitenkaan riitä ja sitten siellä yleisön joukossa käytetään salamaa, joka valaisee vain lähimpien katsojien kaljut - taitaa siinä saada mahtavia kuvia esiintyjistä.
Järkkärillä tämä asia onnistuu vielä melko hyvin, kunhan on kunnon putket ja voi käyttää suurta herkkyyttä.
Minusta on mieletöntä väittää toisen valintaa turhaksi olkoon valina sitten pokkari tai järkkäri. Jokainen tekee valintansa omien tarpeidensa ja mieltymiksiensä (ja ehkä varojensakin) mukaan.
Tärkeintä on oppia kuvaamaan ja käyttämään kameraansa oli sitten välineenä kumpitahansa klameratyyppi. Molemmilla kameroilla on omat etunsa ja molemmilla saa kuvia. On toki päivän selvää, että mitä monipuolisemmalla kameralla toimii, niin sitä suuremmat ovat mahdollisuudet.
Eiköhän se ole jokaisen oma valinta millä kuvaa. Suurin osa ihmisistä pärjää erilaisilla pokkareilla sehän on vaan hyvä asia.
Pokkari vs. järkkäri…tähän sopisi vertaus; myös polkupyörällä pääsee pisteestä A pisteeseen B, mutta moottoripyörä laajentaa liikkumisen mahdollisuuksia ja se on nopeampi.
Täällä on moni ehdottanut järkkärin ensiostajille tutustumista koko valokuvauksen peruskysymyksiin. Kun henkilöllä on jo jotain tajua valokuvauksesta yleensä, niille nippeleillekin tulee käyttöä.
Kyllä järjestelmäkameraa tavallinen harrastaja oppii käyttämään. Eri juttu on sellaiset henkilöt jotka eivät viitsi paneutua valokuvaamisen perusteisiin, koska kokevat sen liian työlääksi. Mutta he eivät olekaan harrastajia, vaan todellakin kuten sanoit, kameran k ä y t t ä j i ä, toisin sanoen sunnuntaikuvien räpsijöitä.
Eihän suurin osa ihmisistä pidä itseään autoharrastajinakaan, vaikka auton sattuisivatkin omistamaan!?!! Samalla tavoin kameran omistaminenkaan ei vielä tee kenestäkään valokuvauksen harrastajaa, vaikka räpsisi lomakuviaan satamäärin.
Harrastajan erottaa kamerankäyttäjästä mielestäni se, että harrastaja on aidosti kiinnostunut valokuvaamisesta ja pyrkii aina ottamaan mahdollisimman hyviä kuvia. Aika luonnollista on, että tällainen henkilö on siksi kiinnostunut myös työvälineestään (kamera) ja haluaa oppia sen toiminnot mahdollisimman hyvin.
Valokuvauksesta mitään tietämättömän lomakuvien räpsijän erottaa harrastajasta vielä yksi seikka; Se on järjestelmäkameran pitäminen monimutkaisena.
Kas kun varsinaisiä "toimintoja" järkkärissäkin ovat vain aika, aukko, tarkennus ja laukaisu!!! Jos näitä käsitteitä ei halua oppia hallitsemaan, ei myöskään ansaitse tulla kutsutuksi valokuvauksen harrastajaksi. Tai ei ainakaan pidä pahoittaa mieltään, jos ei silloin saa "respektiä" valokuvauksen harrastajana!