mies laiturilla
hän hymyilee,
salaperäisesti
katse on piilossa
aurinkolasien takana
hänen kiharat hiuksensa
ovat hopean värittämät
hänen kynänsä rakkaudesta
kirjoittaa, ohimennen, kun
hän pöydän taakse ehtii
istahtaa
hän on rakkauden,
ammattilainen
hän hymyilee,
salaperäisesti
katse on piilossa
aurinkolasien takana
hänen kiharat hiuksensa
ovat hopean värittämät
hänen kynänsä rakkaudesta
kirjoittaa, ohimennen, kun
hän pöydän taakse ehtii
istahtaa
hän on rakkauden,
ammattilainen
Vastaukset 5
Vanhimmat
rakkauden ammattilainen, edes sarkastisesti. Lemmestä voi kirjoittaa kuin konsanaan "auervaara". Ota siis siivet ja lennä pois...Laituri on ihana paikka ilman sinilevää;)
Runossasi oli katkeruutta, joka aiheutti laiturille tulvan!
rakkauden ammattilainen, pelkkä heitto
ei sarkastinen, ei ollenkaan.
Ehkä "auervaara" kokemuksiensa
perusteella, mutta en siltikään lennä pois :).
Ei katkeruutta ollenkaan. Katsoin kuvaa mies seisoo laiturilla, salaperäistä ja jotain hyvin
kiinnostavaa.Ja tulva oli jo keväällä, muistelen.!!
tervetuloa puolestani tänne runopalstalle ja oikein
mukava tavata uusia kasvoja rakkausrunouden parissa.
Katselin tuossa saamiasi vastauksia runoosi ja pahoittelen
joidenkin tapaa yrittää loukata vastauksillaan runon
kirjoittajaa.
Runosi jotenkin monitasoinen, mietin, tarkoitatko
ammattilaista hyvällä vai pahalla.
Lopuksi päädyin hyvään, sillä uskon, voihan olla
ammattilainen vaatimatta palkkiota, ottamatta mitään.
Nykyään pyyteettömyys on kovin harvinaista,
kun kaikki ihmisyys mitataan kultaisin koruin ja
rikkauksin, jotka loppujen lopuksi päätyvät
historijoitsien ja museoiden vitriineihin,
ja tunne, joka niiden kantajilla olisi pitänyt olla
oli vain haalistuneita kirjoituksia murenevissa muureissa.
Kiitos, sinulle toivotuksestasi, mutta uusi en ole täällä puolitoista vuotta olen kirj. tänne.
Eri nimimerkeillä, kun yhdellä ja samalla en
saanut paljon mitään palautetta, joten taas
yritän yhdellä nimimerkillä.
Runossani tarkoitin hyvällä ammattilaista ja
kukaan ei hoksannut ketä sillä tarkoitin..?
Kuva runoilijasta oli eräässä lehdessä, katsoin
sitä ja kirjoitin hänestä ihan rennolla otteella.
Mietin vain ehtiikö hän uusilta työkiireiltään
kirjoituspöydän taa paljonkaan..?
Maallinen mammona on tosiaan niin tärkeää,
mutta onneksi niitä ei saa mukaansa, sitä
vain lähdetään pois yhtä tyhjänä kuin
tulimmekin. Niin, että sellainen tarina.