kotiutuminen sairaalasta

oli siivottu, pyykit pesty ja tiskit tiskattu. oli kyllä mukava tulla kotiin.

Kyllä oli nuo kaikki! :)

Kiitoksia vaan eksälleni, joka oli huomioinut minut ja lapsen todella hienosti. Koti oli puhtoinen ja siisti, olohuoneen pöydälle oli laitettu juhlaliina ja maljakossa oli kukkia! Todella huomaavaista, tunsin itseni kuin kuningattareksi silloin. Ja muutenkin, hän otti heti lapsosen rakkaaseen syliinsä ja osasi vauva-aikana hoitaa lasta hyvinkin.

Vasta nyt vuosien jälkeen olen alkanut arvostamaan hänen toimiaan silloin. Valitettavasti meillä ei vaan muuten parisuhde sitten toiminut ja tiemme erosivat. Mutta se on sitten eri tarina taas se. :)

Ja jos jollakulla nyt ei ole ne ulkoiset asiat sillai kun oisi halunnut, niin ei se merkitse sitä että aviopuoliso olisi täys tolvana, ei ei toki. Hän ei vaan ole osannut ajatella asioita siltä kantilta.

Mukavia kotiinpaluita vaan kaikille sieltä synnytyssairaalasta ja nauttikaa lapsistanne, antakaa heidän tulla syliinne, antakaa heille aikaa - sillä eräänä päivänä he eivät ehkä enää tule samalla tavalla. Silloin he ovat alkaneet aikuistua ja miettiä asioita eri tavalla, vaikka rakastavatkin teitä sydämessään!

Niin, tosiaan. Villakoirat juoksi vastaan eli ei meillä ollut siivottu, ei tiskattu saatikka kakkuja leivottu.

Vauva syntyi hätäsektiolla, lieneekö isälle mennyt tämän takia toimintakyky vai eikö sitten tajunnut sitä, että joku voisi arvostaa näitä pieniä eleitä. Puolen vuoden päästä sitten erosimmekin.

Meillä mies oli imuroinut, toki sanoin etukäteen että ois kiva jos imuroisit ;)
Siistiä oli, tiskipöytä puhdas ja vessa siivottu. Kaupassa käytiin (tai mies kävi) kotiin tultaessa, odottelin vauvan kans autossa. Kakkuja ei ollut, mies ei ole hyvä keittiössä mut onneksi sukulaiset ja ystävät jotka tulivat vauvaa tervehtimään toivat pullat ja kakut tullessaan, ihana ele ja säilyy mielessäni AINA!

ja mieheni kävi joka päivä katsomassa vieras tunti oli 18-19 mutta isät sai olla 8-20 jos ei häirinnyt muita.
meillä mies oli joka päivä 7.55-20.00 kun ei ollut sillä hetkellä töissä.

Sitä en tiedä mitä hän kotona oli tehnyt kun puhuin hänelle että pitäis sänky ja sohva vaihtaa uusiin (molemmista tuli suunnilleen jouset pihalle) niin hän oli niin kultainen että oli laittanut meidän makuuhuoneen upeaksi (tapetoinut maalannut) ja nyt kun poika kohta 2v niin sai siitä joulun tienoilla oman huoneen.
Meille oli tuotu ihana sohva ja kunnon laiskanlinna joka oli sitten imetys tuolina. Lapsemme kummi on verhoilija ja hän teki siihen vaihdettavan päällisen missä luki imetyslinna ja toisessa luki maitobaari.
Sänkykin oli niin ihana vaikka onkin vanha niin sairaan hyvä siinä on nukkua (ostimme uudet patjat joten voi johtua myös siitä).

Siivottu oli ja kukat maljakossa.
Kakut tuotiin seuraavana päivänä kun sovimme että sukulaiset saa käydä silloin.
Ja sit vielä mieheni yllätti minut ihanan romanttisesti sinä ilta.
Hän oli pyytänyt että veljensä (kokki) valmistaa meille kunnon ateriat ja toi ne meille.

Mutta se paras oli laitettu tyynyni päälle ja näin sen vasta kun olin menossa nukkumaan aivan mahtavan upea sormus. tietenkin vastasin myöntävästi ja kirkko oli varattu valmiiksi se oli sinä päivänä kun me aloimme sit muutama vuosi takaperin seurustelemaan.

MIEHENI ON MINULLE JUURI SE OIKEA!!!!
Että minä häntä rakastan! toivon että teilläkin olisi juuri se oma oikea jo rinnalla.

Ei mitään kukkia tai kakkuja, koska tuo mun mihenköriläs ei oikein ole "sitä sorttia", joka kööräisi kotiin kukkia (korkeintaan syntymäpäivänä). Vauvan isä oli meitä katsomassa paljon sairaalassa, joten se oli paljon tärkeämpää kuin kakut ja kukat :) (vaikka olisihan se tietysti ollut mukavaa...)

Vähän oli imurilla isompia pölypalloja peloteltu. Kakkua ja kukkasia ei näkynyt.

Yhdessä lähdettiin ja yhdessä tultiin. Oltiin perhehuoneessa. Yöllä siivottiin kämppä kuntoon supistusten välissä, tai lähinnä tiskattiin ja järjesteltiin ja varhain aamulla tuli lähtö. Pyysin kyllä äitiäni siivoomaan kämppää vähän valmiiksi, mutta sanoi ettei ollut mitään siivottavaa. Kakkua ei ollut, kukkia saatiin sairaalassa.

Koko talo oli siivottu lattiasta kattoon. Uusia liinoja ja mattoja laiteltu ja kukkasia pöydillä. Valmis ruoka jääkaapissa. Oli kiva tulla kotiin!

Ja kuten joku jo mainitsi, oli todella huomaavaista kun vieraat (kuukaudenkin päästä) toivat pullat ja kakut tullessaan...

kun esikoinen syntyi otimme perhehuoneen ja mieheni ei kyllä mitään siivonnut kun kävi kotona hakemassa vaatteita joskus..synnytin vielä sektiolla et oli tosi kiva tulla sit kotiin heti siivoomaan sitä sekasotkua pölystä,viedä haisevat roskikset mitkä oli muhinu kuumassa kesähelteessä eteisessä,heittää pilaantuneet ruuat roskiin..se uuvuttikin niin kovasti että soitin äidilleni reilun 400km päähän ja hän tuli sitten siivoomaan meille=) jos oma mies olisi sen tehnyt olisin kuitenkin itse joutunut myöhemmin "Korjaamaan" hänen lisäsotkut siivouksen yrittämisestä=) mut vihanen olin kyllä=)
saa nähdä missä kunnossa kämppä on kun tätä uutta tulokasta menen synnyttämään joulukuussa=)

yhdessä laitettu kämppä kuntoon ennen vauvan tuloa, joten siivottavaa ei ollut. Mieheni oli kolme päivää luonamme sairaalassa aamu kasista ilta kasiin, kävi vaan kotona nukkumassa. Kukkia sain sairaalaan, ruokia oli kotona valmiina pakkasessa. Mies hoiti hienosti minua ja vauvaa ekat viikot, kun itse olin tosi väsynyt ja enemmän ymmälläni kuin hän. Ihana mies tosiaan ja menemme kahden viikon päästä naimisiin!! =)

Joo, ei mitään, mies oli vaan tiskannut tekemänsä tiskit, kuten olin pyytänyt.

oli tulla kotiin. Oli kovat pakkaset ja oli kylmä. Ruokaa ei ollut jääkaapissa ja oli tosi siivotonat. Tuli itku ja paha mieli..

Ihmettelen sitä kovasti koska mieheni yleensä huomaavainen ja siisti.. Eipä sitä ihmeen arvokkaaksi tai tärkeäksi tuntenut. Myös äitienpäivä eka oli aikamoinen tunteiden mylly sillä olin odottanut "jotain". No sain kahvin sänkyyn mutta odotin jotain huomattavasti enemmän ja päivä meni itkiessä salaa..

Anneli