Suosikkilomakohteessa kaksi kuolemantapausta viikon aikana

http://www.aftonbladet.se/vss/nyheter/story/0,2789,1120801,00.html
Svensk turist dödad i krogbråk i Bulgarien – dörrvakter gripna
SUNNY BEACH.
Den 24-årige svensken åkte utomlands med sin fästmö för första gången.
Och sista.
I går slogs han ihjäl på krogen i bulgariska semesterparadiset Sunny Beach.
24-åringen från Göteborgsområdet reste dit tillsammans med sin flickvän. De hade nyligen förlovat sig och köpte en två veckors charterresa.
– Jag fattar ingenting. Han var den mest fridsamma person jag känner, säger en vän.
24-åringen och hans fästmö reste tillsammans med en 26-årig kompis och hans flickvän.
För en vecka sedan tog sällskapet in på det populära hotellet Elite II i Sunny Beach.
Sent i förrgår kväll begav sig de två männen till den gamla kulturstaden Nessebar några kilometer från Sunny Beach.
De gick in på klubben Help! – ett ställe som mest besöks av bulgariska turister.
Exakt vad som hände är oklart.
Enligt uppgift blev det bråk och tumult inne på klubben. Svenskarna var chanslösa mot vakterna som skulle kasta ut dem och överöstes av slag.

Svårt misshandlade
Polisen larmades och kom till Help! klockan 02.25 i går morse.
Svenskarna var mycket svårt misshandlade.
– Jag såg en massa poliser utanför klubben, säger Dejan Vassilev som bor en bit därifrån.
Svenskarna skickades med ambulans till sjukhuset i kuststaden Burgas och tre av vakterna greps av polisen.
24-åringen hade svåra skador i huvudet och på kroppen. Han dog strax efter klockan 15 i går.
– Jag fick reda på vad som hände i dag. Hans flickvän ringde och frågade efter hans personnummer, säger hans vän i Sverige.
– Hon var mycket skärrad och jag förstod att det var allvarligt.
Vännen förstår inte att 24-åringen kunde hamna i bråk.
– Han var en genomgod kille. Absolut inte bråkig.
– Nu vill jag bara att de andra ska få komma hem så fort som möjligt. Jag är rädd att något ska hända dem därnere.
Den 26-årige kompisens skador är svåra, men enligt uppgift inte akut livshotande. Han låg i natt fortfarande kvar på sjukhuset.

Påstås ha dragit kniv
Enligt obekräftade uppgifter i bulgariska medier ska svenskarna ha dragit kniv och slagits med knogjärn.
– Era medborgare ska inte komma hit och hota med kniv, säger Venelin Tashev, ägare till Help! som höll öppet som vanligt i går kväll.
Han säger att klubbens gäster kommer från många länder och att han aldrig haft problem med svenskar tidigare.
– Jag var inte där under bråket. Men när de lastades in i ambulansen hörde jag en polis fråga dem om de hade druckit.
– ”En halv flaska vodka”, svarade svensken, säger Venelin Tashev.
Enligt uppgift ska övriga svenska Ving-resenärer i Sunny Beach ha erbjudits att resa hem redan i dag. Det vill Annika Heinmetz på Vingresor varken bekräfta eller dementera.
– Jag bekräftar bara att en av våra resenärer är död.
Sent i går kväll träffade Aftonbladet Sten Karlsson och Sonny Gustavsson på Hotell Baikal i Sunny Beach.
– Det är fruktansvärt. Vi hörde att något hade hänt, men vi visste inte vad, sa de.
De tre vakterna sitter nu anhållna. Brottsrubriceringen är inte klar.

http://www.saunalahti.fi/arnoldus/legionel.htm
Arno Forsius

Legioonalaistauti

Legioonalaistauti on vasta 1970-luvulla löydetty tartuntatauti, johon liittyy kaksi mielenkiintoista asiaa. Tautia aiheuttava bakteeri "pesii" luonnossa toisessa tauteja aiheuttavassa mikrobissa, eräässä amebalajissa, ja taudin leviäminen ihmisiin tapahtuu ihmiskunnan itsensä keksimän ja kehittämän teknisen laitteiston välityksellä.

Tämä kirjoitus käsittelee aihetta lähinnä historialliselta ja yleiseltä kannalta. Taudista ja sen bakteriologisista yksityiskohdista saa lisätietoja mm. alla mainitusta teoksesta: P. Huovinen ym. 2003.

Legioonalaistaudin lyhyt historia

Yhdysvaltojen Pennsylvaniassa heinäkuussa 1976 pidetyn sotaveteraanien eli legioonalaisten vuotuiseen kokoontumiseen osallistuneista 221 sairastui vakavaan kuumeiseen hengitystietulehdukseen. Sairastuneista 90 % sai keuhkokuumeen ja 16 % kuoli. Tauti oli varsin mystillinen ja alussa sen syyksi epäiltiin myös myrkkyjä tai sabotaasia. Julkiset tiedostusvälineet antoivat taudille nimen "Legionnaires' disease" (legioonalaistauti tai legioonalaisten tauti). Sairastuneista useimmat olivat oleskelleet legioonalaisten käyttämässä Bellevue Stratford -hotellissa ja sen aulassa. Erääksi tartuntalähteeksi arveltiin hotellin juomavettä, mutta sairastuneista 49 ei ollut juonut sitä. Sen sijaan viime mainitut olivat kyllä kulkeneet hotellin vieressä olevalla kadulla. Lopulta selvisi, että taudin levittäjänä olikin hotellin ilmastointijärjestelmä.

Legioonalaistaudin eli legionelloosin aiheuttajaksi ei voitu osoittaa mitään siihen mennessä tunnettua mikrobia. Tutkimuksia jatkettiin kuitenkin suorastaan kuumeisesti. Elokuussa 1976 Joseph McDade etsi otetuista näytteistä riketsioita, mutta ei pystynyt sellaisia löytämään. Tauti onnistuttiin tartuttamaan marsuihin ja marraskuussa McDade totesi marsujen maksassa muutoksia, jotka olivat samantapaisia kuin riketsian aiheuttamassa Q kuumeessa. Kuukauden kuluessa hän löysi maksanäytteistä mikrobikertymiä, jotka viittasivat suurikokoiseen riketsiaan tai pienikokoiseen bakteeriin. Lopulta hänen onnistui viljellä löytämänsä mikrobi, joka osoittautui aikaisemmin tuntemattomaksi bakteeriksi, ja sille annettiin nimi Legionella pneumophila (kreik. pneumophila, keuhkoihin hakeutuva).

Taudin alkuperän selvittyä voitiin todeta, että aikaisemminkin oli esiintynyt samantapaisia epidemioita, joiden syy oli jäänyt vielä arvoitukseksi. Minnesotassa kesällä 1957 todetun keuhkokuume-epidemian potilaat olivat vuonna 1979 tutkittujen seeruminäytteiden perusteella sairastaneet juuri legioonalaistautia. Tämä onkin varhaisin legioonalaistaudiksi varmistettu epidemia. Washingtonin St. Elizabethin sairaalassa oli ollut vuonna 1965 epideeminen hengitystieinfektio, johon sairastui 81 henkeä. Myös näiden potilaiden näytteet olivat tallella ja tauti voitiin varmistaa tammikuussa 1977 legioonalaistaudiksi. Myöhemmin todettiin säilyneiden seerumi- ja kudosnäytteiden perusteella, että mm. Espanjassa ja Iso-Britanniassa oli ollut aikaisemmin tuntemattomiksi jääneitä legioonalaistaudin epidemioita.

Yhdysvalloissa ilmaantui vuonna 1968 Michiganin Pontiacissa terveydenhuolto-osaston rakennuksessa kuumetaudin epidemia, jossa viraston 100 työntekijästä 95 sairastui. Tauti sai nimen Pontiac fever eli Pontiac-kuume. Sen taudinkuvaan kuului korkea kuume, vilutusta, päänsärkyä ja lihaskipuja, mutta tauti parani yleensä itsestään muutamissa päivissä. Myös muutamia epidemian selvittämiseen osallistuneista tutkijoista sairastui tautiin, mutta vain niitä, jotka olivat oleskelleet rakennuksessa ilmastoinnin ollessa käynnissä. Tutkimuksissa todettiin, että lauhduttimen ilman poistoputki sijaitsi katolla raittiin ilman sisäänottoaukon lähettyvillä. Lisäksi poistoputkesta pääsi vuodon takia tippumaan vettä raitisilmaputkeen. Kun legioonalaistauti oli löydetty, tutkittiin myös Pontiac-kuumetta sairastaneiden seeruminäytteet ja tautiin tartutettujen marsujen keuhkonäytteet. Niiden perusteella voitiin todeta, että Pontiac-kuumeen aiheuttaja oli sama kuin legioonalaistaudin aiheuttaja, vaikka taudit olivat epidemiamuodon ja taudinkuvan puolesta toisistaan poikkeavia. Virginiassa sairastui eräällä voimalaitoksella vuonna 1973 kymmenen turbiinin lauhdutuslaitetta puhdistanutta työntekijää tautiin, joka muistutti Pontiac-kuumetta. Taudin laatu voitiin varmistaa jälkikäteen seeruminäytteiden avulla.

Yhdysvalloissa todettiin vuoden 1976 jälkeen useita legioonalaistaudin epidemioita, mm. vuonna 1977 Vermontissa, Ohiossa ja Tenneseessä. Memphisin sairaalassa ilmeni vuonna 1978 epidemia, kun tuuli oli kaatanut lauhdutustornin, minkä seurauksena jouduttiin turvautumaan kaksi vuotta käyttämättä olleeseen varalaitteeseen. Suurin osa tapauksista ilmaantui tuulen alapuolella ja ne loppuivat heti, kun varalaitteen käyttö lopetettiin. Sekä sairastuneista että lauhdutustornin vedestä eristettiin legionella-bakteeri. Tapaus osoitti, että kyseinen bakteeri voi pesiytyä myös lauhdutusjärjestelmiin.

Viime vuosina on saatu eri puolilta maailmaa raportteja lukuisista legioonalaistaudin esiintymisistä. Epidemioiden tartuntapaikkoja ovat olleet mm. kerrostalot, messutapahtumat ja kauppakeskukset. Alankomaissa todettiin vuonna 1999 eräässä kukkanäyttelyssä noin 230 legioonalaistautiin sairastunutta kävijää, joista noin 20 kuoli. Belgiassa sairastui vuonna 2000 porealtaita esittelevillä messuilla legioonalaistautiin lähes 200 henkilöä, joista noin 15 kuoli. Näiden epidemioiden syynä oli legionella-bakteerien saastuttaman vesiaerosolin mukana saatu tartunta. Norjassa on ollut vuosina 2004–2005 kaksi laajempaa epidemiaa. Jälkimmäisen syyksi on ilmoitettu kesäkuussa 2005 vesisumu, joka oli päässyt ulkoilmaan erään tehtaan ilmanpuhdistusjärjestelmästä. Australiassa ja Yhdysvalloissa on esiintynyt lisäksi legioonalaistaudin tartuntoja, jotka on saatu pakatun kukkamullan käsittelyn yhteydessä. Aikaisemmin epidemiat olivat tavallisesti paikallisesti rajoitettuja, mutta messutapahtumien yhteydessä, suurhalleissa, hotelleissa ja kauppakeskuksissa tartunnan saavat voivat olla kotoisin laajoilta alueilta, jopa useista eri maista.

Legionella-bakteerit

Legionella-bakteerit ovat olleet vuodesta 1976 alkaen monipuolisen tutkimuksen kohteena. Samaan bakteerisukuun kuuluvia lajeja tunnetaan jo runsaat 40. Ensimmäisenä löydetystä Legionella pneumophila -bakteerista tunnetaan puolestaan ainakin 15 eri serotyyppiä.

Legionellat ovat erittäin yleisiä luonnon suolattomissa vesissä eläviä bakteereita. Eräät niistä voivat aiheuttaa sairauksia, mutta luonnon vesissä nekin ovat vaarattomia vähäisten pitoisuuksien vuoksi. Legionellat tunkeutuvat solujen sisään ja luonnon vesissä ne pysyvät elossa mm. Acanthamoeba ja Hartmanella -lajeihin kuuluvien amebojen sisällä. Legionellat viihtyvät parhaiten lämpimissä, 37–40 °C:ssa neutraaleissa vesissä, joiden pH on 6,9–7,0. Legionellat voivat säilyä elossa vesijohtovedessä jopa vuoden ajan, jos veden lämpötila on alle 50 °C. Legionellat kuolevat myös, jos veden klooripitoisuus on 0,5 mg/l tai suurempi. Lämpimän veden lämpötila onkin pidettävä varmuuden vuoksi 60 °C:ssa ja tarvittaessa vesi on kloorattava.

Terveydenhuollon ongelmaksi legionella-bakteerit ovat muodostuneet kahdesta syystä: 1) eräät niistä pesiytyvät ja lisääntyvät useissa teknisissä järjestelmissä käytettävissä tai niihin kertyvissä vesissä; ja 2) bakteerit leviävät em. laitteista ympäristöön vedestä muodostuvien aerosolipisaroiden mukana ja kulkeutuvat tartuttamiskykyisinä ilmavirtojen ja tuulen kuljettamina pitkiäkin matkoja. Käytännössä tärkeimpiä epidemioiden aiheuttajia ovat olleet ilmastointijärjestelmät, lämminvesijohtojen lämmönvaihtimet sekä aerosoleja kehittävät suihkutuslaitteet ja porealtaat. Lisäksi useissa tehtaissa on vedenkäyttöön perustuvia toimintoja, joissa legionellat saattavat lisääntyä runsaasti. Myös juomavedessä olevia legionelloja on arveltu tartunnan syyksi, silloin ehkä vahingossa keuhkoihin hengitysilman mukana joutuneina.

Bakteerien lisääntyminen em. laitteissa edellyttää niissä olevan veden ravinnepitoisuuden lisääntymistä veteen pääsevän tai kertyvän orgaanisen aineen johdosta. Siihen ovat syynä mm. käytetyn veden epäpuhtaudet, ilmansuodattimien puutteellisuudet, lauhdevesisäiliöt, vesiputkien vuodot sekä laitteistojen puhtaanapidon laiminlyönnit. Rakennustöiden ja erityisesti maanrakennustöiden aiheuttama pöly on usein ollut syynä ilmastointijärjestelmien likaantumiseen. Bakteeriviljelyt ovat osoittaneet, että legionellat ovat hyvin yleisiä em. laitteistoissa. Epidemioiden ehkäisemiseksi onkin tärkeää huolehtia riskialttiiden laitteistojen kunnosta ja puhtaudesta.

Legionella-bakteerit voivat aiheuttaa myös haavatulehduksia. Lisäksi tunnetaan useita legionellojen aiheuttamia sydämen tekoläppien tulehduksia, jotka ovat lähtöisin haavatulehduksista. Legionellojen ei ole toistaiseksi osoitettu tarttuneen ihmisestä toiseen, vaikka pisaratartunta voisi olla teoreettisesti mahdollinen.

Legionella-tautien taudinkuvasta

Legionella pneumophilan ja muiden legionellojen aiheuttaman keuhkokuumeen riskiryhmiä ovat vanhukset ja tupakoivat keski-ikäiset miehet, vaikeita perustauteja tai vastustuskykyä heikentäviä tauteja sairastavat sekä ns. immunosuppressiivista hoitoa saavat potilaat. Legionella-epidemiat ovat erityisen kohtalokkaita sairaaloissa ja vanhusten hoitolaitoksissa sekä muissa paikoissa, joissa käy paljon vanhuksia. Käytännössä suurin osa legionellojen aiheuttamista taudintapauksista on yksittäisiä. Suomalaiset ovat usein saaneet tartunnan ulkomailla hotelleista tai porealtaista.

Legionella-keuhkokuumeen oireet alkavat 2–10 vrk:n kuluttua tartunnasta. Taudinkuvaan kuuluu korkea kuume, sekavuutta, päänsärkyä, lihassärkyjä, kuivaa yskää, vatsakipuja ja kuumetta. Keuhkojen röntgenkuvissa voidaan todeta taudille tyypillisiä muutoksia. Keuhkokuumetapauksissa tauti on nopeasti etenevä ja kuolleisuus on 15–20 % sairastuneista asianmukaisesta antibioottihoidosta huolimatta.

Legionella pneumophilan ja Legionella micdadein aiheuttama Pontiac-kuume poikkeaa selvästi keuhkokuumeena esiintyvästä sairaudesta. Tartunnan voivat saada kaiken ikäiset, yleensä 45–100 % alttiina olleista, ja taudin itämisaika on yleensä 1–2 vrk. Tauti alkaa äkillisesti ja siihen liittyy voimakas sairaudentunne, kuumetta, vilunväristyksiä, päänsärkyä, lihaskipuja ja kuivaa yskää. Röntgenkuvissa ei todeta keuhkomuutoksia. Tauti paranee itsekseen. Oireiston on päätelty johtuvan suurten bakteerimäärien aiheuttamasta myrkytyksestä tai yliherkkyysreaktiosta. Laajoissa aerosolien levittämissä epidemioissa on esiintynyt samanaikaisesti sekä keuhkokuumetapauksia että Pontiac-kuumetta.

Legionella-keuhkokuumeen hoitona käytetään erytromysiiniä tai uudempia makrolidi-antibiootteja, tarvittaessa yhdistettynä rifampisiiniin. Kuten edellä on mainittu, hoidot eivät tehoa kaikissa tapauksissa. Taudin varmistamisessa käytettyjä tutkimusmenetelmiä ovat mm. bakteeriviljelyt, erikoisvärjäykset, vasta-ainetutkimukset virtsasta ja seerumista sekä röntgenkuvaukset.

Legioonalaistaudin ennaltaehkäisystä on muodostunut vaativa valvontatehtävä kiinteistöjen omistajille ja niiden laitteistoista vastaaville sekä terveydenhoidon valvontaviranomaisille.

Kirjoitus on valmistunut toukokuussa 2005. Täsmennyksiä kesäkuussa 2005. Muutamia kielellisiä korjauksia huhtikuussa 2006. Julkaistu tarkistettuna: Takiainen 2006: 2: 4–7.

Kirjallisuutta:

[The New] Encyclopædia Britannica. Vol. 7. 15 th Edition. Reprinted 1990.

Huovinen, P. ym. (toim.): Mikrobiologia ja infektiosairaudet, Kirjat I ja II. Kustannus Oy Duodecim, Helsinki. Jyväskylä 2003.

Kiple, K. F. (ed.): The Cambridge Historical Dictionary of Disease. Cambridge University Press. Printed in USA 2003.

Lisätietoja toimenpiteistä sairauden ehkäisemiseksi: Takiainen 2006: 2: 8–9.

Viitaten edellisiin kun katsoin "menoa" menneellä
viikolla! Ruotsalaiset on "sikailussa" ajaneet
ohi suomalaisten vähän niinkuin yleisurheilussa.Pääkadulla heitä parveili noin 100 nuorenmiehen (17-25v.)joukko joka alkuillasta
oli fiksun ja freesin näköistä pukeutumista myöden,mutta kun vauhtiin päästiin niin juotiin
vodkaa pullon suusta ravintolassa avoimesti.Kukaan ei puuttunut mihinkään,sillä siellä ei kukaan suojele sua ylijuomiselta vaan
kaikki saa tehdä mitä haluaa.Tupakkalaista ei ole
kukaan kuullut EU:n kautta,vaan tupakointi on
niin yleistä ettei Suomessa koskaan ole voitu unelmoidakkaan.Poliiseja alueella on kuulemma 166
ja 24H ambulansseja 150,mutta uimarannalla kävelevä poliisi oli ainoa missä niitä näkyi.Diskoissa tai ravintoloissa ne ei tahtia haittaa.Kaikesta yhteenvetona,että paikka on
kesänviettoon edullinen ja helteinen.Ruoka on yleensä hyvää ja alkoholijuomat edullisia Suomen
hintatasoon verrattuna,mutta pitää varautua siihen,että nukkuminen hotelleissa on vaikeaa koska meno on railakasta ja siellä ei pidätellä,
jos joku haluaa kuolla alkoholiin se onnistuu,jos haluaa tulla raiskatuksi se on tosi
helppoa.Kahinointeihin turistien kesken on tosi
päästä ja kukaan ei sitä estä.ELI SITÄ SAA MITÄ TILAA ei muuta kuin tervemenoa vapaaseen huvitteluun.