Tämä juttu on ikuisuuskysymys päässäni... Mikä minä olen?
Olen elänyt yli 15 vuotta lesbona, mutta en osaa pitää itseäni lesbona. En kuitenkaan pysty rakastamaan miestä, enkä edes halua harrastaa seksiä miesten kanssa, vaikka olen sitäkin menneisyydessäni tehnyt. Eikä se niin vastenmielistä ollut, että traumoja olisin saanut.
Kuitenkin pidän vain erittäin miehekkäistä/poikamaisista naisista ja hyvännäköisiä miehiäkin katson mielelläni, varsinkin todella miehekkäitä. Sängyssä nautin kumppanin naisvartalosta, mutta eniten minua vetää puoleensa, viehättää ja kiihottaa nimenomaan naisen tarkoituksellinen maskuliinisuus.
Olen itse naisellinen nainen, minusta ei löydy lesbon tunnusmerkkejä kuin ainoastaan baariin tai bileisiin lähtiessä, jolloin pukeudun niin että sulaudun paremmin joukkoon.
Olenko siis bi, lesbo vai täysi seko? :) Onko minulla vain joku fetissi? Ehkä liitän mielessäni maskuliinisuuden hallitsevuuteen - dominointiin? Haluan mielelläni kumppanin olevan "hallitsevampi".
Onko näillä asioilla edes mitään tekemistä keskenään? Onkohan niin, että olen lesbo ja loput ovat vain hlö.kohtaisia mieltymyksiä?
Hullua...
Olen elänyt yli 15 vuotta lesbona, mutta en osaa pitää itseäni lesbona. En kuitenkaan pysty rakastamaan miestä, enkä edes halua harrastaa seksiä miesten kanssa, vaikka olen sitäkin menneisyydessäni tehnyt. Eikä se niin vastenmielistä ollut, että traumoja olisin saanut.
Kuitenkin pidän vain erittäin miehekkäistä/poikamaisista naisista ja hyvännäköisiä miehiäkin katson mielelläni, varsinkin todella miehekkäitä. Sängyssä nautin kumppanin naisvartalosta, mutta eniten minua vetää puoleensa, viehättää ja kiihottaa nimenomaan naisen tarkoituksellinen maskuliinisuus.
Olen itse naisellinen nainen, minusta ei löydy lesbon tunnusmerkkejä kuin ainoastaan baariin tai bileisiin lähtiessä, jolloin pukeudun niin että sulaudun paremmin joukkoon.
Olenko siis bi, lesbo vai täysi seko? :) Onko minulla vain joku fetissi? Ehkä liitän mielessäni maskuliinisuuden hallitsevuuteen - dominointiin? Haluan mielelläni kumppanin olevan "hallitsevampi".
Onko näillä asioilla edes mitään tekemistä keskenään? Onkohan niin, että olen lesbo ja loput ovat vain hlö.kohtaisia mieltymyksiä?
Hullua...
Vastaukset 10
Vanhimmat
on niin että ainoastaan riittävän maskuliininen nainen saa polvet notkahtamaan. Se fyysinen reaktio on melkein huvittava voimakkuudessaan. Ei yksikään mies saa mussa samaa reaktiota aikaan, ei myöskään naisellinen nainen. Mä pidän naisen voimasta, mutta se voi olla monenlaista voimaa. Henkistä tai fyysistä. Kätkettyä tai ilmeistä.
Olen nainen, sellainen jonka olemus lienee jatkuvassa sivuluisussa feminiinisyydestä jätkämäisyyteen, riippuen siitä onko nahkatakkifiilis vai basaarihamefiilis, onko nikkarointifiilis vai kukkapenkin kaivelufiilis.
Ja lumoudun naisista, jotka ovat karsineet itsestään perinteiset naisenmerkit, niin että se mikä heissä oikeasti on naista pääsee loistavana esiin (kun näin ekaa kertaa sinead o'connorin kauan sitten, menin lähinnä transsiin) tai sitten naisiin, jotka ovat siltä väliltä: niin androgyynejä, että voi olla vaikea erottaa kummasta on kyse.
Kerran nauroin omalle reaktiolleni. Ohitse kulki kaupungilla nuori punertavatukkainen poika. Katselin häntä ja mietin, että jos hän olisi tyttö, hän olisi hemmetin kiinnostava ja saisi sydämenlyöntini kiihtymään, mutta jos hän on poika, hän on vain kaunis poika eikä siitä sen enempää.
Kun sitten tovin kuluttua näin hänen liittyvän tosi butchin seuraan ja juttelevan sointuisalla naisen äänellä, reagoin suorastaan hupaisan voimakkaasti.
En ole koskaan allekirjoittanut sitä toisinaan kuultua mielipidettä, että "koska olen naisista pitävä nainen, pidän naisen näköisistä naisista enkä mistään rekkakuskeista".
Minäkin pidän naisen näköisistä naisista, mutta usein riittää että se naiseus erottuu parin metrin etäisyydeltä :), ei kadun toisesta päästä.
et ole todellakaan ainoa.
Itsekin pidän todella näistä piirteistä. Ei yksikään jätkä ole sellaista polvia tutisuttavaa reaktiota saanut minuun. Itse olen huomannut olevani lesbo ties kuinka kauan aina ala-aste ikäisestä lähtien, mutta silloin säikähdin. Tietenkin poikien kanssa on tullut seukattua ja näin, mutta nyt kesän alussa tapahtui jotain sellaista mitä en todellakaan uskonut koskaan tapahtuvan. Olin kuin metrisellä halolla hakattu ja rakastuin heti tähän kyseiseen naisihmiseen ja samoin tunsi hänkin - näin päädyimme yhteen. Hänestä leijuva maskuliinisuus sai jalat alta kerralla, mutta silti pidän hänen naisellisesta puolestaan. Hänessä on sitä voimaa ja sitä naisjärkeä mitä kaipaan. Kaikki epäonnistuneet suhteeni miehiin eivät todennäköisesti onnistuneet tämän piirteen puuttuessa. Kuitenkin suurin syy siihen on, että en tuntenut olevani luonnollinen miesten kanssa, mutta peitin todellista minää. Kuitenkin on todella ihana olla oma itsensä vuosien jälkeen ja kun ei tarvitse olla yksin tämän asian kanssa.
Niin en kuitenkaan pidä tyttöystävääni jonkinlaisena miehenä naisenruumiissa. Tykkään vain ja siinä se. Ei sitä osaa selittää kunnolla. :D
Tietyllä tapaa vähän poikamaiset naiset viehättävät, mutta olemuksessa saisi olla myös jotain naisellista :) Kyllä te tiedätte mitä tarkotan. Nam :P
Itse olen sieltä ja väliltä, en femme enkä mikään rekkis vaan sellainen välimuoto. Jonkun mielestä olen rekkis, mutta taas jonkun toisen mielestä olen femme, ota tästä nyt selvää. Olen tyytyvinen ulkonäkööni tällaisena vähän poikamaisena femmenä. Mutta itse ihastun poikamaisiin naisiin, yhtä poikkeusta lukuunottamatta. Toivoisin myös, että kumppanini olisi ehkä himpun dominoiva, no ainakin sängyssä jos ei muuten :)
Kuulostaa kovin tutulta..
Itse tunnen olevani paljon naisellisempi maskuliinisen naisen /poikatytön kanssa seurutellessani kuin miehen seurassa. Omat naiselliset piirteeni jotenkin korostuvat. Nautin siitä! Haluan että kumppanini on minua huomattavasti maskuliinisempi, rohkeampi ja isompi..
juttu. Naiset jotka joko näyttävät miehekkäilä/poikamaisilta saavat mut sekaisin. Toisaalta henkisesti vahva naisellisen näköinen nainen saa saman aikaan. Niin kuin edellinen kirjoitti, tunnen itseni naiselliseksi juuri samalla tavalla. Toisaalta kun olen naisellisessa seurassa tunnen itseni siksi "miehekkäämmäksi" osapuoleksi. Enemmän nautin kuitenkin että mua pidetään femmenä...
Mie kun oon täs miettiny sitä et mis on ne naiset jotka tykkää poikamaisista naisista. Itsestäni ei sitä kaukaa katsoen pakosta tunnista kumpi oon mutta kun kanssani juttelee niin huomaa äänestä jo et oo nainen. Oon urheilullinen ja treenaan ja käytän urheilullisia vaatteita(ei vain verkkareita)et tietty kokoakin on mut en nyt mikään ihmeellisen poikkeavan kokonen nainen oo. Mutta olen kuullut monen sanovan et on turvallisen tuntuista kulkea kanssani se mahtaa vaan olla sit asenteeni ja olemukseni joka luo sen tunteen. Ja mietin et eikö kukaa osaa silleen arvostaa tätä tunnetta ja olemustani silleen et ois valmis oleen mun kaa ja elään ei vaan kulkeen. Kuulen vaan kuinka ihana ja turvallinen oon mut pelotanko kaikki pois? Oon kyl hyvin kiltti ja huomaavainen ja toinen kyl tietää ja tuntee et välitän sillon kun välitän. En oo mikään kova ja tunteeton. Oon toki seurustellu mut ei vaan löydy sellaista joka rakastaa mua sellaisena kun olen jotain vain tuntuu puuttuvan joko mussa tai toisessa?
Tää ei oo mikään mainos teksti vaan ihmettelen ihan oikeasti et onko tää niin erikoista et sitä ei uskota vai mitä? Mistä kaikki on oikeen kii? Eikö se oikee vaan oo löytyny tai kävelly vastaan?
...ole siinä, missä itsekin epäilet sen olevan: ei ole oikea tullut vastaan. Ja väärien kanssa väkisin ei kannata ollakaan.
Mulla on ollut ihan samansuuntaisia ajatuksia kuin sulla =)
Mä olen pitänyt itseäni lesbona ja jos multa kysytään niin nykymääritelmien mukaan olen kyllä lesbo. Mutta tuntuu etten ole samanlainen kuin muut lesbot ja tunnen olevani aina ulkopuolinen. En kiinnostu naisellisista naisista. Jossain keskusteluissa kysellään usein että kuka julkkisnainen on ihanin ja seksikkäin niin en koskaan osaa vastata tuohon. Minun naismaku ei vastaa yleistä naisihannetta. Osaan tietysti sanoa kuka on mielestäni kaunis naisellinen nainen, mutta en silti tunne sellaiseen kauneuteen vetoa sen enempää kuin miehiinkään. Olen itse tavallisen tyttömäinen/naisellinen eikä ulkonäöstäni uskota olevani lesbo. Enkä kiinnostu minkäänlaisista miehistä. Tavallaan olen bi siinä mielessä, että pidän naisista ja pidän maskuliinisuudesta. Mutta eihän se tarkoita biitä kun ei pidä kuitenkaan miehistä. Maskuliinisuus on eri asia kuin että on Mies. Maskuliinisuus yhdistettynä naiseen on ihana yhdistelmä. Sitä kohtaan tunnen vetovoimaa, joka tuntuu täysin luonnolliselta.
Olen seurustellut vain yhden ihmisen kanssa ja seurustelen edelleen. Tyttöystäväni on poikamainen nainen. Olen aina sanonut hänelle, että hän saa minussa sellaisen turvallisuuden tunteen aikaan ja se tuntuu hyvältä. En pitäisi hänestä jos hän olisi mies tai jos hän olisi femme-nainen. Pidän hänestä juuri sellaisenaan: maskuliinisena naisena. Mitä tämä sitten tarkoittaa ja mikä minä olen?
Olen miettinyt omaa sukupuoltani ja tyttöystäväni sukupuolta ja omaa seksuaalisuuttani. Minusta tuntuu, että sukupuoli ei ole niin yksinkertainen käsite että on vain miehet ja naiset ja sillä siisti. Kun on olemassa maskuliinisuutta ja feminiinisyyttä riippumatta siitä onko mies tai nainen. Ehkä ei ole olemassakaan ns. sukupuolia tai sitten sukupuolia on useita?
Olen törmännyt sellaiseenkin määritelmään tästä "suuntautuneisuudesta" kuin transsuuntautunut. Mutta jos kertoo olevansa transsuuntautunut niin siitä voi tulla aivan vääriä mielikuvia ja väärinkäsityksiä. Mutta fetissiksi en tätä kutsuisi. Tyydyn vain olemaan oma itseni ja ehkä joskus tulevaisuudessa tiedetään näistäkin asioista paremmin.
Ei tosiaan ole mitenkään ihmeellistä tykätä maskuliinisista naisista. Itse olen ulkoiselta tyyliltäni hyvin naisellinen, eikä monikaan taida mua lesboksi bongata. Kaikista eniten minua sytyttävät selkeän maskuliiniset ja toisaalta myös selkeän feminiiniset naiset. Maskuliinisen naisen seurassa oma naisellisuuteni tuntuu korostuvan - kuten pari muutakin kirjoittajaa on täällä todennut. Feminiinisen naisen kanssa taas omat maskuliiniset piirteeni nousevat enemmän esille.
Nautin tästä sukupuolierosta nimenomaan naisten välillä. Miesten maskuliinisuus taas ei sytytä minua millään tavalla. Tai no - oikein miehekkäiden homomiesten maskuliinisuutta saatan ihailla. Jostain syystä mieltä kiihottaa ajatus siitä, että joku oikein maskuliininen mies onkin kiinnostunut toisista miehistä. Mutta ei siis siinä mielessä, että haluaisin itse tunkea niiden miesten mukaan. Jos ajattelen, että ihan todellisuudessa harrastaisin jonkun miehen kanssa seksiä, olisin todennäköisimmin kiinnostunut jostain kauniista ja naisellisesta tyttöpojasta ja silloinkin luultavasti haluaisin jotain muuta kuin perinteistä heteroseksiä. Eipä silti ole moneen vuoteen käytännössä kiinnostanut etsiskellä ketään tyttöpoikaakaan mahdolliseksi seksikumppaniksi.
Minäkään en usko, että sukupuolia olisi vain kaksi. Ajattelen, että butchit ovat ihan omaa sarjaansa. Tavallaan en myöskään itse koe mahtuvani kaksijakoiseen sukupuolijärjestelmään, vaikka ulkoisesti näytänkin naiselliselta. Naisellinen tyylini ei ole minulle mitään "luonnollista." Enemmänkin koen olevani vähän niin kuin drag queen, joka sattuu olemaan fyysisesti nainen. Jenkeissähän nämä butch-femme-jutut on ihan oma kulttuurinsa. Jos aihe kiinnostaa, kannattaa vilkaista esim. näitä sivuja: www.butch-femme.com ja www.butch-femme.net