Täältä kun on lukematta juttuja niin on ihan pihalla. Mutta niinhän sitä pitää välillä ollakin. laitan nyt kuiteski pätkää, ettei täällä pitämäni nettipäiväkirjani ihan nyypähtäisi.
Taidatte jo kaikki olla siellä aidan vihreällä puolella?
Kommenttia saanen kuitenkin tästäkin,
eikö?
ja iloisia kesäterveisiä Teille kaikille!
¤
- Ja minne sitä ollaan menossa?
- Ai minne menossa? Ööh... paremminkin tulossa, mutta kurvataan nyt ensiksi vaikka Helsinki-Vantaalle.
Taxikuski vilkuilee etupeilistä takapenkkiläistä, ja jupisee itsekseen. Porhaltaa menoksi ja pulisee kotvan kuluttua ääneen omiaan. Auto on se iso Skoda, ihan hyvä jalkatila takana, mutta Skoda: skooda, neljä pyörää ja loota... uh-huh. Kuski rutisee sitten kuivakkaalla äänellään, ettei pääse minnekään kesälomalle koskaan ikinä kun pitää kuskata näitä kaikenmaailman turisteja ja kulkureita ristiinrastiin pitkin kuumia katuja ja moottoriteitä.
- Sitäpaitsi tuli muutama vuosi sitten hankittua koira, joka on kyllä sellainen otus, ettei kertakaikkiaan ole hyvä jättää sitä vieraisiin nurkkiin, koska se on niin piintynyt isäntäänsä. Kerran jätin matkan ajaksi eläinten hoivakotiin, mutta eihän siitä sitten mitään tullut, muuta kuin suru puseroon molemmille.
Taxikuskit on just näitä, joko ne rutisee omiaan tai sitten vain painavat kaasua nappi laudassa. Böffff! Katselen maisemaa, ikkunasta avautuvaa Vantaan liikennehässäkkää. On siinä tiet väännetty sykkyrälle useammasta kohdasta. Millä mittalaitteella nämä suunnittelijat mittailevat, kun lähes millintarkasti täytyy pujotella ja väännellä rattia? Aika usein kuskit vääntelevätkin mutkat suoriksi. Taitavat tiesuunnittelijat liikenneympyröissään sittenkin jättää autojen mitat huomioimatta, ja entäs moottoripyörien tehot?
Istun hiljaa. Ei huvita jutella kertakaikkiaan.
”Kyllä tämä on kuivakka tyyppi. Mikä lie pelkkä taxirenki, isännät on eri maata. Kas kun ei pidä rakkiaan mukana ajossakin etupenkillä. Onhan meitä moneksi. Juupa-juu. Onneksi pääsen täältä käpykyliltä raikkaisiin tuuliin. Kunhan ensin taas sinne ruuhkaan odottelemaan lähtöselvitystä, kiertelemään lentoaseman putiikkeihin hypistelemään ja ihmettelemään tarjontaa. Häh! Joku onneton merkkivaate maksaa enemmän kuin mun äkkilähtömatkani! Kuka näitä kuteita oikein ostelee? Sussiunakkoon! kiljaisisi jo Mummokin jos tämän näkisi. Ja miksei näkisi pilvenhattaralta jos vaan haluaisi. Tokkopa. Taidanpa tällä kerralla ostaa oikein paksun pokkarin matkalukemiseksi. Voin upota lukemiseen, sillä minun tuurillani viereeni tulee tuppisuusuomalainen, joka ylipainoisena äheltää ja puhkuen yrittää sovitella joka viiden minuutin välein jenkkakahvojaan oikeaan järjestykseen. Ääh! Nyt tympäisee jo tässä vaiheessa.”
- Se on sitten tasaraha.
- Oolrait. Saat pitää loput.
Siitäs sai! Eipä naurattanut kuskia mun jutut, hyvä kun jaksoi raahustaa ulos penkin ja ratin välistä ja kaivaa takaboxista reppuni. Oikein arvasin, ei se mikään isäntä ollut.
Tällä kerralla tsekkauksessa piippasi vain taskuuni jäänyt pillerisetti. Mitä lie foliopakkauksia. Lähtöaulan pokkariosasto oli kiitettävän runsas. Valitsin nopeasti sen paksuimman: Zadie Smith Kauneudesta.
Kesäloma on!
Taidatte jo kaikki olla siellä aidan vihreällä puolella?
Kommenttia saanen kuitenkin tästäkin,
eikö?
ja iloisia kesäterveisiä Teille kaikille!
¤
- Ja minne sitä ollaan menossa?
- Ai minne menossa? Ööh... paremminkin tulossa, mutta kurvataan nyt ensiksi vaikka Helsinki-Vantaalle.
Taxikuski vilkuilee etupeilistä takapenkkiläistä, ja jupisee itsekseen. Porhaltaa menoksi ja pulisee kotvan kuluttua ääneen omiaan. Auto on se iso Skoda, ihan hyvä jalkatila takana, mutta Skoda: skooda, neljä pyörää ja loota... uh-huh. Kuski rutisee sitten kuivakkaalla äänellään, ettei pääse minnekään kesälomalle koskaan ikinä kun pitää kuskata näitä kaikenmaailman turisteja ja kulkureita ristiinrastiin pitkin kuumia katuja ja moottoriteitä.
- Sitäpaitsi tuli muutama vuosi sitten hankittua koira, joka on kyllä sellainen otus, ettei kertakaikkiaan ole hyvä jättää sitä vieraisiin nurkkiin, koska se on niin piintynyt isäntäänsä. Kerran jätin matkan ajaksi eläinten hoivakotiin, mutta eihän siitä sitten mitään tullut, muuta kuin suru puseroon molemmille.
Taxikuskit on just näitä, joko ne rutisee omiaan tai sitten vain painavat kaasua nappi laudassa. Böffff! Katselen maisemaa, ikkunasta avautuvaa Vantaan liikennehässäkkää. On siinä tiet väännetty sykkyrälle useammasta kohdasta. Millä mittalaitteella nämä suunnittelijat mittailevat, kun lähes millintarkasti täytyy pujotella ja väännellä rattia? Aika usein kuskit vääntelevätkin mutkat suoriksi. Taitavat tiesuunnittelijat liikenneympyröissään sittenkin jättää autojen mitat huomioimatta, ja entäs moottoripyörien tehot?
Istun hiljaa. Ei huvita jutella kertakaikkiaan.
”Kyllä tämä on kuivakka tyyppi. Mikä lie pelkkä taxirenki, isännät on eri maata. Kas kun ei pidä rakkiaan mukana ajossakin etupenkillä. Onhan meitä moneksi. Juupa-juu. Onneksi pääsen täältä käpykyliltä raikkaisiin tuuliin. Kunhan ensin taas sinne ruuhkaan odottelemaan lähtöselvitystä, kiertelemään lentoaseman putiikkeihin hypistelemään ja ihmettelemään tarjontaa. Häh! Joku onneton merkkivaate maksaa enemmän kuin mun äkkilähtömatkani! Kuka näitä kuteita oikein ostelee? Sussiunakkoon! kiljaisisi jo Mummokin jos tämän näkisi. Ja miksei näkisi pilvenhattaralta jos vaan haluaisi. Tokkopa. Taidanpa tällä kerralla ostaa oikein paksun pokkarin matkalukemiseksi. Voin upota lukemiseen, sillä minun tuurillani viereeni tulee tuppisuusuomalainen, joka ylipainoisena äheltää ja puhkuen yrittää sovitella joka viiden minuutin välein jenkkakahvojaan oikeaan järjestykseen. Ääh! Nyt tympäisee jo tässä vaiheessa.”
- Se on sitten tasaraha.
- Oolrait. Saat pitää loput.
Siitäs sai! Eipä naurattanut kuskia mun jutut, hyvä kun jaksoi raahustaa ulos penkin ja ratin välistä ja kaivaa takaboxista reppuni. Oikein arvasin, ei se mikään isäntä ollut.
Tällä kerralla tsekkauksessa piippasi vain taskuuni jäänyt pillerisetti. Mitä lie foliopakkauksia. Lähtöaulan pokkariosasto oli kiitettävän runsas. Valitsin nopeasti sen paksuimman: Zadie Smith Kauneudesta.
Kesäloma on!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Taxikuski-sanan käyttö. Kun täällä ajellaan vielä takseilla.
Sidden duoda..., ei pillerifolio piippaa turvatarkastuksessa, ei minulla ainakaan. Kun ei piipannut avainnippukaan, mutta jos oli silloin vehkeet säädetty turvassa löysemmälle?
Muuten juttusi oli sellainen: Taidanpa kirjoittaa, vaikka ei yhtään kirjoituta.
Hyvä kun joku tänne tekstiä laittaa lomasta huolimatta.
Mutta eipä tuo paljon antanut, jos ei ottanutkaan.
Kesäloma on Scraballakin. Se hänelle suotakoon. Olkoon aurinko kanssasi.
mutta susi siunatkoon meitä suomalaisia tuppisuita.
Oliko se Zadie liian paksua vai upposiko vahingossa mereen uimapatjalta?
Sun juttus oli ainakin hämäävän kevyttä (heh). Kiva lukea vaikka taxisuxiboxi jätti suuhun kovin äksämäisen maun.
Kovin tuli Helssinki taas mieleen... hmm.
miksi muutit aikamuotoa? vahingossa?
Kesäniittyjen pihanperukoilla
ajellaan takseilla
nimismiehenkiharaista
vanhaa karjapolkua.
Aurinko kuumottaa.
Luxuxhuviloissaan
Sipoon Sudetkin
vastarannalla
kesälomalla
loikoilemassa
uimapatjoilla
lukien ulisematta
tuppisuina
paksuja
pokkareita.
Hmmm...
Helssinkin taxisuharit
yötäpäivää
ajaa kulman takaa
tuhatta ja sataa.
Aikamuotoinenko –ko
... vahinko?
Kysyn vaan.
¤
Kiitos ilahduttavan kirjavista kommenteistanne, jotka aina enemmän antaa kuin ottaa...
Kirjoitin jutun todellakin xtempore, varmaan alta kymmenminuuttisen.
Täällä käväisin nyt lukaisemassa taas juttujanne, ja olen ihan pihalla edelleen.
Kesälaitumilla.
Ja muuten,
tän päivän Hesarissa on juttu takseista ja kuva jossa näkyy,
että Helsingissä taksien katoilla on kilpiä sekä että: taksi ja taxi.