Heihei! Olen yhteiskuntatieteellis-humanististen opintojeni loppusuoralla ja päätin yleissivistää (ja toki pätevöittää laillisesti) itseäni vielä opettajuuden suuntaan. Aloitan siis aineenopettajan pedagogiset opinnot Helsingin yliopistossa Soklassa nyt syksyllä.
Onko nykyisiä tai jo menneitä kohtalotovereita joko aineenope- tai aikuisopettajapuolelta? HY:ssä tai muussa opinahjossa? Miten olette kokeneet opiskelun?
Infopapereiden ja netin opinto-oppaan ohjeistuksen myötä olen tulevasta innostunut - mutta myös hieman kauhistunut, sillä työmäärä opintopisteisiin nähden näyttää suurelta. Toisaalta jo odotan pienryhmätyöskentelyä ym., koska niitä harvemmin on pää- ja sivuaineessani ollut.
Kertokaahan kertomuksianne & ihania kesäpäiviä jokaiselle!
Onko nykyisiä tai jo menneitä kohtalotovereita joko aineenope- tai aikuisopettajapuolelta? HY:ssä tai muussa opinahjossa? Miten olette kokeneet opiskelun?
Infopapereiden ja netin opinto-oppaan ohjeistuksen myötä olen tulevasta innostunut - mutta myös hieman kauhistunut, sillä työmäärä opintopisteisiin nähden näyttää suurelta. Toisaalta jo odotan pienryhmätyöskentelyä ym., koska niitä harvemmin on pää- ja sivuaineessani ollut.
Kertokaahan kertomuksianne & ihania kesäpäiviä jokaiselle!
Vastaukset 6
Vanhimmat
opettajaksi pätevöidyt?
Heippa!
Minä suoritin aineenopen perusopinnot viime syksynä saksan kielessä. Eikä se ihan hirveän rankkaa ollut. Luentoja oli silloin tällöin epäsäännöllisesti ja pienryhmätunteja muutamia. Paljon ei konkreettista jäänyt mieleen niistä kursseista paitsi ehkä erityispedagogiikan perusteista. Harjoittelussa vasta maailma avartui ja oppi oikeasti jotain, kun näki millaista se työ on. Kannattaa kyllä ehdottomasti opiskella nuo pedagogiset. Hyöty on mielestäni suuri vaivaan nähden. Kirjoissa on kyllä lukemista. Ne kannattaa hankkia ajoissa, sillä niistä tulee olemaan pulaa kirjastoissa. Varsinkin sitä ruotsinkielistä kirjaa erityispedagogiikassa on tosi hankala saada, mikäli se vielä tänä vuonna kuuluu vaatimuksiin.
Tsemppiä! :)
Paljonko opettajan pedagogisiin sisältyy pakollista opetusharjoittelua? Entä miten paljon opintoja pystyy suorittamaan kirjatentteinä? Vai vaatiko opiskelu läsnäoloa? Onnistuisiko open pedagogiset päivätyön ohella??
työtä. Se on monen harjoittelijan mielestä paras ja antoisin vaihe koko heidän opiskeluurallaan. Jotkut ovat töissä (sivutoimisesti - joitakin tunteja), mutta on vaikea ymmärtää, miten he selviävät. Harjoittelu sijoittuu vuoden ajalle eri jaksoihin. Tiedekuntien ja harjoittelukoulujen sivuilta löytyy paljon lisätietoa.
Moi kaikille,
ja erityis-moi jo vastanneille! Hauska kuulla, että opeopinnot ovat olleet antoisia ja mahdutettavissa muiden opintojen lomaan. Olinkin jo siinä uskossa, että harjoittelujaksot tuntuvat intensiiviseltä ja vievät lähes koko opiskeluun keskittymisen kyvyn. Odotan oikeastaan jo vähän kauhulla ekaa suhteellisen laajaa harjoittelua - jo tulevana syksynä - koska en tiedä vielä yhtään, mitä tuleman pitää.
Te harjoittelun jo kokeneet:
Saitteko riittävää ohjausta opettajilta? Löytyikö vertaisopiskelijat tms. tutorit nopeasti ja sujuiko yhteistyö? Miten selvisitte opetettavista asiasisällöistä eli saitteko itse valita ne, olivatko ne asioita jotka osaatte vaikka unissanne läpikotaisin, vai tuntuiko sittenkin hankalalta ja vieraalta opettaa jotakina asiasisältöä?
Mua nimittäin jännittää juuri harjoittelun opetettava asiasisältöaines. Tiedän kyllä pystyväni suhteellisen rennosti ja vakuuttavasti opettamaan nuoria ja saamaan heitä keskusteluun mukaan - mutta jos aihe on minulle vieras, niin saatan mennä lukkoon. Onko muille käynyt näin?
Tsemppiä kaikille syksyn koitoksiinne ja pidetään tämä keskustelu yllä!!
Ainakin meillä saksan harjoittelijoilla oli hyvä ohjaus viime syksynä. (Se tietenkin riippuu siitä harjoittelukoulusta.) Ja harjoittelijoiden välinen yhteistyö sujui hyvin. Tosin meitä olikin vain 6 auskua.
Ainesisältöjen kanssa ei ollut paljon ongelmia, koska eivätpä nuo ainakaan yläasteen oppilaat kovin pitkällä vielä opinnoissaan ole. Ja me etenimme kirjan mukaan, joten itse emme valinneet opetettavia asioita. Opetustapaan jokainen tietenkin sai itse vaikuttaa.
Ei harjoittelussa mitään pelättävää ole. Ainakaan ainesisällön tai oppilaiden suhteen. Ne oppilaat siellä koulussa pitää auskuja fiksuina yliopistolaisina. Ja ne on tottuneita harjoittelijoihin, koska niitä on siellä melkein koko ajan ympäri vuoden.
Itselläni paineita aiheutti eniten se, että aina muutama ulkopuolinen seurasi opetustani. Ohjaavan opettajan lisäksi oli luokan perällä oman aineen ja myös muiden aineiden harjoittelijoita.
Niin ja sitten joku kysyi kirjatenteistä. Pedagogisissahan ei montaa luentokurssia ole. Meillä viime syksynä taisi olla vain kaksi luentoa jotka pystyi korvaamaan kirjatentillä. Tällöin luettavaa tuli 3 kirjaa/kurssi, sillä kursseille kuului muutenkin kaksi kirjaa ja sitten lisäksi (luento tai) luento-osuuden korvaava kirja.
Tuskin harjoittelua aivan päivätyön ohella pystyy suorittamaan, mutta kyllä minä itse pystyin tekemään töitä osa-aikaisena. Harjoittelu on melko epäsäännöllistä ja todella paljon voi itse päättää omasta aikataulustaan. Meillä viime syksynä perusharjoittelussa piti omien tuntien ja ryhmänohjausten lisäksi seurata muita tunteja noin 40. Saimme sitten aivan itse päättää, että mitä tunteja seurasimme ja milloin. Vapaapäiviä oli helppo järjestää, kun sitten vain muina päivinä seurasi enemmän niitä tunteja. Todella paljon on itsestä kiinni.